Mieheni on supersankari.

Hän heräsi kerran, KERRAN, viime yönä meidän reilun viikon ikäisen vauvan kanssa ja nyt hän on sitten supersankari.
Telkkaria katseltiin ja haukottelen isosti, mies ihmetteli että miten ihmeessä minulla voi väsyttää vaikka hän otti osan (yhden) heräilyvuoroista minun puolesta. Niin, en minäkään ymmärrä, heräsin VAIN kuusi kertaa seitsemän sijasta. Kyllähän minun pitäisi olla pirteä kuin peipponen! Miten kehtasinkaan haukotella vaikka hän, Suuri Sankari, on minua armollisesti auttanut.
Okei, nyt vähän draamailen. Mutta särähti jotenkin korvaan. Ihana mies kyllä kyseessä, joskus vaan tulee tuollaisia älynväläyksiä...