Lue keskustelun säännöt.
Eilen en itkenyt itseäni uneen..
17.06.2012 |
Mies jätti mut ja vauvamme muutama kuukausi sitten. Olen ollut ihan romuna sen jälkeen, pelkkää mustaa edessäpäin.
Olen pyytänyt ja saanut apua vaikka mistä. Mutta silti, on raskasta kuopata unelmansa. Raskasta pyytää apua, verrattuna siihen, että perheessä on toinen käsipari, jolta sitä apua voi odottaa.
Eilen illalla oli ensimmäinen kerta kun nukahdin ilman itkua. Vauvakin nukkui hyvin melkein koko yön.
Nyt otan toisen kupin kahvia ja nostan Elämälle maljan. Minä selviän, tästäkin.
Kommentit (4)
Mulle kävi samoin kun vauva oli alle 2 kk. Toinen nainenkin oli kuvioissa.
Kaksi vuotta siihen meni, mutta nyt seison omilla jaloillani olen vahvempi kuin koskaan. Vauva-aika oli vielä rankkaa temperamentttisen vauvan ja pahojen yöheräilyjen vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että vieläkin kirpaisee vierailla ydinperheissä, jossa näkee miten mukavaa on kun on sekä äiti että isi.
kiitos kannustuksesta ja vertaistuesta.
Minäkin epäilen että toinen nainen on kuvioissa vaikka mies ei sitä myöntänytkään. Ei pidä mitään yhteyttä.
Viikonloput rankkoja. Jos erehdyn pe-iltana kauppaan, näen vain perheitä, jotka ostaa yhteistä grillattavaa ja jotenkin kaikki näyttää niin idylliseltä - tiedän, ei se sitä ole, vaan katson nyt asioita tietynlaisten lasien läpi.
Mutta äidit, arvostakaa sen isukin panosta, vaikka sitä pientäkin. Yksin on val´tavan raskasta.
(Silti en ottais sitä kusipäätä enää takas, ylpeyteni se on mullakii...;))
Elämäsi voi olla hyvä vaikka se olisi erilainen kuin olit ajatellut. Kokemusta on.