Lue keskustelun säännöt.
Haluan lapsen yksin...
08.10.2012 |
On minulla seurustelukumppanikin jonka kanssa sen lapsen haluaisin mutta hän ei ole valmis sitoutumaan yhteen mutta toivon että tehtäisi lapsi yhdessä silti. Onko ihan tyhmää haaveilla vai pitäiskö etsiä muu mies joka valmis nopeasti lapsen tekoon yms? Rakastan tätä miestä ja haluan olla hänen kanssaan vaikka lopun elämää vaikka ei asuttaisi ikinä yhdessä. Vaikuttaa myös että mun kaikilla kavereilla on lapsia yksin hankittuna.
Kommentit (7)
Minulla on ennestään jo kaksi lasta isompaa jotka voisi myös hoitaa tätä uutta jonkin verran alun jälkeen.
Ja muutenkin voisivat auttaa jo arjen asioissa.
Ikää on sen verran että en halua pitkittää enää.
Kuumeilua on kestänyt jo puoli vuotta.
Molemmilla nykyisillä lapsilla on jo jotain pientä mutta täysin vammaisen varalta tutkittaisiin raskausaikana jo ja just tuo mun ikä on sellainen että kohta ne riskit kasvaa vaan.
Tienaan yksin ihan riittävästi vaikka mies ei osallistuisi ikinä laisinkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko kysynyt miehen kantaa? Haluaako hän tehdä lapsen kanssasi, mistä ei ehkä ikinä tule huolehtimaan? Oletko varma, ettei mielesi muutu ja alat salaa haaveilemaan teistä perheenä? Ja lopulta katkeroidut miehelle, kun ei kantanut vastuutaan?
Juttele miehen kanssa. Minä tiedän naisen joka rakasti minun miestäni ja huijasi ehkäisystä. Nyt mieheni on tyttölapsen isä ja ihan hajalla, koska lapsi ei kuulu hänen elämäänsä muuta kuin elatuksen muodossa.
Haluaako hän kasvaa ilman isää. Puhumalla ei sitä tietoa saa takaisin valkoiseksi, että isättömät lapset voivat huonosti. Emme saisi tehdä enää yhtään isätöntä lasta lisää.
Mikään oikeuta tekemään raskaaksihankkiutumispäätöstä yksinään.
Ja miehellä on jo yksi lapsi ennestään, josta pitää huolta hyvin etäisänä. Hän on sanonut että jossain vaiheessa haluaisi myös minun kanssa lapsen, mutta mulla se halu on nyt just eikä viiden vuoden päästä jolloin myöhäistä kenties. Mutta hän on sellainen huithapelimies, että ei ehkä kykene normaaliin perhe-elämään, vaan asuisi kenties hyvin lähellä kuten nytkin, mutta omassa asunnossa ja näkisimme 3-5 krt viikossa, myös yötä tällä hetkellä.
Eli lapsella olisi kyllä isä elämässään varmastikin.
Vaikka aika lailla erilainen perhe oltaisikin.
Varaudun kuitenkin siihen, että olisin ihan yksin lapsen kanssa ne arjet.
Onhan se hölmöä aloittaa alusta vauva-arki ja pikkulapsivaihe, kun isommat jo pärjää omillaan.
Mutta olen tätä pohtinut pitkään.
Jos joku tuo vielä jotain näkökantaa tähän uutta, niin mielenkiinnolla odotan kyllä kiperiä kysymyksiä, että voisin vielä pohtia asiaa.
Ehkäisy on käytössä kuitenkin vielä.
Ja haluan että mies on edes mukana kuumeilussa, salaa en halua alkaa lasta tekemään näin "yksin".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pärjäät kyllä jos niin päätät, mutta saattaapi joskus vielä kaduttaakin. Mä en tekisi noin.
Pärjäisitkö lapsen kanssa itseksesi? Onnistuuko lapsen elatus? Entä henkinen puoli, kestäisitkö oikeasti sen, ettei rakastamasi mies ole valmis kantamaan vastuuta lapsesta?
.
Entä jos kaikki ei suju hyvin? Lapsi on vammainen tai muuta murhetta