Miksi parikymppisiä naisia kohdellaan kuin saastaa?

Ja katseet saa se parikymppinen. Kateellisia.

Olen 35 ja kyllä olen sitä mieltä että tässä iässä kaikki on paremmin kuin parikymppisenä mutta eipä tulisi mieleenkään sitä heille mainostaa. En ole kateellinen enkä halveksi, vaan tulen ihan hyvin toimeen heidän kanssaan. Siitäkin huolimatta että ajatusmaailmansa tuntuu usein kapealta ja hiukan naiiviltakin.

Ne parikymppiset nuoret naiset kun kulkevat kaduillakin kuin maailman omistajat ja jyräävät meidät muut mennessään.



On ihanaa olla nuori, kun maailma on vielä edessä. Mutta jos ei oikeasti osaa lainkaan käytöstapoja ja oma napa kiinnostaa aina vain kaikkialla, ei ole kovin hauskaa seuraa, ei ole hyvä työntekijä eikä mukava ihminen.



On järkyttävää tavata tällainen nuori nainen työelämässä polkemassa jalkaa ja itkemässä esimiehelleen, että hänen täytyy saada enemmän palkkaa, kun työuraa on jatkunut jopa kuukauden!

Olen pahoillani, jos parikymppiset kuulette tuollaista. Minä en tätä arvostelua harrasta, ja minusta olisi todella ristiriitaista ajatella, että olisin esimerkiksi itse parikymppisenä ollut idiootti, mutta nyt todella fiksu. Ikä ei tee fiksua ihmistä, vaan fiksuus on ihmisessä iästä riippumatta (suhteutettuna ikään tietysti).



Olen aina ollut suunnilleen samanlainen ihminen kuin nyt, mitä nyt työelämäkokemusta ja pätevyyttä on tullut lisää. Samoin suvaitsevaisuutta, lempeyttä, kiloja ja ryppyjä - huoks.



Kieltämättä olen joskus kateellinen teille nuoremmille siitä mitä minulla ei ole ja etenkin siitä, mitä en aikanaan koskaan älynnyt arvostaa. Kuvittelin nimittäin aina olevani paljon rumempi kuin olinkaan. Nyt vanhoista valokuvista näen varsin kivannäköisen nuoren naisen :D



Kaikkea ei näköjään voi saada kerralla, mutta ehkä on hyvä, että jokaiseen elämänvaiheeseen liittyy jotain hyvää.

Parikymppiset ovat todella elämänsä alussa, kouluiata valmistuttu ja muutaman vuoden vasta työelämässä olleet. Ei kaikilla ole heti ns. elämän kokemusta, koska jotkut ovat saaneet kaiken valmiina suoraan käteen. Ei osata muuta kuin oppikirjoista työtehtävämme ja opetellaan vasta sitä omaa tapaa toimia. Emme käytännössä katsoen tiedä elämästä vielä mitään ja harva uskoo meidän voivan näyttää kykymme,koska puolet ikäisistämme luistaa töiden teosta. Ja auta armias, kun sulla vielä on parikymppisenä lapsi niin johan kiusataan!



T: 21-vuotias äiti, suurtalouskokki,joka etsii töitä. Harva vain uskoo siihen, että minulla on jotain annettavaa tällä alalla vaikka opintokortissa oli 7 kappaletta 3... Eipä minua kyllä tyhmäksi haukuta :)

Pitääkö minun siis lakata elämästä, pitää suuni kiinni ja lukkiutua kotiin siihen saakka kunnes täytän 30?

Itse en ole tuollaista huomannut, vaikka minun pitäisi 21-vuotiaana olla epävarma hiirulainen jolle sanotaan ettei minusta ole mihinkään. Joko olen niin typerä etten ole huomannut ympäristön mielipidettä tai sitten -tadaa- se ei liikuta minua :)



Valitettava tosiasia on, että iästä, painosta, elämänkokemuksesta jne riippumatta aina löytyy joku, joka löytää toisesta jotain arvostelemisen arvoista. Sen kanssa on vain opittava olemaan. Nyt minua arvostellaan jostain, vuosikymmenen päästä jostain muusta.

Usein sai silloin just parikymppisenä kuulla kuinka en tiedä mitään elämästä kun olen niin nuori :D Itseasiassa tiedän keskiverto kolmekymppistä enemmän johtuen rankasta lapsuudesta. Ei vaan ole tapana narista kuinka mulla oli niin rankka lapsuus että mun oikkuja pitää ymmärtää. :) Kieltämättä tosin osa on kultalusikka perseessä syntyneitä jotka luulee että isi ja äiti pelastaa aina :DD

Eipähän tarvitse enää ihmetellä, miksi tuon ikäiset nuoret naiset ovat epävarmoja itsestään...

Siksi, koska teidän kolmekymppisten miehet panevat parikymppisiä. =)

Parikymppinen ei ole enää holhottava teini. Usein kuitenkin pidetään työelämässä liian nuorena, ja perheenkin "saisi" perustaa vasta yli 25-vuotiaana. Mitä jää jäljelle? Paljonkin tietysti, mutta kun ihmisen arvo mitataan rahallisilla saavutuksilla tai ulkonäöllä, niin valitettavasti se ulkonäkö on ainoa asia, mikä niillä parikymppisillä on selvästi parempi kuin 20 vuotta vanhemmilla.



Jostain syystä myöskään nuorten naisten älykkyyttä ei arvosteta, pelkkä elinaika ratkaisee, ja se, että tietää miten asiat on aina ennenkin tehty. Työpaikoilla siis.

että vanhemmat miehet eivät enää arvosta vanhenevia puolisoitaan vaan osoittavat avoimesti ihailunsa parikymppisiä kohtaan. Naisilla taas seksihalut yleensä siinä kolmenkympin korvilla nousevat estojen vähentyessä ja sitten heräävät todellisuuteen, että eivät enää kelpaa yhtä hyvin. Naiset eivät kohdista inhoaan oikeutetusti niitä miehiä kohtaan vaan ilkeilevät parikymppisille.



Minua eivät parikymppiset häiritse ikänsä puolesta. Tosin ehkä nuoremmissa on enemmän sellaisia tosi ehdottomia tapauksia vahvoine mielipiteineen. Se karisee useimmilla iän myötä ja stressittömämpi keskustelu on varmempaa. Tämä on sitä kun huomaa että ei mitenkään voi ikinä hallita edes yhtä asiaa täydellisesti. Avoimin mielin, mutta toisaalta sitä jaksaa kyllä ymmärtää parikymppistä, koska oli itse joskus myös sellainen. :)



Ikääntyminen on ikävää ja mukavaa yhtä aikaa.



t. N33