Olen tosi masentunut :(

Ulkoilemalla.



Miksi haluat pärjätä kotikonstein? Onko kynnystä hakea apua vai etkö ole vielä kovin masentunut kuitenkaan?

Itsellä vielä keväällä sama tilanne, mutta nyt elämä hymyilee.



Vaikka kuulostaakin tylsältä, niin lähde ulkoilemaan. Reipas kävelylenkki joka päivä. Voin lähes vannoa, että ensi viikolla jo helpottaa. Ulkoilu ja reippailu on oikeasti ihme lääke :)



Voimia ja jaksamista.

mutta minun syyni haluta pärjätä kotikonstein liittyy mm. siihen että en tiedä mistä hakisin apua, julkisella puolella vaaditaan kuulemma itsemurhayritys että kuunnellaan. Yksityisellä varmaan kuunnellaan, mutta kuinka helvetin paljon se maksaisi?



Ajatus liikunnasta on hirveän ahdistava, itkettää ajatellakin että pitäisi pystyä vielä siihenkin. Jo normaali raajojen liikuttaminenkin tuntuu raskaalta, raajat tuntuvat painaivan valtavan paljon levossakin. Lisäksi niitä epämääräisesti särkee. Kun ajattelen että pitäisi lähteä lenkille, maha menee kipeään solmuun ja haluaisin vain ryömiä sänkyyn itkemään.



Riittävästi nukkuminen ei auta. Näen painajaisia koko ajan, ja kun herään, alan ahdistua.



En halua tappaa itseäni, mutta haaveilen maailmanlopusta, niin ettei tarvitsisi.

mutta minun syyni haluta pärjätä kotikonstein liittyy mm. siihen että en tiedä mistä hakisin apua, julkisella puolella vaaditaan kuulemma itsemurhayritys että kuunnellaan. Yksityisellä varmaan kuunnellaan, mutta kuinka helvetin paljon se maksaisi?

Ajatus liikunnasta on hirveän ahdistava, itkettää ajatellakin että pitäisi pystyä vielä siihenkin. Jo normaali raajojen liikuttaminenkin tuntuu raskaalta, raajat tuntuvat painaivan valtavan paljon levossakin. Lisäksi niitä epämääräisesti särkee. Kun ajattelen että pitäisi lähteä lenkille, maha menee kipeään solmuun ja haluaisin vain ryömiä sänkyyn itkemään.

Riittävästi nukkuminen ei auta. Näen painajaisia koko ajan, ja kun herään, alan ahdistua.

En halua tappaa itseäni, mutta haaveilen maailmanlopusta, niin ettei tarvitsisi.

En halua tappaa itseäni, mutta haaveilen maailmanlopusta, niin ettei tarvitsisi.

Vaikea ehdottaa muuta kuin monipuolista, terveellistä ruokavaliota (salaatteja, kalaa, hiilarit minimiin, riittävä vedenjuonti, säännöllinen ateriarytmi), päivittäistä ulkoilua ja pari kertaa viikossa kuntosalia. Lisäksi mene nukkumaan riittävän aikaisin ja nuku riittävästi (mutta ei liikaa). Seurustele ihmisten kanssa.



Nämä nyt auttavat lähinnä lievään alakuloon, jos on TOSI masentunut niin hakeutuisin kyllä ammattilaiselle.

kokeile ihan pieniä juttuja, mistä tulee itsellesi hyvä mieli. Syö jotain hyväskää, lue jokin ihana kirja, katso lempileffasi nauhalta tms.



Tai juttele jonkun luotettavan kaverin kanssa, ehkä saat uusia näkökulmia elämääsi. Tai ilmoittaudu mukaan vapaaehtoistoimintaan, se voi auttaa nostamaan itsetuntoa.



Yritä huomata, että aurinko paistaa! Tsemppiä kovasti! Been there, done that!

mutta minun syyni haluta pärjätä kotikonstein liittyy mm. siihen että en tiedä mistä hakisin apua, julkisella puolella vaaditaan kuulemma itsemurhayritys että kuunnellaan. Yksityisellä varmaan kuunnellaan, mutta kuinka helvetin paljon se maksaisi?

Ajatus liikunnasta on hirveän ahdistava, itkettää ajatellakin että pitäisi pystyä vielä siihenkin. Jo normaali raajojen liikuttaminenkin tuntuu raskaalta, raajat tuntuvat painaivan valtavan paljon levossakin. Lisäksi niitä epämääräisesti särkee. Kun ajattelen että pitäisi lähteä lenkille, maha menee kipeään solmuun ja haluaisin vain ryömiä sänkyyn itkemään.

Riittävästi nukkuminen ei auta. Näen painajaisia koko ajan, ja kun herään, alan ahdistua.

En halua tappaa itseäni, mutta haaveilen maailmanlopusta, niin ettei tarvitsisi.

Itse olen saanut julkisella puolella hyvin apua. Apua saa varsinkin jos pystyy sitoutumaan käymään jossakin säännöllisesti. Olen käynyt mielenterveystoimistossa psykiatrisen sairaanhoitajan vastaanotolla sekä psykologin luona. Olen saanut psykoterapiapäätöksen psykiatrian polilla. En ole itsemurhaa yrittänyt enkä sillä uhkaillut, ja minua on kuunneltu.

Kannattaa kerätä viimeiset voimanrippeet ja tilata aika terveyskeskukseen. Siitä mennään sitten eteenpäin.

mutta minun syyni haluta pärjätä kotikonstein liittyy mm. siihen että en tiedä mistä hakisin apua, julkisella puolella vaaditaan kuulemma itsemurhayritys että kuunnellaan. Yksityisellä varmaan kuunnellaan, mutta kuinka helvetin paljon se maksaisi?

Ajatus liikunnasta on hirveän ahdistava, itkettää ajatellakin että pitäisi pystyä vielä siihenkin. Jo normaali raajojen liikuttaminenkin tuntuu raskaalta, raajat tuntuvat painaivan valtavan paljon levossakin. Lisäksi niitä epämääräisesti särkee. Kun ajattelen että pitäisi lähteä lenkille, maha menee kipeään solmuun ja haluaisin vain ryömiä sänkyyn itkemään.

Riittävästi nukkuminen ei auta. Näen painajaisia koko ajan, ja kun herään, alan ahdistua.

En halua tappaa itseäni, mutta haaveilen maailmanlopusta, niin ettei tarvitsisi.

Itse olen saanut julkisella puolella hyvin apua. Apua saa varsinkin jos pystyy sitoutumaan käymään jossakin säännöllisesti. Olen käynyt mielenterveystoimistossa psykiatrisen sairaanhoitajan vastaanotolla sekä psykologin luona. Olen saanut psykoterapiapäätöksen psykiatrian polilla. En ole itsemurhaa yrittänyt enkä sillä uhkaillut, ja minua on kuunneltu.

Kannattaa kerätä viimeiset voimanrippeet ja tilata aika terveyskeskukseen. Siitä mennään sitten eteenpäin.

Ajatus liikunnasta on hirveän ahdistava, itkettää ajatellakin että pitäisi pystyä vielä siihenkin. Jo normaali raajojen liikuttaminenkin tuntuu raskaalta, raajat tuntuvat painaivan valtavan paljon levossakin. Lisäksi niitä epämääräisesti särkee. Kun ajattelen että pitäisi lähteä lenkille, maha menee kipeään solmuun ja haluaisin vain ryömiä sänkyyn itkemään.

Riittävästi nukkuminen ei auta. Näen painajaisia koko ajan, ja kun herään, alan ahdistua.

En halua tappaa itseäni, mutta haaveilen maailmanlopusta, niin ettei tarvitsisi.

Liikunta oli parasta lääkettä, eli suosittelen lähtemään vaikka väkisin! Kolotukset ja painava tunne raajoissa jäivät salille joka kerta, vaikka palasivatkin myöhemmin.

Auttaa kummasti ajatuksen juoksuun.

Tietysti asiaan vaikuttaa muutkin seikat (esim.lapsuudessa kärsityt traumat), mutta jo hiilareiden vähentäminen helpottaa oloa.

nimimerkki kokemusta on.

vähän painuksissa oleva mieliala tai vitutus.