Löytyykö täältä naisia jotka jatkaneet suhdetta taloudellisista syistä, taikka lasten takia?

noita syistä harva se pelkän rakkauden varrassa elää elämäänsä.

Tosin molemmille on selvää että intressini ovat toisaalla ja muutamme erillemme kunhan saan opintoni päätökseen. Olemme kuitenkin erittäin hyviä ystäviä ja pystymme puhumaan kaikesta joten arki ei ole sen takia rankkaa että joutuisin näyttelemään jotain muuta kuin mitä olen.

Olimme ihan eron partaalla, mutta emme eronneetkaan. Tärkein syy on asuntomme, joka on iso ja sijainniltaan täydellinen meille molemmille. Meistä kumpikaan ei halunnut luopua tästä, mutta kummallakaan ei olisi ollut varaa pitää tätä yksin. Siksi otimme aikalisän. Päätimme elää tässä jonkin aikaa rinnatusten, vaikka suhteemme oli katkolla.



Ei tarvinnutkaan elää hampaat irvessä vuosikausia. Yksi vuosi riitti. Meistä tuli vähitellen taas hyvät kaverit, sitten alettiin varata yhteisiä matkoja ja nyt ollaan jälleen rakastuneita.

En ole enää vuosiin ollut ns. onnellinen avioliitossani, mutta perhe-elämä sujuu ja arki toimii, joten ei ole mitään "oikeaa" syytä lähteäkään.



Haluan vain ja ainoastaan lasteni parasta, omista haaveistani (esim. rakkauden löytämisestä) voin ihan hyvin luopua.



Taloutta en ole edes ajatellut, vaikka totta kai ymmärrän sen, että ero tarkoittaisi rankempia aikoja taloudellisesti. En tosin yhtään tiedä niistä systeemeistä. Meille tulisi todennäköisesti yhteishuoltajuus, ehkä joutuisin maksamaan elareita, en tiedä.



Ja turhaa miettiä, kun eroa ei tule (ellei mies(kin) kyllästy tilanteeseen).

eikä siihen voi suoraan vastata. Monesti parisuhteessa rakkaus laimenee ja jäljelle jää yhteiselo, missä kaksi aikuista elävät yhdessä arjet ja lomat, toisiaan huomioiden ja kunnioittaen. Elämää helpottaa kahden ihmisen tulot ja lasten elämää tasapainottaa kaksi aikuista.

Sun tapauksessa parisuhteessa on ilmeisesti jotain vaikeuksia ja niiden kanssa eläminen on vaikeaa?

Voisin elää ensimmäisessa kuvauksessa mutten jatkuvien vaikeuksien kanssa.

Lastan takia jatketaan (mies on kyllä tyytväinen, ihmettelen suuresti, ehkä sille vaan riittää vähemmän).Rakkaudesta tai vastaavasta en jaksa enää haaveilla, energia menee arjen pyörittämiseen.

Vaikka rakkaus olisikin kuollut pois? Riittää että tulee jotenkin toimeen toisen kanssa?

Kuinka te voitte viettää ainutkertaisen elämänne tällä tavalla? Ymmärrän sen, että rakkauden alkuhuuma haihtuu, mutta hyvään parisuhteeseen kuuluu silti välittäminen.



En ihmettele avioliiton ulkopuolisia suhteita, jos monen avioliiton tunnepuoli on tällä tasolla, että yhdessä ollaan vain rahan ja lasten takia.

Kuinka te voitte viettää ainutkertaisen elämänne tällä tavalla? Ymmärrän sen, että rakkauden alkuhuuma haihtuu, mutta hyvään parisuhteeseen kuuluu silti välittäminen.

En ihmettele avioliiton ulkopuolisia suhteita, jos monen avioliiton tunnepuoli on tällä tasolla, että yhdessä ollaan vain rahan ja lasten takia.

Kysymyshän ei ole vain minun elämästäni, vaan myös lasteni elämästä. Ja kun arki toimii, ei ole riitoja, ei ole alkoholiin liittyviä ongelmia, ei ole väkivaltaa, ei muuten avioliiton ulkopuolisia suhteitakaan (kaikki eivät vaan ole niin seksuaalisiakaan), ei ole myöskään mitään todellista syytä erotakaan.

Eihän rakkaus säily kymmeniä vuosia muuttumattomana vaan muuttuu kumppanuudeksi kun jaetaan vuosikymmenien ilot ja surut. Tärkkeintä on säilyttää toisen kunnioitus ja huumori, niillä on menty jo 20v tässä avioliitossa.



Tulet huomaamaan ettei ruoho ole aidan takana vihreämpää eli ei ukko vaihtamalla ainakaan parane =)

Meillä rakkaus ei ole kuollut pois mutta tunnen lähinnä vihaa miestäni kohtaa välillän ja en tiedä pystynkö elämään yhdessä.



Miehelläni on paljon menoja niin työn kun harrastusten suhteen, itse ei käsitä edes miten paljon on poissa kotoa.



Lisäksi suututtaa hänen suuripiirteinen rahankäyttönsä, on hyvätuloinen mutta tekee ns impulssi-ostoksia niin lapsille kun koko perheelle jotka pistävät talouden sekaisin.



Välillä tuntuu että hän on kuin yksi lapsista! On kiltti, hellä ja hyvä isä mutta äärettömän lapsellinen ja saamaton. Kotona olisi paljon esim remontoitavaa mutta sen ajan mitä on kotona leikkii lasten kanssa ja remppatavarat seisseet nyt jo yli 1v autotallissa! Ei välitä yhtään miltä kotona näyttää, vakikommentti "kaikki aikanaan!"



En ikinä uskoisi hänen pettävän tai muutakaan. Oli lähinnä järkyttynyt kun joskus puhuin aikalisästä, ei ymmärtänyt.



Taloon ym muuhun on paljon velkaa, vanhempani ovat takaamassa esim asuntolainaa. Talossa kuitenkin kunnosteltavaa ja jos nyt myisimme ei varmaan kaikkia velkoja edes kattaisi.



Ahdistaa välillä ja lujaa, tuntuu että olen ahdingossa, omat vanhempani ovat velan takaajia, järkyttyisivät jos ero tulisi. Velat ovat yhteisiä ja en tiedä miten omasta osastani selviäisin.



Mutta tuntuu ettei elämä nykyiseen tapaankaan voi jatkua ainakaan loputtomiin.

Vaikka kuinka olisi yhteisiä vuosia takana! Mutta silloin yleensä onkin kyseessä jotain ns. vakavampaa. Toisen on täytynyt tehdä jotain ikävää toiselle..

Pelkkä avioliitto itsessään aiheuttaa aina jonkun verran ahdistusta mutta teillä se ei ole varsinainen ongelman ydin. Miten olette joutuneet taloudelliseen ahdinkoon? Se teidän todellinen ongelma on josta nyt vihaat ja syytät miestäsi...



Onko hän aiheuttanut tilanteenne vai te yhdessä? Et voi vain paeta tukalaa tilannetta!