Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tiättekö, mikä on ongelmallisinta vanhenemisessa?
05.05.2012 |
Se, että mieli ei pysy iän mukana. Ihan oikeasti, olen 38- vuotias, mutta mieleni on reilusti alle kolmekymppinen. Tunnen itseni niin nuoreksi vielä, että joskus ihan jähmetyn peilille kun näen siellä ne vieraat, vanhat kasvot.
Joskus minun pitää jopa toppuutella olemaan tekemättä asioita joita nuoremmat tekevät; nelikymppinen villinä tanssilattialla on ennemminkin nolo ja epätoivoinen, ei siisti ja hottis..
Saatan katsoa kaupan kassalla hyvännäköistä alle kolmekymppistä miestä kunnes ymmärrän, että mies todennäköisesti pitää minua kummallisena tätinä tuijotuksineni eikä varteenotettavana flirttikumppanina. Minun kuuluisi katsella ikäisiäni, ja ne ikäiseni nelikymppiset ovat niin vanhoja, ei mieleni sellaisia setiä halua.
Enkä nyt tarkoita sitä, että HALUAISIN ja KUVITTELISIN olevani nuorempi, vaan ihan oikeasti sitä, ettei mieleni ole jostain syystä päässyt vanhentumaan kroppani kanssa yhtäaikaa..se mieli on jäänyt vangiksi rapistuvaan majaansa.
Olisi kai helpompi hyväksyä vanheneminen ja sen tuomat ei niin mukavat tuomiset, jos vain mielikin vanhenisi samoin tavoin, jos vain mielikin tuntisi vanhentuvansa.
Tällä hetkellä vanheneminen ei ole minulle luonnollista juuri tuosta syystä. Aika surullista ja äärettömän pelottavaa, eikö..? =(
Kommentit (15)
kun kukaan ei myönnä ajattelevansa kuin keski-ikäinen? Mitäs, jos te keski-ikäiset luopuisitte noista kalkkeutuneista ennakkoluuloistanne siitä, millaisia muut samanikäiset ovat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tuntuu noin parikymppiseltä, vaikka olen 30 v. Joskus paljon nuoremmaltakin. Vaikka en enää olekaan mieleltäni yhtään sellainen, kuin olin oikeasti parikymppisenä. Mutta jotenkin ei tunnu kolmekymppiseltäkään..tai ainakin nuorempana ajattelin, että kolmekymppisenä olen ihan erilainen kuin mitä nyt sitten olenkin, ja nyt ehkä ajattelen, että nelikymppisenä olen jo Tosi Aikuinen ja seesteinen ja kattelen vaan huvittuneesti maailmanmenoa etäältä..mutta mun mielestä taas nelikymppiset miehet on paljon kiinnostavampia kuin kolmekymppiset, jos on pitänyt itsestään huolta niin on paljon paremman näköinenkin monesti. Koen ikäiseni miehet vähän lapsellisiksi, mistä lie johtuu.
kun kukaan ei myönnä ajattelevansa kuin keski-ikäinen? Mitäs, jos te keski-ikäiset luopuisitte noista kalkkeutuneista ennakkoluuloistanne siitä, millaisia muut samanikäiset ovat.
mä, se kolmekymppinen vastaaja, vertaan itseäni ehkä sellaisiin ikäisiini, jotka ajattelevat, että näin Kolmekymppisenä on Aikuinen ja kaikki lapsellinen on typerää ja Aikuinen suhtautuu kaikkeen vähän kyynisesti, ja jos ei ole vakituista työtä ja lapsia ja omakotitaloa niin on kehityksessä jälkeenjäänyt.
Pelottavinta tässä on se, että entäpä jos vielä vanhana kuolinvuoteellani kituessani se nuoren naisen mieleni ihmettelee mitä tapahtuu ja miksi ihmeessä, olenhan nuori vielä.
olen 36.
Ei todellakaan tunnu niin vanhalta, enkä haluaisi "vanhaa" miestä, siis just jotain 40-vuotiasta.
Mutta mulla onneksi ole vielä rypyn ryppyä, joten edes kroppa ei tunne olevansa vanha.
Nivelkipuja sentään jo joskus on :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että kroppa on vanha, mutta mieli kuin rippikoulukesäisellä. jotenkin lohduttavaa, että sama tunne pysyy vanhuuteen asti.
Kun nuorempi ei näe sinua samana kuin itse koet olevasi.
Pahinta vanhenemisessa ei ole tuo. Tanssilattialla voi jorata 60 v ihan tyylillä.
Pahinta on kun katsot peiliin, et tunne kuka siellä on tai mikä päivä tänään, muistisairaudet, kun et näe ja kuule kunnolla, silmät ovat kipeät kaihin ja päivän 6 eri tipan jälkeen. Tai et pääse sinne veskiin peiliä katsomaan ja olet päivän vaipoissa sängyssä.
T: 40 v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joka kuvittelee olevansa vielä nuori, vaikka lähestyy viittäkymppiä. Hengaa meidän 27-32-vuotiaiden kanssa ja ei koskaan puhu iästään eikä teini-ikäisistä lapsistaan jotka paljastaisivat iän. Pukeutuu h&m-vaatteisiin ja juoksee klubeilla. Valittaa kun muka kysytään papereita. Usein meidän seurassa saattaa puhua jostain toisesta henkilöstä ja viitata häneen sanomalla "meidän ikäinen.." ja viittaa itseensä ikäänkuin meidän muiden ikäisenä vaikka on 20 vuotta vanhempi. Tosi kiusallista.
Oikeesri hän näyttää ryppyineen ihan 50-vuotiaalta. En tajua miksi pitää esittää jotain muuta. Toivon itse voivani nauttia joka iästä sen hyvine puolineen.
Se tarkoittaa mm. sitä, että olen hyvin tyytyväinen itseeni, perheeseeni ja elämäntilanteeseeni - hiukan omahyväisen laiskanpulskealla tavalla, En ole kiinnostunut muuttumaan, tai muuttamaan elämääni. En siis ole myöskään vieraista miehistä kiinnostunut, ja tanssin mieluiten jumppatunneilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt nelikymppisenä tunnen, että olen se, joka oikeasti olen ja oikean ikäinen. Tämä on ehdottomasti elämäni parasta aikaa ja onneksi monet ystäväni, jotka ovat mua vanhempia, sanovat, että paremmaksi vain muuttuu.
En mä edes mielestäni näytä juuri sen vanhemmalta kuin 10 v sitten, pieniä ryppyjä silmänympärillä, ei muuta.
niinkuin olin joskus teininä kuvitellut enkä ole sen jälkeen mieltäni sillä vaivannut. Ei se ns. sielu vanhene ikinä ja toivon mukaan jatkaa myös kuoleman jälkeen matkaansa. =)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko työtön?
Onko sulla lpsia?
Tunnetko olevasi tarpeellinen?
En taas ajattele ikääni enkä oikein muidenkaan ikää, enkä mieti millainen sen ikäisen tulisi olla. Jotkut ovat ikinuoria, tai enemmänkin ajattomia ihmisiä. Minulla on ollut pari vanhempaa ystävää, enkä koe että he olisivat VANHOJA, he ovat minulle ihmsiä, mielenkiintoisia persoonia.
Joskus katson valokuvasta, että onpas mulle tullut jo ryppyjä silmäkulmiin, mutta eipäs tuo haittaa.... Muuten olen ihan samanlainen kuin ennenkin, mulle on vaan ilmestynyt pari ryppyä ja pari lasta...Mieheni on 6 vuotta vanhempi, muttei yhtään vanhanoloinen, ainakaan minun mielestäni!
Nainen35v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnen juuri samoin! Ja on jotenkin vaikeaa kun toisaalta ei voi enää esim. nukkua topilla, vaan pitää olla vähintään t-paita "ettei hartioita kolota". Ja kuitenkin multa saatetaan jopa kysyä papereita Alkossa.
Hyviäkin puolia vanhenemisessa on; en ikinä kaksikymppisenää ollut tyytväinen itseeni. Nyt tykkään vartalostani ja osaan jopa käyttäytyä ikäni veroisesti (tarvittaessa :D )
Yksi ensimmäisistä vahnenemisen merkeistä oli, kun kohtasin terveyskeskuksessa LÄÄKÄRIN, joka oli nuorempi kuin minä...
Alue: Aihe vapaa
mutta miksi ihmeessä kuka tahansa ei saisi tanssia, jos tanssimisesta tykkää??
Ei tanssiminen ole mikään vain nuorille sallittu laji mun mielestä. Mä tanssin varmasti vielä eläkemummonakin, jos sinne asti elän.
Iän myötä tulee myös viisautta ja erilaista realismia, jonka kautta oppii nauttimaan elämästä vaikka ei oliskaan kaikkea sitä mistä nuorena haaveili. Se auttaa hieman lieventämään vanhenemisen harmeja.
T. 46v