Epäsosiaalinen lapsi?

ihan mieleen mun pojat, etenkin vanhempi, joka on jo koulussa. Pienempänä ei ollut juuri lainkaan muista lapsista kiinnostunut. Poika oli kotihoidossa, mutta kerhossa, puistossa jne. näki kyllä muita lapsia. Jos sattui yhteinen kiinnostuksenkohde, leikki sujui hyvin, mutta oma-aloitteisesti poika ei kaivannut seuraa. Eskarissa oppi sosiaalisia taitoja ja samoin koulussa, mutta "epäsosiaalinen" on edelleen. Viihtyy lähinnä yksin ja veljen kanssa, joskus koulun jälkeen on yhden luokkakaverin kanssa. Tosi innoissaan voi olla joistain yhteisistä välituntileikeistä, mutta ei vaan vapaa-ajalla enää kaipaa seuraa. On koulussa ihan pidetty kaveri. Poika oppi myös aikaisin lukemista ja laskemista ja nykyisin on haka monissa luonnontieteissä. Poika on vain omanlaisensa, enkä (enää) yritä "muuttaa" häntä. Ainut ongelma on, että jos tulee ristiriitatilanne, kilahtaa täysin aika helposti. Meilläkin on neljä vuotta nuorempi pikkuveli se tunnetaidoiltaan parempi.

Ristiriitatilanteissa juuri tämä lapsi on se, jolla "kilahtaa". Ei ole aggressiivinen ulospäin, enempi se on sellaista turhautunutta raivoa ja suoraa huutoa. Ehkä kun ei sosiaaliset kyvyt riitä käsittelemään ristiriitaa, niin huutaminen on se keino.



Olen yrittänyt antaa lapsen olla sellainen kuin on, varsinkin kun ei mitään varsinaista ongelmaa ole. Pelkään tietysti, että sellaisia tulee. Lapsi on sellainen, että muiden lasten pitää "löytää" hänet. Aiemmassa hoitopaikassa oli vähemmän lapsia ja siellä meidän poika oli hyvin leikeissä mukana - kun muut halusivat tulla leikkimään hänen aika erikoisia mielikuvituksellisia leikkejään. Nyt on edelleen ilmeisesti aika yksin, vaikka jo useamman kuukauden on ollut uudessa paikassa. Mutta ei mitään kiusaamistakaan.



ap

Kuullostaa niin tutulta! Ollako huolissaan vai ei. Sisarusten ja serkkujen kanssa leikkii mukavasti, mutta hoidossa hakeutuu aina aikuisen ohjaamaan leikkiin. Poika 5v Myös älykäs ja omat kiinnostuksen kohteet eroaa toisten jutuista.

Eikö neuvolasta ole ohjattu tutkimuksiin? Tulee mieleen asperger.

Ei kuulosta huolestuttavalta. Olin itse lapsena samanlainen. Minusta on tullut erittäin hyväpalkkainen ja hyvin pärjäävä it-alan ammattilainen. Tuo, mitä lapsellasi on, on erityislahjakkuus, ei haitta. 

En voi omista sanoa koska ei ole, mutta itsestäni voin koska äitini mukaan olin tuollainen. Aikuisten kanssa hyvin juttuun, omien ikäisteni en niinkään varsinkaan lapsena. Olin aika erakkoluonteinen yliopistoon asti(sitten oli pakko vähän rueta sosialisoitumaan ryhmäytysten takia). Sain minä muutaman ystävän (3) matkan varrella joiden kanssa tulen edelleenkin juttuun.  Olen itsekkin hyvässä elämän tilanteessa. Rahaa on riittävästi ja toimiva lämmin suhde. En näe mitään negatiivista omassa lapsuudessani, koska itse päätin. Ahdistavampana muistan ne kun muut (varsinkin aikuiset) pakottivat juttelemaan ja olemaan muiden kanssa.

No, minun asperger-poikani oli tuollainen tuossa iässä. Älykäs ja monissa asioissa lahjakaskin lapsi, mutta sosiaalisesti aivan "käsi". Ja juurikin toisten lasten, ei aikuisten kanssa.

En nyt sano, että sinun lapsellasi olisi tuota, muutaman rivin nettitekstin perusteella ei voi sanoa juuta tai jaata. Mutta jos olet huolissasi, juttele asiasta päiväkodissa ja kysy kelton eli kiertävän erityislastentarhan opettajan mielipidettä.

Aspergeriutta on monenasteista, mutta jos mitään sinne suuntaan on vialla, asia olisi hyvä tietää ennen kouluunmenoa, koska isossa luokassa lapsi voi ahdistua ja alisuoriutua ja joutua kiusatuksi.