Lue keskustelun säännöt.
Liian helppo lapsi?
04.07.2015 |
Välillä tunnen melkein huonoa omatuntoa siitä, miten helppoa mulla on. Jotkut jopa toteavat "sulla täytyy olla tosi rankkaa, kun oot yh, meilläkin kun kaksin on vaikeaa" ja sitten hävettää sanoa että en mä tiedä mistään mitään, mulla kasvaa kotona Herran enkeli.
Hän on tyytyväinen aina. Siis ihan aina. Yhtä hymyä ja iloa koko ajan. Aamuisin hän ei edes vaadi heti tekemistä, hän herätessään nappaa minua kädestä ja jos torkahdan uudelleen, hän leikkii pinniksessä tyytyväisenä pehmoleluillaan.
Hän leikkii mielellään yksin mutta yhtä paljon rakastaa myös makoilla sohvalla kanssani. Hän rakastaa myös ulkoilua ja on sielläkin äärimmäisen helppo. Muistaa ohjeet; alamäessä annetaan käsi äidille eikä autotielle saa mennä.
Lapsi ei koskaan uhmaa kieltoja, toki protestoi toisinaan kirkumalla ja itkemällä, mutta lopettaa aina tekemisen kiellon kuultuaan. Muistaa kielletyt asiat, esim. puhelimen nähdessään pudistaa päätä itsekseen.
Totta kai olen uskomattoman kiitollinen näin tyytyväisestä lapsesta, mutta välillä mietin että onko tämä tyyntä myrskyn edellä. Samalla mietin myös (typerää) pelkoa, että mitä jos hänet viedäänkin minulta (siis esim. kuolema/vakava sairaus) ja siksi hän on nyt niiiiin helppo ettei minulle jäisi huonoja muistoja?
Hölmöä, mutta totta...
Kommentit (6)
Mullakin nuorimmainen ollut aina helppo, ihan aina. On jo 15-vuotias. kaksi ekaa olivatkin jotain muuta. Kuopus ei ole koskaan saanut raivaria tai vauvanakaan itkenyt. Olen niin onnellinen hänestä. Nyt teini-iässäkin on niin kiltti ja muut huomioiva ja kaikki pitävät hänestä. On aina heikkojen ja sellaisteen puolella, joita muut haukkuvat esim.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.07.2015 klo 21:24"]Mullakin nuorimmainen ollut aina helppo, ihan aina. On jo 15-vuotias. kaksi ekaa olivatkin jotain muuta. Kuopus ei ole koskaan saanut raivaria tai vauvanakaan itkenyt. Olen niin onnellinen hänestä. Nyt teini-iässäkin on niin kiltti ja muut huomioiva ja kaikki pitävät hänestä. On aina heikkojen ja sellaisteen puolella, joita muut haukkuvat esim.
[/quote]
Tällä ap:n lapsella tosin oli koliikki vauvana, mutta kaukaiseltahan se tuntuu jo nyt ;) etenkin, kun yhtäkkiä noin kolmikuisena tuosta puhkesikin tuollainen vauva ja yhä hän on ihan yhtä helppo. Muutos oli aivan valtava ja olen kyllä joka ikinen päivä kiitollinen hänestä.
Opettaa muuten tehokkaasti äitiäänkin, jolla joskus tapana nurista turhista. Turha nurista, kun voi olla iloinenkin!
ap
Meillä kans yksi kolmesta lapsesta ollut aina helppo. Kaikki vaan sujuu. Minullakin oli alkuun pelko: Onko hän vain enkeli, joka on piipahtamassa täällä meidän luona? Nyt en enää sellaisia mieti, vaan ilotsen ihanasta 9-vuotiaastamme.
Onpa kiva kuulla muistakin helpoista lapsista! Omasta lähipiiristä saanut kuulla niin laidasta laitaan että siksi välillä melkein hävettää kertoa että meidän elämä on hirvittävän tasaista ja "turvallista", ja monet jopa sitten toteavat "odotahan vaan kun se kasvaa".
Äitini kuvailee myös että hänen lapsistaan esikoinen (minä) olin todella voimakastahtoinen ja määrätietoinen, keskimmäinen ihan äidin perään pari ekaa vuotta ja kuopus kuulemma "hymyili vain". Itse asiassa kuopus on vieläkin ihan hirvittävän rento, tosi helposti toimeentultava eikä hölmöillyt edes teininä. Joskin omakin temperamentti vähän rauhoittunut ja keskimmäinenkin on jo päästänyt äidistä irti ;)
Ap
Meidänkin esikoinen oli samanlainen, helppo lapsi edelleenkin, kohta 9-vuotiaana. Meillä on myös 2-vuotias ja näinä päivinä syntyy kolmas lapsi. Helppo on tämä toinenkin mutta kuitenkin temperamenttisempi kuin isosiskonsa. Perusjutut, syömiset, nukkumiset ja pottailut sujuvat ihan itsestään mutta nyt on alkanut ilmaisemaan itseään haluamalla erinäisiä asioita ja jos ei niitä saa, niin huuto on varmaa. Olen jopa joutunut poistumaan hänen kanssaan kaupasta kesken pois, kun huuto ja kiukku oli niin kovaa.
Esikoisella ei ollut yhden ainoaa uhmakohtausta, siis sellaista, jota ei olisi puhumalla saanut loppumaan. Neuvolassa kyseltiin, että onkos jo omaa tahtoa löytynyt, niin mun piti valehdella, että on, on, etten olisi kuulostanut oudolta... 7-vuotta elettiin helppoa lapsiperhe-elämää, reissattiin siellä sun täällä eikä mitään ongelmia ollut. Nyt joutuu hieman miettimään erilaisia b-suunnitelmia ja viihdykkeitä, jotta saa pikkusiskon tiukassa paikassa jotenkin viihtymään ja käyttäytymään. Saas nähdä millainen tästä kolmannesta tulee...
Ai niin, ja lapsi on siis 1,5-vuotias. Uhma siis vasta tulossa, tiedän ;) ap