vauvan kanssa kotona
Meillä erittäin paljon toivottu 4 kk vauva. Mies on alusta asti menettänyt hermonsa vauvan itkuun - ei kestä viittä minuuttiakaan. Alkaa kiukuttelemaan ja ärisemään. Siin mulla on sit toisaalla itkevä vauva ja toisaalla kiukutteleva mies. Meillä homma kuitenkin toimii, koska minä mielelläni kannan hoitovastuun pojasta. Olen hänen kanssa kaikki päivät, kun mies on töissä ja illatkin enimmäkseen. Ulkona en käy kun vauvan kanssa lenkillä, kaupoilla jne. Olen yli kymmenvuotisen yhtäjaksoisen työuran jälkeen onnellinen, kun saan olla vain kotona ja viihdyn lapseni seurassa.
No mikäs se mun ongelma on... eilen kun poika hieman itki ja otin syliin mieheni tokaisi, että sylitän liikaa. Jos HÄN olisi kotona pojan kanssa hän olisi tehnyt kaikkensa, jotta lapsi viihtyy yksin esim. lattialla. Olen ensisynnyttäjä ja minulla on vähän kokemusta lapsista, mutta mun mielestä nelikuinen voi vallan mainiosti olla vielä sylikissa ja täysin riippuvainen vanhemman läheisyydestä. En jaksanut käydä aiheesta riitelemään, koska mies kuitenkin on sitä mieltä, että koska minä lapsen kanssa pääasiassa olen, niin saan kasvattaa mieleni mukaan.
Mutta jäin miettimään asiaa. Miten muiden nelikuiset? Viihtyvätkö yksin? Meidän poika pieniä hetkiä, jos on joku kiinnostava juttu, mut muuten kaipaa koko ajan huomiota. Ja tissillä on koko ajan, annan olla (täysimetyksellä siis). Suurimman osan yöstä vauva nukkuu vieressäni. (osan yötä omassa sängyssä ja päiväunet toki - en mä sillo vieressä makaa). Olen kyllä koko ajan melkein lapsen kanssa, mutta ei kai se voi olla pahasta? Ehtiihän tuo olla aikuinen sit aika monta vuotta.
Kommentit (7)
Minun ollessa esim pesulla, ja vauva itkee, niin mies vie 8kk vauvan yksin sänkyyn huutamaan!
Tästä on monet riidat väännetty, eihän vauva vittuillakseen itke! Nyt tutkii paikkoja ja viihtyy lattialla kun osaa liikkua, mutta jos kädet ojossa itkee ja hakee turvaa niin tietenkin syli on se paras paikka.
Eikö evoluutio ole antanut miehille mitään vanhempainvaistoja?!
on ihan kamalaa..Vauva-parka yksin itkemässä sängyssä. :(
Kyllä meilläkin oli 4kuisena sylikissa. Mutta me kyllä matkustettiin ja liikuttiin paljon jo silloin, että näki kyllä paljon muitakin ihmisiä ja sai olla muidenkin kuin äidin ja isän sylissä. Ja kyllä saa välillä yksinkin leikkiä lattialla, jos vaan viihtyy.
Omaan sänkyyn & huoneeseen laitettiin kyllä nukkumaan jo vajaa 3kuisena kun nukkui yöt läpeensä. Ainoastaan ekat vajaa pari vkoa nukkui vieressä, kun olin niin kipeä etten pystynyt nousee sängystä hakemaan vauvaa tissille..
Nykyään tuo on reilu 1vuotias reipas ja ennakkoluuloton taapero :) rakkautta saanut paljon päivisin, vaikkea yöllä ole perhepedissä ollutkaan (nykyään ei edes osaa nukahtaa meidän viereen, haluaa omaan sänkyyn ja omaan rauhaan)
Ja ihan kauhealta joo tuntuu että joku voi jättää 8kuisen (tai minkä ikäisen vauvan tahansa!) yksin huoneeseen itkemään..ai että kun oikein sydämeen sattui :'( vauvat ei kiukuttele, muistakaa se ja muistuttakaa miehiännekin! Vauvan itku on merkki siitä, että joku tarve on tyydyttämättä tai johonkin sattuu. Älkää hyljätkö pieniä yksin jos heillä on jokin vialla...
Kyllä se vauva ottaa luonnostaan etäisyyttä, kun lähtee liikkumaan.
Nyt on tärkeintä, että hänen tarpeisiin vastataan, on se sitten ravintoa, läheisyyttä tai mitä vaan. Yksin ja itsekseen kyllä kerkiää olemaan myöhemminkin.
Jatka vaan samaa rataa ja jätä sen kuuno-kaapo ukkosi sanomiset omaan arvoonsa! Teet ihan oikein! :)
Miehesi on nyt väärässä kun luulee että nelikuista pitäisi tai voisi alkaa koulia itsenäisemmäksi. Tuonikäisen kehitykselle on erittäin tärkeää että hänen tarpeisiinsa vastataan johdonmukaisesti, että hän voi kokea hallitsevansa ulkomaailmaa siltä osin, että kun hän ilmaisee tarpeen itkulla maailma vastaa. Jos ei vastata tai vastausta viivytetään usein liikaa, lapsi kyllä lopettaa kitinän (koska huomaa että apua ei kuitenkaan tule) mutta tällöin on jo melkoista vahinkoa tehty lapsen psyykkiselle kehitykselle.
Yksin viihtymisen määrä on ihan temperamenttikysymys. Toisenlaiset temperamentit ovat niitä jotka unilta herättyään köllivät yksikseen pitkään tyytyväisenä sängyssä, toinen taas ilmoitta heti ja voimakkaalla itkulla että seuraa heti tänne kun heräsin! Kumpikaan ei ole toista parempi tai huonompi, eikä kumpaakaan temperamenttia saa yrittää vauvaiässä koulia käyttäytymään toisella tavalla. Se on vasta paljon myöhemmin kun kärsimättömälle persoonalle aletaan opettaa kärsivällisyyttä.
Minun ollessa esim pesulla, ja vauva itkee, niin mies vie 8kk vauvan yksin sänkyyn huutamaan!
Tästä on monet riidat väännetty, eihän vauva vittuillakseen itke! Nyt tutkii paikkoja ja viihtyy lattialla kun osaa liikkua, mutta jos kädet ojossa itkee ja hakee turvaa niin tietenkin syli on se paras paikka.
Eikö evoluutio ole antanut miehille mitään vanhempainvaistoja?!
Eikö evoluutio ole antanut miehille mitään vanhempainvaistoja?!
koska tämä on aika uutta että miehet osallistuvat pikkulasten perushoitoon. Historiassa se on ollut yksinomaan naisten tehtävä.
yhtään liikaa vanhempiensa sylissä.
Minulla on 3-vuotias, joka vieläkin tulee syliini monta kertaa päivässä. Välillä toki jo leikkii reippaana omia leikkejään yksin ja muiden lasten kanssa.
Ensimmäiset 6kk elin kuin vauva olisi ollut liimattu käsivarrelleni. Se oli ihanaa aikaa. Yöt hän tosin nukkui omassa sängyssään.
Minun kasvatusperiaatteeni on ollut että vauva oli lähes aina sylissä, kunnes itse lähti liikkeelle. Välillä toki lattialla kanssani niin että pääsi harjoittelemaan liikkumista.
Lapsi ei voi saada liikaa vanhempiensa aikaa, läheisyyttä, huomiota, hellyyttä ja suukkoja.
Luota omaan vaistoosi.
T Erityislastentarhanopettaja, jolla on onnellinen, tasapainoinen, sylitetty 3-vuotias