Millainen ihminen ei sure läheistensä kuolemaa?

Sellainen joka saa perinnöksi rahaa. Tunnen sellaisen eikä ollut moksiskaan kun ensin isä ja sitten äiti kuoli. Se tarkoitti hänelle että raha hanat auki ja uusia vaatteita, laukkuja, korkokenkiä ja kaikkea ostamaan.

Mä en sure muiden ihmisten nähden tai muutenkaan itke silmiä päästäni, en kuolaa ja vollota. En ravaa haudalla.. se ei ole mulle luonnollista.
Otan oman hetken kuoleille läheisilleni yksin suht useinkin.
Mua on parjattu, kun en sure ollenkaan. Eli en sure muiden nähden..

[quote author="Vierailija" time="08.08.2015 klo 16:05"]

Sellainen, jolla ei ole läheisiä?

sellainen, joka on shokissa?

sellainen, jolle lankeaa niin paljon järjestelyvastuuta, ettei ehdi surra?

sellainen joka vain reagoi hitaasti ja vähän kerrallaa, ei kovin näyttävästi.

isäni kuoli vuosi sitten. Minua hämmensi se, miten vähän kerrallaan suru annosteli ja on tämän vuoden mittaan itseään annostellut. Se jotenkin tulee pieninä paloina, sen kokoisina, joita jaksaa käsitellä. Alkuun mietin, surenko liian vähän, olenko jotenkin kylmä. Mutta ei se sitä ollut. Suru tulee pieninä palasina arkielämän joukkoon. Jatkuvasti, mutta niin pieninä, että niistä selviää ilman draamaa.

[/quote]

Juuri näin mullakin. Isä kuoli, yllättäen, ei oltu mitenkään kovin läheisiä, mutta sokki oli aikamoinen kun kaikki järjestelyt äidin hoitopaikasta perunkirjoitukseen ja kiinteistöjen myyntiin jäi ainoastaan mun kontolle. Ei paljoa ehtinyt surra kun oli tosiaan niin paljon järjestettävää ja vielä omat työkiireet päälle.