Äiti on tosi sairas- vie kaiken energian :(

eiköhän se äitisi osa lie vaikeampi.

Tai ostakaa itse?

Minä olemme omalle äidillemme tehnyt selväksi, että kun hän on vanha -autamme mutta kohtuudella. Oma työni on jo auttamista (kotipalveluala)

etten jaksaisi joka päivä häntä käydä sitten auttamassa. Jos aikanaan niin huonoksi menee, että liikkuminen etc. vaikeutuu, laitetaan hoitokotiin,jossa varmasti on valvovien silmien alla ja auttavien käsiä enempi. Ja on äidille OK. Olisiko näistä kannattanut puhua aikaisemmin?

Sano äidillesi, että olet pahoillaan, kun et jaksa auttaa. Ehdota sitten vaikka sinun maksamaa kotiapua? Näin tunnet auttavasi(?) itseäsi väsyttämättä :)

ja ihmetyttää nämä vali-vali-vastaukst. Joku ulkopuolinen hoitoapu voisi olla hyvä juttu, myös äidillesi, koska ulkopuoliselle voi valittaa aivan toiella tavalla kuin läheisille. Sairaus on (samalla kun se on aito sairaus) myös tavallaan näyttämöllinen tila, jossa sairastunut kokee, että hänellä on oikeus ilmaista itseään valittamalla ja kärsimällä ja vaatimalla koska hänellä ei ole muutakaan. Tämä siis pahimmillaan ja en osaa oikein selittää hyvin mitä tarkoitan, mutta joku ehkä osaa sanoa että mitä se on. Joka tapauksessa auttaa se eettä yleisö laajenee, niin läheisiä kuin itse sairastakin. Koita jaksaa, myötätunto puolellasi.

ihan jo siis kotiapua, kotisairaanhoitaja, siivousapu, jne rahallista tukea myös



sit sairaudenhoito onko riittävää ?



ei ole omaisten yksin jaksettava,

omaiset voi sit rauhassa käydä kahvittelemassa ja juttelemassa äidin luona, viedä konserttiin jne mukaviin tapahtumiin..





eli sinä ap et ole siivojatar tms äidillesi, vaan tytär.

eli et saa polttaa itseäsi piippuun



mut tiedän kokemuksesta,e t sairaalle ei kukaan kerro etuuksista, kaikki on itse otetava selivlle



eli kelan sivuille mars, yhteis sosaiaalityntt





voin myös autta, jos kerrot tarkeemin tilanteestasi



sairas saa esim taksi lippuja,jotta pääsee kauppaan , tmskllään...

Toistaiseksi ainakin selviää ilman ulkopuolista apua. Olen aina yrittänyt tehdä äidin mieliksi, etten aiheuttaisi "ylimääräistä" vaivaa. Elänyt olen niin että äiti voisi olla minusta ylpeä, mutta pelkkiä uusia vaatimuksia ja tyytymättömyyttä olen saanut palkaksi. Valitusta siitä, miten vaativa olen ja miten en osaa ottaa muita huomioon.

Nykyään olen itsekäs ja elän omaa elämääni. Sairas ja masentunut läheinen, joka ei avaudu sairaudestaan eikä edes oikein huoli apua, ja lisäksi syyllistää omia lapsiaan ja purkaa heihin turhautumistaan voi olla todella rasittava.

Kaiken pitää tapahtua ko. henkilön pillin mukaan eikä oikein mitään saa vastineeksi.

Kotiapua äidillesi suosittelen minäkin. Tuota menoa vain katkeroidut.

Äiti on kroonisesti sairas ja tosi autettava. Liikkuminen va ikeaa. Hirveän raskasta meille kaikille. Ei ole myöskään mikään helpoin ihminen. Huono omatunto,kun en jaksa auttaa, esimerkiksi käydä siivoamassa tms. Väsyn siellä käydessä niin että tekee mieli vain nukkua koko ajan. Tuntuu, että valun ihan tyhjäksi astiaksi ja masennunkin...

Itsellä niin syyllinen olo... Ymmärtääkseni äiti saa kaiken tuen mitä mahdollista. ISä on omaishoitaja...



ap

anna äitisi valittaa, koeta olla ottamatta sitä henkilökohtaisesti, kukaan ei voi toisen taakkaa kantaa. Koeta ajatella että se on sairaus, joka valittaa. Sinulla on oikeus olla väsynyt, saat sanoa se myös, nyt en jaksa minun on tänään levättävä, tulen huomenna. Sinulla on oma elämä, lapsia?, sinun on huolehdittava itsestäsi, lapsistasi, työstäsi.



onko äidilläsi käynyt esim fysioterapeutti katsomassa minkälaisia apuvälineitä hän tarvitsisi liikkumiseen?

minä ehkä liikaa koen syyllisyyttä omasta terveydestäni. Syyllinen olo hänen sairaudestaan, vaikka en sille mitään voikaan. SYyllinen olo, etten jaksa auttaa. SUrua isän puolesta, koska toivoin hänelle tervettä vaimoa. Tällaista turhaa kohtaloa vastaan taistelemista. Elämähän ei ole reilu, se pitää vain ottaa sellaisena kuin se tulee. Silti välillä vaikea hyväksyä sairautta ja sen tuomia lieveilmiöitä. Tässä on vain pakko kasvaa ja sietää tilannetta.



Harmittaa vain, että kaikki voimat menevät samantien kun tapaamme.

Älä polta itseäsi loppuun. Palkatkaa siivooja vanhemmillesi. Niin omatkin vanhempani tekivät kun heidän vanhempansa olivat vanhoja ja sairaita.

Tuli mieleen kun vaarini soitti eilen...

Alkuunsa jo totesi että soitti minulle kun ei muitakaan keksinyt.

Äitini (siis vaarini tytär) makaa kolmatta viikkoa sairaalassa mm. sydänjuttujen takia.

Isäni ei ollut vastannut eilen puhelimeen kun vaari yritti soittaa.

Äitini äiti on siirtynyt ajasta ikuisuuteen jo 10v sitten ja vaarilla on nyt "tyttöystävä" mutta heilläkin on jotain ryppyjä rakkaudessa ja sussu on muutenkin mökillään aikuisten lastensa kanssa.

Vaarillakin on paljon terveydellisiä ongelmia ja ajokortti otettiin pois viime vuonna. Julkisista ei kannata edes haaveilla, siispä kuskina on lähinnä toiminut äitini ja veljeni joka on päivätöissä eikä ehdi esim. pankkiin ennen sulkemisaikaa. Nyt vaari uhkasi laittaa kolmionsa myyntiin ja muuttaa palvelutaloon kun kaikki ovat hänet unohtaneet. Mitä muutakaan voin kuin suositella sitä? Ja taas tulee varmaan vielä vaikeampaa kun noin töksäytin...