Lue keskustelun säännöt.
Miten päästää irti on-off kaukosuhteesta?
15.07.2012 |
Olemme yksinhuoltajia molemmat ja tapailleet vuoden verran jokusen viikonlopun kuukaudessa lasten kanssa ja ilman. Matkan ja usean lapsen vuoksi tilanne on ollut haastava, mutta aina meillä on ollut hienoa yhdessä. Koska arjen sovittaminen yhteen ei kuitenkaan voi olla mahdollista (kumpikaan ei voi oikein muuttaa mitenkään) ja koska viikolla kuitenkin kaipaus ja se, ettei elämä ole ihan sellaista kuitenkaan mistä on haaveillut (on "vain" toimiva kaukosuhde), olemme päättäneet muutaman kerran jo lopettaa.
Minä olen pystynyt jo ajattelemaan asioita positiivisen kautta ja siksi olen ollut kiitollinen tästäkin tilanteesta. Minusta kaukosuhteilu ja onnelliset viikonloput olisivat voineet jatkua. Mies on ennemminkin ollut haluamassa vielä enemmän ja koska sille ei oikein ole näkymiä, on hän aika ajoin päättänyt, että otamme etäisyyttä.
En ole "ruikuttanut" perään, vaan yrittänyt itsekin suhtautua ei-niin-vakavasti. Olen kuitenkin sitten vastannut, kun mies on lähestynyt minua taas. Olemme tavanneet ja olleet sen hetken onnellisia. Sitten arki tulee vastaan taas. Jossakin vaiheessa työstin tätä sen verran, etten enää kokenut välimatkan ottoja niin raskaina. Viimeisestä tällaisesta on kuukausi, mutta se ei tuntunut enää ollenkaan pahalta...
...kunnes mies ilmestyi taas elämääni. Hän kertoi ikävästä ja ettei voi päästä minusta yli. En usko ollenkaan, mutta olen melkoisen epävarma nyt itsestäni. Huomasin ikävöineeni häntä kovasti ja sattuu, jos/kun hän taas ottaa etäisyyttä. Luulin, että voin vain iloita ja nauttia tapaamisesta, mutta sen jälkeen tuli kuitenkin liian iso ikävä, enkä toisaalta uskalla puhua siitä miehelle. Hän ei oikein pidä siitä, että ikävöisin, se tavallaan sitoo liikaa ja tulee vastareaktio.
Kai tämä pitäisi lopettaa kerta kaikkiaan. Mies haluaisi pitää minut elämässään aina jossakin roolissa, mutta minusta sekin on vähän vaikeaa. Hän ei osaa sitä kuitenkaan määritellä.
Yritän olla vahva, mutta aina ei oikein jaksa. Yksin lasten kanssa kaipaa kuitenkin toista ihmistä ja etenkin sellaista, jonka kanssa on hyvä olla
Kommentit (3)
hänelle olemassa silloin kun hänelle sopii. Silloin kun hänestä tuntuu siltä. Mutta sinulle hän on olemassa jatkuvasti, kun kerran tännekin siitä kirjoitat. Selkeästi asia vaivaa sinua ja olet miettinyt tätä paljon.
Minusta paras vaihtoehto on kerrasta poikki. Aina kun mies ottaa yhteyttä, yrität muistuttaa itsellesi, että nyt on se sopiva hetki hänellä. Ja myönnä itsellesi, että tuosta ei tule koskaan mitään. Ei koskaan. Sinun pieni toivonkipinä yrittää uskotella itsellesi muuta.
Helppoa ei tule olemaan mutta mikä tässä elämässä helppoa on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ymmärtänyt tämän kaiken jo aikoja sitten. Vähitellen koin, että olisin jo tavallaan tunteideni yläpuolella niin, että koska ymmärrän missä mennään ja miten, niin minuun ei satu. Mutta taidan sittenkin olla väärässä, koska nyt ei ole ollenkaan vahva ja tyytyväinen ole, vaan ennemminkin jotakin muuta.
Kaukosuhteet kun molemmilla on lapsia, eikä yhteenmuutto onnistu, on melko varmasti tuhoon tuomittu. Jossain vaiheessa toinen tai molemmat löytää kuitenkin jonkun muun lähempää.