Onko erossa pakko myydä koti?
JOs erotaan, pitääkö entiseen kotiin jäävän aina maksaa pois muuttava ulos asunnosta? Eikö voi tehdä niin, että entiseen kotiin jäävä hoitaa eron jälkeen kaikki asunnon kustannukset ja pois muuttava lähtee velattomana uuteen elämään? Kulut on jaettu puoliksi avioliiton aikana.
Miksi siis entiseen kotiin jäävän pitäisi maksaa jotain pois muuttavalle? Voiko tästä sopia muullakin tavalla?
Kommentit (18)
Siitähän voivat eroavat puolisot sopia keskenään aivan miten haluavat. Jos sopua ei synny, tehdään ositus lain sääntöjen mukaan.
Kaikenlaista voi sopia. Jos muuta omaisuutta on, voi toinen ottaa esim kesämökin+auton ja toinen asunnon, kunhan arvot menevät suunnilleen tasan, jollei avioehto toisin määrää. Voihan pois muuttava myös pitää osuutensa asunnosta, ja maksat sitten hänelle vuokraa puolikkaasta asunnosta. Harvoin näin tehdään kun välit menevät pahasti poikki. Mikäli omasta osuudesta luovutaan vastikkeetta voidaan tämä verotuksessa nähdä lahjana, jolloin maksuun tulee lahjavero.
[quote author="Vierailija" time="10.08.2015 klo 19:11"]
Setäni teki parikymmentä vuotta sitten vaimonsa kanssa sopimuksen, että hän ei maksa yhdestäkään lapsesta elatusmaksuja, eikä maksa muutenkaan lasten kuluja. Vaimo sai jäädä lasten kanssa taloon maksamatta miestä ulos. En tiedä voiko niin enää tehdä.
[/quote]
Eli osuus asunnosta kertakorvauksena elatuksesta.
Meillä ei ollut mahdollista tuollainen,, miehen piti saada raha että voi ostaa sillä uuden asunnon. Osuus talosta oli hänen ainoa omaisuutensa.
Ehkä voisi lahjoittaa osuutensa asunnosta lapsille ennakkoperintönä...
Mäkin tein exän kanssa diilin että ottaa henk koht tavaransa ja lähtee eikä maksa elatusmaksuja. Mulle jäi talo, lainat ja lasten elatus. Mutta eipä tarvinnut maksaa miestä ulos eikä odottaa siltä enää yhtään mitään eikä kiistellä ainoastakaan raha-asiasta. Lämpimästi suosittelen niille joille on mahdollista. Ihanaa olla täysin riippumaton. Erosta takana 10 v, lapsetkin jo isoja joten voin sanoa etten ole hetkeäkään katunut. Exällekin ollut hyvä kun sai aloittaa ns puhtaalta pöydältä taloudellisesti.
Ja.. Kun ei tarvinnut siirtää kellekään rahaa, ostaa ketään ulos niin ei tarvinnut maksaa euroakaan valtiolle. Ei tähän ole mitään lakia miten on pakko toimia, saatte sopia keskenänne. -8-
[quote author="Vierailija" time="10.08.2015 klo 19:07"]JOs erotaan, pitääkö entiseen kotiin jäävän aina maksaa pois muuttava ulos asunnosta? Eikö voi tehdä niin, että entiseen kotiin jäävä hoitaa eron jälkeen kaikki asunnon kustannukset ja pois muuttava lähtee velattomana uuteen elämään? Kulut on jaettu puoliksi avioliiton aikana.
Miksi siis entiseen kotiin jäävän pitäisi maksaa jotain pois muuttavalle? Voiko tästä sopia muullakin tavalla?
[/quote]Saa sopia mitä onnistuu sopimaan. Mutta jos toinen haluaa, niin molempien omaisuudet lasketaan yhteen ja vähennetään veloilla. Loppu jaetaan tasan. Eli varakkaampi maksaa köyhemmälle tasinkoa. Tämä tietysti ilman avioehtoa.
Eroaminen on niin paheksuttavaa toimintaa, että tuollaisille yksilöille on ihan määrätty miten tulee toimia. Huolimatta parin omasta halukkuudesta sopia asia kumpaakin tyydyttävällä tavalla, talo on todellakin myytävä. :(
On hyvä ajatella asiaa tarkemmin, minä maksoin ok talomme velkoja ,lyhennyksiä ja kuluja .Eron tullessa oli sovittu että maksan talon kuluja(elatusavun sijasta) ,koska taloa puoliso ei antanut myydä kuin vasta myöhemmin 1 1/2 vuoden päästä.Puoliso muutti pois lasten kanssa ja lainat ,talonhoitokulut yms. jäi minulle.
No tovi meni ja hän haki ulosottoon maksamattomia elatusmaksuja, joten oppi tuli kovemman kautta.
Elatusmaksut ovat siis lapsille ja kaikenlainen sopiminen , esim. kuittaus toisen osapuolen velkaosuuksiasta ei käy päinsä, se jolla lapset on ,voi hakea saatavia elatusmaksuista ilman oikeuden päätöstä ,vaikka olisi sovittu mitä avo-/aviopuolisoiden kesken.
Maksajalla pitää olla kuitti nimenomaan elatusmaksujen suorittamisesta.Voihan ne maksaa vaikka kerralla aikuisikään saakka.
Meillä käräjäoikeuden määräämä pesänjakaja lopulta suoritti jaon , ja meni 50/50 omaisuuden arvosta , joten oppirahoja maksettiin hieman lisää.
Ihan sama kuin kuolemassa: lasketaan yhteen varat ja velat, ja viivan alle jäänyt rahamäärä jaetaan.
Jos viivan alla on miinusmerkki edessä, kumpikin huolehtii omista ensisijaisesti omista veloistaan.
Talon arvo voi olla esimerkiksi 120 000€, siitä velkaa 100 000€, jolloin avioerossa huomioitavaa omaisuutta on vain 20 000€ koko talosta. Se voi kuittaantua vaikka sillä, että toinen ottaa talon + asuntovelan, ja toinen puoliso ottaa 40 000 euron arvoisen auton + 20 000 € muuta velkaa.
Jos ei ole avioehtoa ja kaikkea ei jaeta 50/50 niin todellakin pitää tehdä viralliset paperit ja käyttää asianajajaa että kaikki menee oikein. Suullinen sopiminen ei riitä!
Ja se elatusmaksu ei ole puolisolle vaan lapsille.
TÄH?
No tietenkin pitää ostaa toinen ulos. Siihen taloon tai asuntoon jäävä OSTAA sen toisen puoliskon osuuden.
Meinaatko että toinen suosiolla luopuisi asunnon tuomasta hinnannoususta ja onhan laina pienetynyt jo lyhennyksien muodossa.
Luopuisitko sinä ap suosiolla omista rahoista tai omaisuudesta?
Vierailija kirjoitti:
Jos ei ole avioehtoa ja kaikkea ei jaeta 50/50 niin todellakin pitää tehdä viralliset paperit ja käyttää asianajajaa että kaikki menee oikein. Suullinen sopiminen ei riitä!
Ja se elatusmaksu ei ole puolisolle vaan lapsille.
Puolisolle se kyllä maksetaan. Puoliso niitä lapsia elättää ja maksaa niiden kuluja, ei lapset itse.
Voi sopia ihan miten itse haluaa, kunhan molemmat ovat sopimukseen tyytyväisiä. Sitähän tässä kysyttiin. Eri asia on se, kuinka moni jättää suosiolla omaisuutensa ex-puolisolle vaikka pääkaupunkiseudulla, jossa omakotitalon hinta on usein yli miljoonan.
Kun erosin, mies sai mökin veneen ym. Minulle jäi omakotitalo ja talon lainat, kun kaikki pantiin puoliksi. Mielestäni oli hyvä ratkaisu.
Setäni teki parikymmentä vuotta sitten vaimonsa kanssa sopimuksen, että hän ei maksa yhdestäkään lapsesta elatusmaksuja, eikä maksa muutenkaan lasten kuluja. Vaimo sai jäädä lasten kanssa taloon maksamatta miestä ulos. En tiedä voiko niin enää tehdä.