Voiko introvertti olla yksinäinen?
Itse olen introvertti. Voisin elää elämäni yksin hiljaisuudessa (tai kuurona). En tunne oloani yksinäiseksi koskaan. Nautin eniten hetkistä kun saan olla yksin ja hiljaa. Tuntuu, että olisin onnellisimmillani yksin hiljaisuudessa. Alkaisinkohan joskus tuntea ahdistusta tai yksinäisyyttä, jos oikeasti tulisi tilanne, että olisin pitkän aikaa yksin?
Kommentit (33)
Tylsistynyt voin olla. Kaipaan silloin tällöin riittävän syvällistä inspiraation antajaa.
t. INTJ
Olen introvertti, 100%. Nautin yksinolosta, enkä ole koskaan yksinäinen. Ystäviä on kiva nähdä, mutta ei liian usein. Silti kärsin sinkkuna (miehen) kosketuksen puutteesta ja kaipaan läheisyyttä (miehen kanssa). Se nyt kuitenkin on lähes "vain" silkkaa biologiaa. Rakastun harvoin, ja minulla on huonoja kokemuksia (miehistä).
Mä viihdyn yksin ja olen aika epäsosiaalinen. Periaatteessa saan riittävästi sosiaalisuutta töissä, mutta silti välillä tulee yksinäinen olo, kun olis kiva, että mulla olis joku porukka jonka kanssa vois ees joskus viettää aikaa vapaa-ajalla.
[quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 00:46"]
Ihminen on aina sosiaalinen eläin.
[/quote] niinhän sitä sanotaan, itse viihdyn jonkun aikaa seurassa mutta nautoin yksinolosta. Perhettä ei lasketa mutta muut. Mua alkaa rasittamaan jos joku on kylässä enemmän kun 3 tuntia.
25 vastaa
[quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 11:51"]
Tylsistynyt voin olla. Kaipaan silloin tällöin riittävän syvällistä inspiraation antajaa.
t. INTJ
[/quote]
Täällä toinen INTJ. Mäkin tylsistyn aika ajoin ja kaipaan syvällisiä ja merkityksellisiä keskusteluja. Ongelma vaan on se,että on tosi vaikeaa löytää samanhenkistä seuraa. Onneksi avomieheni on ENTJ, joka on INTJ:n peili pari, joten syvällisen, merkityksellisen ja älyllisen keskustelun tarpeeni tulee tyydytetyksi siinä.
Voi. Pitkinä loma-aikoina siirryn nopeasti "erakkotilaan", jossa saattaa kulua viikkojakin niin, etten tunne yksinäisyyttä. Silti jatkuva yksinolo ja omien ajatusten seurassa pyöriminen on pidemmän päälle kyllästyttävää, ja kaipaan usein ainakin paria läheistä ystävääni. Sen sijaan ihmispaljouteen en koe noina aikoinakaan koskaan tarvetta mennä.
Englanniksi on hyvä sanonta: "I like to be alone but not lonely." Yksin on ihan mukava olla, mutta ei yksinäinen. Jopa introvertti kaipaa välillä kaltaistansa seuraa.
Introvertithan kaipaavat eniten mielekästä seuraa - tarkoittaen hyviä ja syvällisempiä ihmissuhteita. Mikään satunnainen kevyt small talk tuttujen kanssa ei tuota tarvetta täytä.
Voi. Olen introvertti ja olen myös kokenut voimakasta yksinäisyyttä. Saan energiani yksinolosta ja ihmisten kanssa hengaaminen uuvuttaa. Mutta silti näin sinkkuna on paljonkin yksinäisiä hetkiä.
Ilman muuta. Olen introvertti, mutta kaipaan muiden ihmisten seuraa. Haluan jakaa elämäni muiden kanssa. Introversio ei tarkoita muuta kuin sitä, että lataan akkuja yksin ja kaipaan lepoa sosiaalisuuden jälkeen. Sosiaalisuus on silti minusta oikein antoisaa.
Mä olen introvertti mutta kyllä mua totaalinen yksinäisyys alkais ahdistaa. Mulle vaan riittää suhteellisen vähäinen ihmisten seurassa oleminen esim. työpaikalla, en kaipaa mitään kaveriporukoissa hengailua.
Itse en kyllä voi olla yksinäinen. Kerran olin vähän yli kaksi kuukautta ilman minkäänlaisia sosiaalisia kontakteja ja silloin tuli ehkä kuuden viikon jälkeen sellainen hämärä tunne, että pitäisiköhän soittaa äidille. Se tunne meni nopeasti ohi. Käytännössä näin pitkiä aikoja ilman, että joku soittaisi ei juurikaan tule eli en pääse kokemaan yksinäisyyttä. Lisäksi nykyään yritän tietoisesti itse pitää yhteyksiä yllä kun olen ymmärtänyt, että se kuuluu ihmisen elämään. Nuorena aikuisena en tätä tosiaan oikein sisäistänyt enkä tajunnut, että vaikkapa kotiväelle pitää välillä soittaa, vaikka ei olisi mitään asiaa. Ja tietysti silloin kun käy koulua tai on töissä, riittävä sosiaalinen kontakti syntyy jo siitä. Olen ollut tällainen jo ihan lapsesta ja lempileikkinikin olivat touhuamista yksin omassa mielikuvitusmaailmassani. Nuoruudessa asia vaivasi hetken koska tunsin sosiaalista painetta osallistua, mutta aikuisena saa elää juuri niin kuin haluaa. Parisuhteelle tämä tietysti asettaa aikamoisia rasitteita ellei sitten puolisokin ole jonkin sortin autisti.
[quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 00:35"]Kyllä, mikäli pillunpuute lasketaan. Muuten tuskin ei. Joidenkin yksittäisten ihmisten, hyvien kavereiden ja hyvien tyyppien seuraa ehkä ajoittain, muttei heitäkään muuten kuin että olisi kiva nähdä - tyyliin tunti-kaksi.
[/quote]
Tämä oli kuin minun kynästä, ensimmäistä lausetta lukuunottamatta. Minä näin tiistaina yhtä ystävää muutaman tunnin. Sitten onkin jo pakko saada olla yksin monta päivää. Ystävien seura piristää ja tuo iloa. Mutta sitten on vaan saatava olla yksin! Minulla on kaksi lasta. Isänsä kuollut, meidän suhteemme toimi, koska hän oli aina töissä ja sain olla yksin. Uutta miestä en ole pystynyt ottaan, koska kenellekään ei ole sopinut suhde, jossa nähtäisiin noin kerran kuussa ja jossa ei olisi jokapäiväistä yhteydenpitopakkoa. Lisäksi en tykkää puhua puhelimessa. Eli kai olenkin mahdoton parisuhteeseen. En sitä kyllä kaipaakaan. Seksiä ehkä kerran vuodessa kun saa niin se riittää. Kuulostan kyllä kamalalta ihmiseltä. Terv 100% introvertti
Seksiä on hyvä olla silloin tällöin ja eläinystävät on kivoja.
Kyllä, mikäli pillunpuute lasketaan. Muuten tuskin ei. Joidenkin yksittäisten ihmisten, hyvien kavereiden ja hyvien tyyppien seuraa ehkä ajoittain, muttei heitäkään muuten kuin että olisi kiva nähdä - tyyliin tunti-kaksi.
[quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 00:35"]
Kyllä, mikäli pillunpuute lasketaan. Muuten tuskin ei. Joidenkin yksittäisten ihmisten, hyvien kavereiden ja hyvien tyyppien seuraa ehkä ajoittain, muttei heitäkään muuten kuin että olisi kiva nähdä - tyyliin tunti-kaksi.
[/quote]
Kuin omin sanoin laitoit. Mitä haluat?
No minä olen introvertti, mutta usein tunnen olevani yksinäinen. Välillä olisi kiva olla kavereiden kanssa (haluaisin yhden tai muutaman htvän kaverin), ja oikeastaan haluaisin seurustellakin, mutta toisiin tutustuminen on vaikeaa. Viihdyn kyllä yksinkin, mutta silti.
Olen aina jo teini-ikäisestä saakka tiennyt olevani enemmän introvertti, kuin extrovertti. Englanninkielisissä MBTI testeissä on introverttiuteni ollut noin30- 40% luokkaa (kun 100% on ääripää) ja intro/extro testeissä olen saanut tulokseksi ambivertti, joka on siis yhdistelmä introa ja extroa eli jos testin toisessa päässä on extro (E) ja toisessa päässä intro (I) olen sijoittunut ambiverttina siihen välimaastoon E------ambivertti--------I.
Kyllä introverttikin voi olla yksinäinen. Vaikka itsekin nautin omasta ajastani suunnattomasti, on välillä päästävä katselemaan ihmisiä ja ulkomaailmaa. Monesti olen kuullut selitettävän, että intron ja extron erottaa kuulemma siitä, että miten ihmisen "sisäinen akku" latautuu ja purkautuu. Jos akkusi latautuu kun olet ihmisten kanssa tekemisissä, olet todennäköisesti extrovertti. Jos taas sisäinen akkusi purkautuu ihmisten kanssa olemisesta ja latautuu yksinolosta, olet todennäköisesti introvertti.
Mulla ambiverttina on vähä sekä,että. Rippuu paljon seurasta ja tilanteesta, jossa olen, niin kuin varmaan vähän jokaisella.