Lue keskustelun säännöt.
Onko muita joiden on vaikeaa pitää oma linjansa äitiydessä/kasvatuksessa?
27.09.2012 |
Otan esimerkiksi joitain äitituttujani. Yksi heistä halusi ihan välttämättä antaa grillimakkaraa lapselleni kun tämä oli vasta 10kk, en halunnut että antaa kun on suolaista ja muutenkin ei niin terveellistä, eikä ollut kiire maistelussa. Tähän sitten vähän loukkaantuneena todetaan "kyllä mä oon marjalle antanu jo kun se on ollu 7kk ja hengissä on vieläkin.." Sitten tulee itelle vähän sellanen fiilis että kieltäytymällä edelleen makkaratarjouksesta pidän häntä jotenkin huonona äitinä tai nostan itseni hänen yläpuolelleen. Vaivaantuneena olen silti kieltäytynyt.
Toinen tilanne että kaveri pyytää viihteelle, mutta en haluaisi jättää tuolloin 9kk vauvaani vielä yöksi ilman äitiä (äitillä se isompi ikävä kyllä varmaan olisi vaivannut..) Kun kieltäydyn ja ehdotan vaikka kahveja päivällä jossain, vastataan taas tyylillä "Mä kyllä lähin ekan kerran viihteelle kun Antero oli 4kk, eikä toi oo traumatisoitunut, vai oonko mä susta huono äiti". Vaikeana taas selitän että ei, et ole. Mutta MINUSTA ei tunnu hyvältä lähteä vielä yöksi bilettämään, kyllä sekin aika vielä tulee..
Sitten vielä kolmas esimerkki. Kaveri tenttaa koska ajattelin palata töihin. Sanoin että olen todennäköisesti kotona siihen että lapsi on ainakin 2v, ehkä vielä puolisen vuotta siihen päälle. Sitten sanotaan "Tiina meni hoitoon jo 1 vuotiaana, kyllä se viihtyy siellä tarhassa ihan hyvin ja on oppinut siellä paljon." Tulee taas sellainen olo että mitä tähän nyt sitten vastais, kun en ole missään vaiheessa päivähoitoa pilkannutkaan, tämä nyt vain on minun näkemykseni asiaan..
Inhoan tälläisiä tilanteita kun tuntuu aina että toinen nousee heti puolustuskannalle ja sitten itse olen tosi vaikeana, kun pelkään että he saavat käsityksen että pidän itseäni jotenkin heitä parempana tai tuomitsen heidän äitiyttään. Välttelen kaikkia tämän tyylisiä keskusteluja ja tilanteita aina..
Kommentit (6)
hieman nöyristellen tyyliin lapsella on hieman herkkä vatsa joten ei voi syödä makkaraa jos ei halua kuunnella itkua koko iltaa, lapsi on niin kiinni sinussa että on parempi olla kotihoidossa 2-vuotiaaksi saakka ym... kuitenkin tietenkin niin, ettei lapselle tule huonommuudentunnetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hieman nöyristellen tyyliin lapsella on hieman herkkä vatsa joten ei voi syödä makkaraa jos ei halua kuunnella itkua koko iltaa, lapsi on niin kiinni sinussa että on parempi olla kotihoidossa 2-vuotiaaksi saakka ym... kuitenkin tietenkin niin, ettei lapselle tule huonommuudentunnetta.
tähän mennessä tehnytkin. Juuri tuossa makkarajutussa päädyin sitten viimeksi selittämään jotain tuon tyylistä että on ollut nyt muutenkin maha löysällä niin vähän on tiukennettu ruokavaliota, katsotaan löytyykö sitten jotain mikä se on aiheuttanut jne.
Tuntuu että olen vaan niin surkea selittäjä että paistaa kilometrin päähän että sepitän omiani:)
ap
Ja vähän off topic, mutta tottakai se 1v on oppinut hoidossa uusia asioita. Nehän oppivat tuossa iässä koko ajan jotain. Ja jos ei käy kotona kuin nukkumassa, niin kai se hoidossa tapahtuu se oppiminen. Minusta on kuitenkin tärkeää olla itse läsnä pienen elämässä ja nauttia itse niistä kehitysaskeleista. Miksi et voisi niin sanoa kaverillesi? Ei se ole huono äiti, mutta huono omatunto saattaa kyllä olla.
Se nyt on naisten luonne. Ja teet miten vain niin aina tuntuu että joku arvostelee.
Oma vauva oli eka kertaa pari tuntia hoidossa äidilläni kun oli 6kk. Siitäkin tuntui että täytyy osalle selittää et miks nyt jo ja toisille et miks nyt vasta.
niin sain luoda ja pitää omat linjani ilman muiden painostamisia :)
Mutta asiaan siis, itsekin pidin ehdottoman tärkeänä hoitaa lasta kotona KOLMEvuotiaaksi ja kaikki ystäväni ovat laittaneet lapsensa hoitoon paljon varhemmin, vaikkei edes tarvetta olisi ollut (siis tätä paljon puhuttua subjektiivista päivähoitoa on käytetty), mutta hei, eihän se asia mulle kuulu ja vaikka itse olisinkin mitä mieltä asiasta, ei mun ole mikään pakko sitä toiselle sanoa ja aiheuttaa tahallani epäsopua tai ärsytystä. Vai miksi se juuri mun mielipide olisi niin tärkeä että täytyy saada sanotuksi?
Paljon on vastaavia juttuja ja sanonpahan vaan että kyllä fiksumpi osaa pysyä hiljaa. Eiköhän kaveri itse kerro töihinpalaamiset jne kun sen aika sitten on.
Kannattaa miettiä paljonko juttelee omista asioistaan kavereille noin muutenkin, jos olette kovin erilaisia mielipiteiltänne tai tavoiltanne :)
koska mulle ei tuota mitään vaikeuksia sanoa tuollaisissa tapauksissa omaa kantaani tiukastikin, eikä tule siitä edes huonoa omaatuntoa. Ihan hyvin voin sanoa ja olen sanonutkin esimerkiksi että meidän lapsia ei noin pienenä hoitoon viedä, ihan sama mitä te muut ootte tehneet... Siitä että on lievästi vittumainen ihminen on usein kummasti hyötyä ;-)