Lue keskustelun säännöt.
Aamupahoinvointi
22.07.2015 |
Listataan keinoja jotka ovat oikeasti auttaneet aamupahoinvointiin sinulla :)
Kommentit (12)
Synnytys oli mulla ainoa :P
No jonkun verran tiputus sairaalassa, mutta senkin vaikutus kesti vain hetken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Primperan helpotti vähän (supot ikävä kyllä, pillerit ei pysyneet sisällä kuten ei mikään muukaan) mutta vain sen verran että elin sen lopunkin raskautta enkä joutunut enää tiputukseen suppojen aloittamisen jälkeen. Pahoinvointi oli silti ympärivuorokautista ja ämpäri oli ystävä. Viimeiset laatat heitin synnytyssalissa joten sehän se oli mikä auttoi lopulta. Silloin kun mikään ei mennyt edes alaspäin, vedin mehukeittoa väkisin että saa edes jotain sisäänsä, ei ole kaikista pahin oksentaakaan.
En lämmöllä muistele tuota aikaa mutta on se vaan silti sen arvoista vaikka heikkona hetkenä tuli oltua ehkä toista mieltä. Onneksi toisessa raskaudessa ei ollut niin kamalaa, loppui rv16 ja oli muutenkin ihan huomattavan paljon helpompaa. Oikeastaan rasvaisemmat ruuat aiheutti oksentelua silloin joten niitä kun vältteli oli kaikki aika hyvin.
En pysty edes kuvittelemaan, kuinka rankkaa on koko raskauden kestävä pahoinvointi. Hattua nostan. Mulla meinaa pää hajota jo 3 kk kestävän pahoinvoinnin aikana, kun olo on yhtä heikko kuin vakavan keuhkokuumeen aikana (mihin meni vain 2 kk) plus oksentelu. Hrrr.
[quote author="Vierailija" time="23.07.2015 klo 00:37"]En pysty edes kuvittelemaan, kuinka rankkaa on koko raskauden kestävä pahoinvointi. Hattua nostan. Mulla meinaa pää hajota jo 3 kk kestävän pahoinvoinnin aikana, kun olo on yhtä heikko kuin vakavan keuhkokuumeen aikana (mihin meni vain 2 kk) plus oksentelu. Hrrr.
[/quote]
Niin, onhan se ihan käsittämättömän pitkä aika! Kun miettii että yksi krapulapäivä on jo inhottava, saati edes useampi viikko. Ja kun se tulee vietettyä vielä suurimmaksi osaksi neljän seinän sisällä (pl. Lääkärikäynnit ja mitä nyt koki pakolliseksi tai jaksoi liikkua) niin se on aika rankkaa mielellekin. Mä ainakin koin pientä ahdistusta väkijoukossa loppuraskaudessa, onneksi meni ohi kun alkoi myöhemmin taas enemmän liikkumaan :) Tavallaan ne kuukaudet tuntuu kuin elämä olis katkennut siihen alkuun ja jatkunut taas synnytyksen jälkeen, jäi esim kokonainen kesä kokematta eikä siitä pitkään odotetusta raskaudestakaan tullut nautittua yhtään. "Hehkuin" siihen malliin että raskauden lisäksi vielä pari kuukautta synnytyksen jälkeenkin päiviteltiin kuinka kalpean ja riutuneen näköinen olen :D
Ja niinhän se oli että se oksenteluhan ei ollut edes pahinta, sen jälkeen tuli aina se lyhyt helpotus, vaan pahinta oli se jatkuva pahoinvointi. Paras asento oli maata sikiöasennossa ja heikossa kunnossa ei voinut seistä tai edes istua kauaa. Autossa istuminen oli ihan helvettiä ja tietysti miehellä ei ole ajokorttia :D Pari kertaa oksensin syliinikin kun en ehtinyt pysäyttää tiensivuun mutta kauhean mielelläni en ymmärrettävästi ajanut.
Toisaalta se auttoi joskus jaksamaan kun tiesi että eihän tuo pysyvä tila ole. Mietin monesti että minulla tämä sentään loppuu ja palaan taas omaksi, terveeksi itsekseni. Monilla on sairauksia ja vaivoja joista ei parannuta ja kärsitään vielä pidempään kuin yhden raskauden ajan. Tietysti se on todella laiha lohtu siinä tilanteessa, varsinkin jos edessä saattaa olla vielä viikkoja tai kuukausia, mutta auttaa edes vähäsen :)
Kaikkea me naiset kyllä joudutaan kestämään!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.07.2015 klo 00:42"]Kävittekö töissä normaalisti?
[/quote]
En todellakaan. Saikulla melkein koko raskauden olin. Pari kertaa yritin koska en olisi halunnut saikuttaa "pelkän pahoinvoinnin takia" mutta työ ei ole sellainen että pääsis heti oksentamaan kun tulee tarve ja muutenkin kun pelkkä puhuminenkin oli aika kamalaa. Saati kun pitää päästä välillä vaakatasoon keräämään voimia. -9
Pitkään nukkuminen! Onneksi oon kärsiny pahimmat pahoinvointini loma-aamuina ja -aamupäivinä, joten on voinu torkkua pahimman ohitte.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Odottaminen ja kärsiminen ekan kolmanneksen loppupuolelle :) Kylmät mehut auttoi hieman, pahoinvointia oli aamusta iltaan. Yöllä nukkuessa oli hyvä :D
[quote author="Vierailija" time="22.07.2015 klo 23:30"]
Pitkään nukkuminen! Onneksi oon kärsiny pahimmat pahoinvointini loma-aamuina ja -aamupäivinä, joten on voinu torkkua pahimman ohitte.
[/quote]
Voikun saisikin nukkua. Hommia aamusta iltaan :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.07.2015 klo 23:34"]
Odottaminen ja kärsiminen ekan kolmanneksen loppupuolelle :) Kylmät mehut auttoi hieman, pahoinvointia oli aamusta iltaan. Yöllä nukkuessa oli hyvä :D
[/quote]
Mullakin aamusta iltaan ja ruoka ei maistu
[quote author="Vierailija" time="22.07.2015 klo 23:34"]
Odottaminen ja kärsiminen ekan kolmanneksen loppupuolelle :) Kylmät mehut auttoi hieman, pahoinvointia oli aamusta iltaan. Yöllä nukkuessa oli hyvä :D
[/quote]
Haha, joo. Täällä kärsitään jo joka päivä :D Motivoin vain itseäani, että kyllä tän kaiken kestää jos ihana vauva tulee lopussa :)
Odotan 4. lasta ja joka raskaudessa jäätävä pahoinvointi 18. viikolle asti. Oksentaminen loppuu viimeistään rv 20.
-
Mua auttaa: raitis ilma, ikkunat ja terassin ovi auki näin kesällä. Mahaa ei saa päästää tyhjäksi, vaikka väkisin jotain säännöllisesti suuhun. Syön monta lämmintä ateriaa päivässä ja keitot käteviä, koska kevyitä ja suolaisia. Oksentaminen on helpompaa täydellä kuin tyhjällä mahalla: ekassa vaihtoehdossa ulos tulee mitä sisään pisti, mutta jälkimmäisessä ulos tulee kitkerät mahanesteet ja olo on voipuneempi. Oksentamisen jälkeen olo virkistyy paria turkinpippuria syömällä, salmiakki nostaa verenpainetta. Välillä juon apteekin nutridrink-juomia ja ne täyttää mahan. Tosin oksentaessa niiden makeus voi ällöttää.
-
Paljon tsemppiä! Pahoinvointi loppuu aikanaan. Ja vauvat on ihania. <3