Lue keskustelun säännöt.
Lapsen nähden itkeminen
09.08.2015 |
Itketkö lapsesi nähden? Miten hän suhtautui ja minkä ikäinen? Uskotko siitä olevan haittaa? Itse itkin eilen aika lohduttomasti (syytä en koe tarpeen kertoa, sen sanon että on raskasta juuri nyt), mieheni lohdutti, ja 3v hätääntyi selvästi. Hän ensin läpsäisi minua kerran ja alkoi itsekkin itkemään... Oliko normaali tapa lapselta suhtautua näin?
Kommentit (21)
[quote author="Vierailija" time="09.08.2015 klo 10:03"]
En sanoisi että salailen tunteitani. Minä häpeän toisten edessä itkemistä. Minusta se noloa ja nöyryyttävää. Jotenkin paheksuttavaakin. Minut on kasvatettu ajattelemaan näin.
Kaikkein kamalimmat tilanteet tulee kun itkettää ihan vietävästi eikä voi sitä näyttää. Meinaa oikeesti pää räjähtää. Omat lapset joista vanhin on 15v eivät ole nähneet minun koskaan itkevän mistään syystä. Peittelen itkua myös mieheltäni. Ainoastaan veljeni hautajaisissa ja juuri hänen kuoltuaan itkin paljon. Muistan kyllä silloinkin ajatelleeni että kuinka olen niin heikko ja näytänkin ihan kamalalta.
En kuitenkaan paheksu automaattisesti muiden itkua. Tosin joskus ajattelen jos joku aikuinen itkee että lopettaisi nyt tolasen turhan parkumisen!
Ei ole helppoa ja ehkä olisi terapia paikallaan..
[/quote]
Kunnollinen itku puhdistaa. Itkeminen myös väsyttää, ja jos sen jälkeen ottaa nokoset, herää paremmalla tuulella. :) Toivottavasti saat tunteet purettua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö muka kukaan muu ole itkenyt lapsen nähden?
No, jos hätääntyä niin miten loogisesti silloin kukaan toimii? Ei silloin toimi loogisesti. Voit selittää, ettei ole lapsen syy tai ansio, että äiti itkee /itki. Aikuisetkin itkee. Ja silloin saa laihduttaa. Lapsi vaan ei tiennyt mitä tehdä. Oli sen verran uusi ja häkellyttävä tilanne.
ihan normaalia on. Ja normaalia on, että aikuinen juttelee sen tilanteen lapselle ja ottaa syliin sitten, kun itse pystyy.
Tuon ikäiselle vanhempi on vielä puhtoinen idoli, vahva ja järkevä aikuinen, joka hallitsee itsensä. Noin ison ja kielteisen reaktion näkeminen varsinkin "ilman" syytä luonnollisesti aiheuttaa hämmennystä ja pelkoa lapsessa. Aivan normaalia. Itsekin muistan pienenä kuvitelleeni, että vain lapset itkevät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse itken aina; ilosta, surusta, onnesta, harmista, jne. Koska itken aina, on se lapsillekin ollut normaalia ja ovat nauraneet onnesta itkemiselleni ja lohduttaneet surussa.
Lapsi oppii näkemällä, kuulemalla ja kokeilemalla. Siksi en ole piilottanut heiltä itkuani, vaan selittänyt, että aikuinenkin tuntee ja kaipaa joskus lohdutusta..
Itken semmoista liikutusitkua kyllä lapsen edessä mutta pyrin välttämään suru- ja kiukkuitkua. Koska olen vieläkin vähän nolona siinä että itken.
Itse näin itkeviä aikuisia ensimmäistä kertaa vasta 10-vuotiaana hautajaisissa ja jotenkin ahdistuin siitä. Meni pitkälle yli 20-vuotiaaksi ennen kuin hyväksyin että myös aikuiset itkevät ilman että ovat mieleltään heikkoja tai sairaita. Äitini jo hyvissä ajoin alkoi kitkeä itkemistä pois lapsistaan. Omia vanhempiani en ole koskaan nähnyt kyyneleet silmissä.
Opetan omille lapsilleni, että itkun tarkoituksena on lievittää stressiä, purkaa pahaa oloa ja rentouttaa. Että aikuisenakin kiristää joskus niin kovin että tarvitsee pari kyyneltä tirauttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on vasta 1,5-vuotias lapsi, mutta olen itkenyt useasti hänen nähden ja tulen varmasti itkemään jatkossa. Toistaiseksi lapsen reaktio on ainakin nauraa kovaan ääneen itkulleni... :D
Selitän jo nyt lapselle, että äiti itkee koska äidillä on vähän paha mieli, mutta se ei johdu sinusta. Haluan pitää tämän linjan, koska haluan näyttää lapselleni että on ok näyttää tunteita ja ne ovat täysin normaaleja meille kaikille. Yhtä lailla itku kuuluu elämään siinä missä ilo ja naurukin!
Se vaan kikattelee vieressä jos itken. On 2-vuotias. Lapset reagoi erilailla erilaisissa tilanteissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itken kyllä lapsen nähden ja lapsi on 2v. Yleensä lapsi lohduttaa ja silittelee. Mun mielestä on hyvä että lapselle näytetään tunteita,niin lapsi tietää että kotona saa näyttää jos on pahamieli jne.
Minulla on kolme lasta, isompia kuin sinun, ap. He ovat nähneet kaikenlaisia tunteita ja kokeneet niiden ääressä kaikenlaisia tunteita itse. Uskallatko nauraa ja ilakoida lapsesi nähden, vaikkei hän tajuaisi syytä?
Jos lapsi hätääntyy, häntä rauhoitellaan. Sinun eilisessä tilanteessasi isä olisi voinut rauhoittaa lasta ja sinä olisit saanut itkeä itkusi rauhassa. Kun ilo tai itku tai raivo tai riita on laantunut asia otetaan puheeksi lapsen kanssa, jos hän sitä enää muistaa.
Millainen tulee ihmisestä joka ei jo lapsena koe kotonaan, turvallisissa olosuhteissa, tunteiden koko kirjoa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä näin äitini itkevän ensimmäistä kertaa, kun olin jo yli kahdenkymmenen ja muuttanut kotoa pois. Hyvä äiti hän oli, mutta vanhakantainen ja varmastikin silloin opastettu, ettei saa näyttää suruaan. Nyt äiti on kuollut. Itken vain ja ainoastaan niin, ettei kukaan muu näe. Helppoa toki siksikin, että asun yksin.
[quote author="Vierailija" time="09.08.2015 klo 08:51"]
Minä näin äitini itkevän ensimmäistä kertaa, kun olin jo yli kahdenkymmenen ja muuttanut kotoa pois. Hyvä äiti hän oli, mutta vanhakantainen ja varmastikin silloin opastettu, ettei saa näyttää suruaan. Nyt äiti on kuollut. Itken vain ja ainoastaan niin, ettei kukaan muu näe. Helppoa toki siksikin, että asun yksin.
[/quote]Hyvin äiti siis lapsensa opetti, vanhakantaiseksi....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.08.2015 klo 08:54"]
[quote author="Vierailija" time="09.08.2015 klo 08:51"]
Minä näin äitini itkevän ensimmäistä kertaa, kun olin jo yli kahdenkymmenen ja muuttanut kotoa pois. Hyvä äiti hän oli, mutta vanhakantainen ja varmastikin silloin opastettu, ettei saa näyttää suruaan. Nyt äiti on kuollut. Itken vain ja ainoastaan niin, ettei kukaan muu näe. Helppoa toki siksikin, että asun yksin.
[/quote]Hyvin äiti siis lapsensa opetti, vanhakantaiseksi....
[/quote]
Luuletko, etten tiedä, ettei tämä ole normaalia? Toivon sinulle vähemmän suruja elämääsi.
[quote author="Vierailija" time="09.08.2015 klo 08:56"][quote author="Vierailija" time="09.08.2015 klo 08:54"]
[quote author="Vierailija" time="09.08.2015 klo 08:51"]
Minä näin äitini itkevän ensimmäistä kertaa, kun olin jo yli kahdenkymmenen ja muuttanut kotoa pois. Hyvä äiti hän oli, mutta vanhakantainen ja varmastikin silloin opastettu, ettei saa näyttää suruaan. Nyt äiti on kuollut. Itken vain ja ainoastaan niin, ettei kukaan muu näe. Helppoa toki siksikin, että asun yksin.
[/quote]Hyvin äiti siis lapsensa opetti, vanhakantaiseksi....
[/quote]
Luuletko, etten tiedä, ettei tämä ole normaalia? Toivon sinulle vähemmän suruja elämääsi.
[/quote] pimeessä ja peiton alla myös. Muista seki.
Olen itkenyt lasten nähden, en tahallani tietenkään itkeskele seurassa mutta joskus sitä vain käy. Yritän kyllä lyhyesti selittää lapsille mistä se johtuu (vaikken haluaisi syytä kertoakaan, sanon jotain sellaista kuin että "äidillä on nyt vähän huolia, ei kuitenkaan mitään mikä liittyisi teihin tai mistä teidän kannattaisi olla huolissanne"), ja lapset ovat käsittääkseni ottaneet sen ihan hyvin.
Olen itkenyt lasten nähden silloin kun äitini ja pikkuveljeni kuolivat. Kerroin lapsille mistä on kyse, ja vaikka olivat aika pieniä vielä, niin vaikuttivat ymmärtävän. Silloin itkin koko ajan, niin olisi ollut vähän hankala olla näyttämättä omaa suruaan, tai olla kertomatta miksi äiti on surullinen.
En ymmärrä miksi normaalit tunteet ja niiden näyttäminen pitäisi jotenkin salata lapsilta. Eihän sitä sitten vanhempana osaa ollenkaan suhtautua omiin saatikka toisen kyyneliin jos ei sellaisia ole nähnyt. Koko kirjo esiin vain.
En minäkään ihan ymmärrä, miksi itkua tai muitakaan tunteita pitäisi salailla lapsilta. En halua tehdä omassa kasvatuksessani sellaista rajaa, että lapset ja aikuiset ovat erilaisia tunteidensa kanssa. Haluan, että voimme lapsen kanssa riemuita avoimesti, näyttää hyvät fiilikset mutta myös huonot. On minullakin huonoja päiviä, en tokikaan pura niitä lapseen raivolla mutta olen saattanut sanoa, että nyt äitiä vähän kiukuttaa niin äiti käy tuossa vessassa rauhoittumassa. Yhtä lailla lapsella on oikeus näyttää kiukkunsa, olkoonkin "turha" asia (vaikkapa saapas ei menekään jalkaan ekalla yrittämällä). Silloin sanoitan tunteen "äiti ymmärtää että nyt vähän kiukuttaa, mutta ei se haittaa, katsotaanpas yhdessä menisikö se saapas".
Koen, että lapsikin oppii paremmin tunnistamaan ja hallitsemaan tunteitaan, jos saa siihen myös aikuiselta esimerkkiä ja huomaa, että tunnekirjo on aivan normaali asia. En pidä sitä mitenkään vääränä, että joskus koen sellaista surua että itkeä pillitän tai että joskus vituttaa (tokikaan en sitä noin lapselle sano!) ja silloin tarvitsen hetken yksin. En myöskään koe vääräksi sitä, että avaan sanallisesti lapselle niitä tunteita ja annan hänen nähdä, että ne menevät ohi niin minulla kuin hänelläkin.
[quote author="Vierailija" time="09.08.2015 klo 12:54"]
[quote author="Vierailija" time="09.08.2015 klo 10:03"]
En sanoisi että salailen tunteitani. Minä häpeän toisten edessä itkemistä. Minusta se noloa ja nöyryyttävää. Jotenkin paheksuttavaakin. Minut on kasvatettu ajattelemaan näin.
Kaikkein kamalimmat tilanteet tulee kun itkettää ihan vietävästi eikä voi sitä näyttää. Meinaa oikeesti pää räjähtää. Omat lapset joista vanhin on 15v eivät ole nähneet minun koskaan itkevän mistään syystä. Peittelen itkua myös mieheltäni. Ainoastaan veljeni hautajaisissa ja juuri hänen kuoltuaan itkin paljon. Muistan kyllä silloinkin ajatelleeni että kuinka olen niin heikko ja näytänkin ihan kamalalta.
En kuitenkaan paheksu automaattisesti muiden itkua. Tosin joskus ajattelen jos joku aikuinen itkee että lopettaisi nyt tolasen turhan parkumisen!
Ei ole helppoa ja ehkä olisi terapia paikallaan..
[/quote]
Kunnollinen itku puhdistaa. Itkeminen myös väsyttää, ja jos sen jälkeen ottaa nokoset, herää paremmalla tuulella. :) Toivottavasti saat tunteet purettua.
[/quote]Musta tuntuu että toi itku voisi todellakin poistaa tämän järkyttävän ahdistuksen möykyn sisältäni. En oikein tiedä milloin olisi oikea hetki itkeä rauhassa.. Uskon kyllä sen puhdistavaan voimaan mutta kuten sanottu itkeminen on minulle äärimmäisen vaikeaa kaikin puolin. Kiitos.