Osa lapsista pelkää ihan oikeasti, eivätkä reipastu vaikka kuinka tukisi

Esko Jorma Johannes Valtaoja syntyi pohjoisen taivaan alle Kemiin vuonna 1951 opettajaperheen esikoiseksi.



Yksi hassu epärationaalinen piirre Valtaojassa onkin. Varsinkin, kun otetaan huomioon, että hän on ammatiltaan tähtitieteilijä. Valtaoja pelkää pimeää, eikä uskalla mennä yksin pimeään metsään vaikka haluaisi. Hänen mielestään järjellä selittämättömissä oleva tunne tekee hänestä inhimillisemmän.

”Aina kun keskustelen esimerkiksi uskovaisten kanssa, yritän muistuttaa itseäni omasta pimeän pelostani. Vaikka hyvin tiedän, ettei pimeässä ole mitään mörköjä tai kummituksia, niskakarvat nousevat pystyyn ja tulee fyysisesti paha olo. Se muistuttaa minua siitä, että ehkä jotkut ihmiset kokevat oman jumalansa läsnäolon samalla tavalla, mutta tietysti positiivisesti”, hän sanoo.

Valtaoja on kokeillut erilaisia kikkoja päästäkseen pelosta eroon, mutta selkärangasta kiirivät tuntemukset eivät ole kadonneet minnekään. ”Tässä iässä ei voi enää kuljeskella ympäriinsä turvarievun kanssa ja peukaloa imien. On vain ollut pakko opetella elämään pelon kanssa ja hengittelemään mahdollisimman rauhallisesti sen iskiessä.”

Huonoina hetkinään Valtaoja hakee lohtua elämän pienistä iloista, esimerkiksi Modesty Blaise -sarjakuvasta ja kuumasta kylvystä, parhaimmillaan molemmista yhtä aikaa.

Hänen elämänohjeensa hankaliin tilanteisiin onkin hyvin yksinkertainen. ”Ei ihminen ole aivojensa vanki, vaan niitä voi kehittää. Kun pienet asiat menevät pieleen, pitäisi ajatella suuria asioita ja päinvastoin.”