Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tuntuu niin pahalta...
18.06.2012 |
Vietän parhaillaan lomaa ulkomailla perheeni ja anopin kanssa. Aiemminkin on ollut haasteita anopin kanssa, kun ei ole koskaan hyväksynyt minua poikansa vaimoksi. On aikoinaan mm. naureskellut sairaudelleni ym todella ilkeää. Nyt kuitenkin päätin yrittää ja olla oikein positiivisella mielellä, miehen ja lasten vuoksi. Mies ei ole koskaan "huomannut" mitään, äitinsä on ollut oikein hyvä äiti hänelle.
Nyt anoppi tekee jatkuvasti pieniä asioita, jotta minulla olisi ikävä olo. Teki mm. ruokaa koko porukalle ja jätti minulle kattamatta. Puhuu lapsille siten, että "saatte mitä vaan, jos äiti vaan hyväksyy". No äitihän on sitten kaiken aikaa tylsä, kun ei kaikkea voi saada... Mies ei edelleenkään huomaa mitään.
Tuntuu todella pahalta, koen että olen täysin ulkopuolinen tässä perheessä. Toki voin syyttää vain itseäni, kun tällä porukalla lähdin lomalle. Samalla kuitenkin mietin, kenen kanssa oikein olen mennyt naimisiin. Miten mieheni antaa tämän tapahtua ja sulkee vain silmänsä kaikelta? Hän ei koskaan ole puolustanut minua vaan olen tehnyt sen itse, sillä seurauksella että olen sekä anopin että miehen silmissä ikävä ihminen.
Odotin tätä lomaa kovasti ja nyt tuntuu todella pahalta.
Kommentit (6)
Oliko tuo kattaminen vahinko ja vain sinä luulit, että oli tarkoitettu sulle, kun yksi lautanen puuttui? Valaise vähän enemmän, sillä kertomassasi ei vielä paljonkaan ole todisteita.
Ensimmäisenä ottaisin keskustelun miehen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehes on täys paska. Sen pitäis pistää anoppis kuriin.
Olemme istuneet pöydässä samoilla paikoilla alusta asti. Tiesi kyllä, mihin tulen istumaan. Kun menin paikalleni, tarjoili pikaisesti kaikki ruoat muille, jotta minulle ei jäisi mitään. Sen lisäksi valittaa kaikesta mitä teen, milloin minulla menee liian kauan valmistautumisessa, milloin olen muuten vain huono äiti ym. Valitukseen olen tottunut ja toki tiedän pitkään äitinä olleena, että minun kuuluu olla se tylsä. Ei anopin tarvitse kuitenkaan luvata älyttömiä vain sen vuoksi, että äiti sitten sen kuitenkin kieltää. Vuosien varrella on tapahtunut paljon, eikä niitä kaikkia asioita varmaan kukaan jaksa täällä edes lukea. Anoppi ei tällä hetkellä puhu minulle, ei katso silmiin ja edelleen siis nauraa sairaudelleni (jossa ei todellakaan ole mitään naurettavaa, kun en välillä pääse edes liikkumaan).
Olen puhunut miehelleni lukemattomia kertoja. Ei siitä ole mitään apua. Hän ei vaan halua nähdä äitinsä käytöksessä mitään väärää. On tietysti kunnioitettavaa, että mies välittää äidistään. Tämä kaikki tekee vain minun elämästä melko hankalaa ja tuntuu, ettei minun tunteilla ole mitään merkitystä. Minua saa loukata jatkuvasti.
Sinua saa loukata jatkuvasti, koska annat sen tapahtua. Älä mielistele anoppia, jos hän ei pidä sinusta, sinäkin voit olla selkeästi pitämättä hänestä. Ala sanoa mielipiteesi, sano vastaan tai kysy " Mitä tuolla tarkoitat ?"
Meillä tilanne johti siihen , että emme juurikaan tapaa . Mies soittelee äidilleen ja käy joskus lasten kanssa, minä en lähde mukaan koska minua ei siellä kaivata. Nyt kun lapset ovat murrosikäisiä , hekään eivät oikein haluaisi enää mammaa tavata, koska tämä puhuu aina minusta pahaa.
Oloni on nykyään parempi, kun olen hyväksynyt sen , että minua ei hyväksytä. Vieläkään en tiedä mistä se johtuu.
Alue: Aihe vapaa
Että en ole koskaan ennen kirjoittanut tänne. Olen lukenut palstaa vuosikaudet ja nyt päätin kirjoittaa. Ei varmaan olisi pitänyt. Ajattelin saavani ajatuksia. Mitä voisin tehdä tässä tilanteessa? Onko parempi vaan purra hammasta ja pilata pelkästään oma loma?