Jos lapsi ei kävele vielä reilu 1,5v iässä

ja lihashypotonia, sen takia liikkumisen kanssa meni niin pitkään. Vasta reilu 2v alkoi kävellä itsenäisesti.

yhdessä motorisen kehityksen viiveen kanssa voivat olla (huom. voivat, eivät suinkaan aina ole!) merkki kehitysviiveestä tai erilaisista kehitysvammoista, siksi aina kannattaa tutkia jos noin pitkään menee. Meillä konttaus 12 kk:n iässä, kävely 1 v 5 kk, sanoja oli tuolloin vähän, ja olimme olleet tutkimuksissa ja fysioterapiassa jo 9 kk iästä asti, kun edes konttausasentoa ei löytynyt. En ymmärrä, miksi joitakin tässä ketjussa kirjoittaneita ei ole vielä ohjattu tarkempiin tutkimuksiin - todennäköisempää tietysti on, että mitään ei löydy, mutta ainakin liikkumisen aloittamiseen voisi saada tukea ja terapiaa. Meillä todettiin kehitysvamma, diagnoosi saatiin yksivuotiaana. Onneksi niin aikaisin, varhaisella fysioterapialla on saatu ihmeitä aikaan ja nyt kolmivuotiaana motorisesti eroa "tavis"lapseen tuskin huomaa. Ymmärryksen ja puheen kanssa tietysti on toinen juttu. Tsemppiä kaikille kävelyn kanssa pähkäileville.

kävellä vasta 2-vuotiaana.

ihan normaaleita ovat.

Hypotonia ja yliliikkuvat nivelet yhdessä motorisen kehityksen viiveen kanssa voivat olla (huom. voivat, eivät suinkaan aina ole!) merkki kehitysviiveestä tai erilaisista kehitysvammoista, siksi aina kannattaa tutkia jos noin pitkään menee. Meillä konttaus 12 kk:n iässä, kävely 1 v 5 kk, sanoja oli tuolloin vähän, ja olimme olleet tutkimuksissa ja fysioterapiassa jo 9 kk iästä asti, kun edes konttausasentoa ei löytynyt. En ymmärrä, miksi joitakin tässä ketjussa kirjoittaneita ei ole vielä ohjattu tarkempiin tutkimuksiin - todennäköisempää tietysti on, että mitään ei löydy, mutta ainakin liikkumisen aloittamiseen voisi saada tukea ja terapiaa. Meillä todettiin kehitysvamma, diagnoosi saatiin yksivuotiaana. Onneksi niin aikaisin, varhaisella fysioterapialla on saatu ihmeitä aikaan ja nyt kolmivuotiaana motorisesti eroa "tavis"lapseen tuskin huomaa. Ymmärryksen ja puheen kanssa tietysti on toinen juttu. Tsemppiä kaikille kävelyn kanssa pähkäileville.

Nyt 6v keskimmäiseni oppi kävelemään 1v9kk iässä. Kun hän vasta ryömi yksivuotiaana eikä varannut yhtään jaloilleen, vein hänet lastenneurologille. Hän totesi, että lapsi on hypotoninen, mutta normaalin rajoissa vielä. Parin viikon päästä siitä tyttö nousikin tukea vasten seisomaan ja hetken päästä konttasi. Tyttö käveli pitkään polvillaan ja lopulta pari kuukautta kevyisiin nukenrattaisiin tukien (eli lähes ilman tukea, mutta uskallus puuttui). Kävelemäänoppisen jälkeenkin karkeamotorinen kehitys on ollut hieman hitaampaa, nytkään tyttö ei esim. suostu hyppäämään puolta metriä korkeammalta tasolta alas, ja ilman appareita oppi polkemaan tänä kesänä.

Nyt olen huomannut että nivelet ovat yliliikkuvat: lonkat taipuvat vaikka minne (vastasyntyneenä oli toispuoleinen lonkkaluksaatio) sekä polvet ja kyynärnivelet yliojentuvat. Kouluunlähtötarkastuksessa huomattiin pientä kieroutta rintarangassa, sitä menemme fysioterapiaan näyttämään. Ja toispuoleinen, synnynnäinen kuulovika todettiin vuoden alussa.

On hassua, että yhteen lapseen on osunut näin paljon "valuvikoja" (tulisen temperamentin ohella), mutta muuten hän on älykäs, iloinen, oppivainen ja helposti ystävystyvä lapsi. Lukemaankin oppi ennen eskaria. Olen toisinaan miettinyt voisiko kyse olla jostain syndroomasta, mutta mitään syytä tarkemmille tutkimuksille ei ole ollut. Tuo rintarankajuttu hiukan jännittää, toivottavasti sitä ei tarvitse lähteä tutkimaan ja hoitamaan.

Näin siis täällä. Pitkältä tuntui odottaa kävelyä ja kaikenlaiset huolet pyörivät mielessä, mutta onneksi kaikki on mennyt hyvin :)

taapero otti varovaiset ensi askeleet 1v 5 kk iässä. Siitä pikku hiljaa pidentänyt matkoja. Vasta pari päivää (1v 6kk ) sitten alkoi kävelemään enemmän. Valmiudet kävelyyn ovat olleet jo pitkään. Stressasin lapsen liikkumisen aloituksesta, kunnes 13 kk ikäisenä alkoi konttaamaan ja siitä sitten omalla tahdillaan edennyt. Lapsi on luonteeltaan harkitsevainen. Hänelläkään ei puhetta juuri ole. Kukin omalla tahdillaan.

alkoi kävellä vasta 1,7 kk . Normaalisti kehittyi siitä sitten.

neuvolan mukaan muka ihan normaalin rajoissa. Muissakin asioissa viivettä, mutta niihin ei puututtu. Mutta ajan kanssa ilmeni, että viivettä oli ja paljon. 3-vuotiaana tuli kehitysvamma diagnoosi.

Minunkin nuorimmainen oli 1,5 vuotta ennen kun käveli, käytettiin fysioterapiassakin kun itse olin niin huolissani. Terapeutti kertoi samoin tein, että lähtee kun on valmis ei näe mitään kehitysviivettä. No nyt poika on 1v 11kk, ei hetkeäkään paikallaan, ottanee kaiken takaisin korkojen kera:)

Tuo on minusta vähän huolestuttava, että ymmärtää vain jonkin verran puhetta yhdistettynä muuhun. Luulisin, että tuon ikäinen jo ymmärtää paljon, vaikkei itse tuotakaan mitään. Minulla ainakin alle puolitoistavuotias ymmärtää lähes kaiken mitä puhun, vaikkei itse sano mitään. Oppi varhain kävelemään, mutta siihen en ota kantaa.

Ja nyt seisoo ja koettaa vähän ottaa tukea vasten askelia. Sanoja on 3, äiti, kukka ja isi.



En oikein osaa sanoa, minkä verran ymmärtää puhetta. Fysioterapeutti sanoi, että on vähän pehmeä ja liikkuvat nivelet, eikä siksi ole aiemmin liikkunut tai noussut.