Millainen ihminen ei sure läheistensä kuolemaa?

Määrittele läheinen. Läheisen kuolemaa suren mutta en esim. äitini, hän ei ole osa elämääni.

Eikö kukaan tiedä?

[quote author="Vierailija" time="08.08.2015 klo 16:00"]

Eikö kukaan tiedä?

[/quote]Nyt on kyllä jo harvinaisen typerää ja avutonta.

[quote author="Vierailija" time="08.08.2015 klo 16:00"]Määrittele läheinen. Läheisen kuolemaa suren mutta en esim. äitini, hän ei ole osa elämääni.
[/quote]

No joku lähisukulainen.

Kun henkilö kuolee vanhuuteen niin, että kunto on vähitellen heikentynyt ja heikentynyt ja kuolema on jatkumo sille, en osannut suuresti surra, kun sitä asiaa oli jo surrut ajan myötä etukäteen vähitellen. Se oli tavallaan luonnollista ja lopulta helpotus myös henkilölle itselleen.

Eri asia, jos esim. lapsi kuolisi täysin yllättäen.

Miksi ihminen surisi vain siksi että ollaan sukua, jos ei olla vuosikymmeniin oltu missään tekemisissä.
Itse en ajattele läheinen=lähiomainen=sukua.

Mä surin entistä miesystävääni, vaikka naimisissa olenkin. Ihana mies ja toimeen tultiin, oltiin kavereita. Teki itsarin nyt kesällä.

Sellainen, jolla ei ole läheisiä?

sellainen, joka on shokissa?

sellainen, jolle lankeaa niin paljon järjestelyvastuuta, ettei ehdi surra?

sellainen joka vain reagoi hitaasti ja vähän kerrallaa, ei kovin näyttävästi.

isäni kuoli vuosi sitten. Minua hämmensi se, miten vähän kerrallaan suru annosteli ja on tämän vuoden mittaan itseään annostellut. Se jotenkin tulee pieninä paloina, sen kokoisina, joita jaksaa käsitellä. Alkuun mietin, surenko liian vähän, olenko jotenkin kylmä. Mutta ei se sitä ollut. Suru tulee pieninä palasina arkielämän joukkoon. Jatkuvasti, mutta niin pieninä, että niistä selviää ilman draamaa.

Mistä tiedät toisen ihmisen suremisen määrän? En minä julkisilla paikoilla itke, vaikka ajattelen kuollutta läheistäni päivittäin ja itkuakin tulee välillä, vaikka kuolemasta on jo aikaa.

[quote author="Vierailija" time="08.08.2015 klo 16:03"]Kun henkilö kuolee vanhuuteen niin, että kunto on vähitellen heikentynyt ja heikentynyt ja kuolema on jatkumo sille, en osannut suuresti surra, kun sitä asiaa oli jo surrut ajan myötä etukäteen vähitellen. Se oli tavallaan luonnollista ja lopulta helpotus myös henkilölle itselleen.

Eri asia, jos esim. lapsi kuolisi täysin yllättäen.
[/quote]

No jos ei osaa surra oman lapsen kuolemaa millainen ihminen on kyseessä? Ap

Minä taidan kuulua tähän ryhmään. Se kertoo minusta sen, että on elämänasenteeltaan stoalainen ja luonteeltaan ei-tunteileva. Ihmiset kuolevat, ja evoluutio on jostakin syystä kehittänyt meille tietoisuuden kuolemasta ja sen vääjäämättömyydestä. Parempi olisi ilman tuota ominaisuutta, mutta minkäs teet.

On syytä määritellä myös sureminen, koska surra voi eri tavoin. Kaikki eivät kääriydy mustaan kaapuun ja sirottele tuhkaa päälleen.

Jokaisella on oma tapansa surra. Joidenkin tapa ei näy sinulle.

Jotkut ovat käsitelleet kuolemaan liittyvät tunteensa jo ennakkoon, eivätkä tunne tarvetta surra enää kuoleman hetkellä.

[quote author="Vierailija" time="08.08.2015 klo 16:05"]

[quote author="Vierailija" time="08.08.2015 klo 16:03"]Kun henkilö kuolee vanhuuteen niin, että kunto on vähitellen heikentynyt ja heikentynyt ja kuolema on jatkumo sille, en osannut suuresti surra, kun sitä asiaa oli jo surrut ajan myötä etukäteen vähitellen. Se oli tavallaan luonnollista ja lopulta helpotus myös henkilölle itselleen. Eri asia, jos esim. lapsi kuolisi täysin yllättäen. [/quote] No jos ei osaa surra oman lapsen kuolemaa millainen ihminen on kyseessä? Ap

[/quote]

Todennäköisesti on niin hajalla, että ei vaan pysty suremaan. Tulee sitten myöhemmin.

[quote author="Vierailija" time="08.08.2015 klo 16:05"]

[quote author="Vierailija" time="08.08.2015 klo 16:03"]Kun henkilö kuolee vanhuuteen niin, että kunto on vähitellen heikentynyt ja heikentynyt ja kuolema on jatkumo sille, en osannut suuresti surra, kun sitä asiaa oli jo surrut ajan myötä etukäteen vähitellen. Se oli tavallaan luonnollista ja lopulta helpotus myös henkilölle itselleen. Eri asia, jos esim. lapsi kuolisi täysin yllättäen. [/quote] No jos ei osaa surra oman lapsen kuolemaa millainen ihminen on kyseessä? Ap

[/quote]Luuletko sä saavasi jotain yleispätevää vastausta tuon kokoluokan kysymykseen tuollaisilla yksinkertaisilla kysymyksillä, joissa et kerro mitään asioiden taustaa. Vastauksia on niin monta kuin on ihmisiäkin.

[quote author="Vierailija" time="08.08.2015 klo 16:05"]

[quote author="Vierailija" time="08.08.2015 klo 16:03"]Kun henkilö kuolee vanhuuteen niin, että kunto on vähitellen heikentynyt ja heikentynyt ja kuolema on jatkumo sille, en osannut suuresti surra, kun sitä asiaa oli jo surrut ajan myötä etukäteen vähitellen. Se oli tavallaan luonnollista ja lopulta helpotus myös henkilölle itselleen. Eri asia, jos esim. lapsi kuolisi täysin yllättäen. [/quote] No jos ei osaa surra oman lapsen kuolemaa millainen ihminen on kyseessä? Ap

[/quote]Suruprosessissa on ymmärtääkseni monta vaihetta. Yksi niistä on tuollainen torjunta tai tunteiden kieltäminen. Se suojelee minää romahdukselta.

Myös posttraumaattinen stressireaktio voi ilmetä turtumisena. -11

[quote author="Vierailija" time="08.08.2015 klo 16:05"]

[quote author="Vierailija" time="08.08.2015 klo 16:03"]Kun henkilö kuolee vanhuuteen niin, että kunto on vähitellen heikentynyt ja heikentynyt ja kuolema on jatkumo sille, en osannut suuresti surra, kun sitä asiaa oli jo surrut ajan myötä etukäteen vähitellen. Se oli tavallaan luonnollista ja lopulta helpotus myös henkilölle itselleen. Eri asia, jos esim. lapsi kuolisi täysin yllättäen. [/quote] No jos ei osaa surra oman lapsen kuolemaa millainen ihminen on kyseessä? Ap

Mistä tiedät toisen surun määrän? Tai kuinka hän suree? Sureeko yksin hiljaa yöllä peiton alla ja itkee silmänsä punaiseksi ja yrittää päivällä esittää reipasta, ettei muut paremmin surusta tietävät pääse sanomaan, että kyllä sinun nyt jo pitäisi päästä surusta yli ja alkaa elämään. Niinkö?

[quote author="Vierailija" time="08.08.2015 klo 16:05"]Mistä tiedät toisen ihmisen suremisen määrän? En minä julkisilla paikoilla itke, vaikka ajattelen kuollutta läheistäni päivittäin ja itkuakin tulee välillä, vaikka kuolemasta on jo aikaa.
[/quote]

No kyse oli minusta itsestäni. Ap

[quote author="Vierailija" time="08.08.2015 klo 16:09"]

[quote author="Vierailija" time="08.08.2015 klo 16:05"]

[quote author="Vierailija" time="08.08.2015 klo 16:03"]Kun henkilö kuolee vanhuuteen niin, että kunto on vähitellen heikentynyt ja heikentynyt ja kuolema on jatkumo sille, en osannut suuresti surra, kun sitä asiaa oli jo surrut ajan myötä etukäteen vähitellen. Se oli tavallaan luonnollista ja lopulta helpotus myös henkilölle itselleen. Eri asia, jos esim. lapsi kuolisi täysin yllättäen. [/quote] No jos ei osaa surra oman lapsen kuolemaa millainen ihminen on kyseessä? Ap

Mistä tiedät toisen surun määrän? Tai kuinka hän suree? Sureeko yksin hiljaa yöllä peiton alla ja itkee silmänsä punaiseksi ja yrittää päivällä esittää reipasta, ettei muut paremmin surusta tietävät pääse sanomaan, että kyllä sinun nyt jo pitäisi päästä surusta yli ja alkaa elämään. Niinkö?

[/quote]

Jos on muita lapsia, voi olla pakko esittää reipasta, jotta koko perheen toiminta ei romahtaisi. Ei ole muiden lasten syy, jos yksi lapsi on kuollut, joten perheen toiminta ei voi pitkäksi aikaa lamaantua, vaikka surettaisi kuinka.

Torjuminen on yksi defensseistä. Ihminen voi suojella itseään asialta, joka on lähes kestämätön.