Mistä tietää, että asunto on SE OIKEA?

Ensin varmistat, että haluamasi kohde on kunnossa. Kuntotarkistus pitää teettää!



Sitten mietit, onko sijainti oikea. Sijainnilla on tosi paljon merkitystä sen kannalta, millaista teidän perheen arjesta tulee. Pääsevätkö lapset esim. harrastuksiinsa itse, vai haluatko istua joka ilta autossa heitä kuskaamassa? Onko lähellä reittejä, joita on kiva kävellä, kun haluat lenkille? Missä on kauppa, apteekki ja kirjasto?



Pohdi kodin pohjaratkaisua. Toimiiko se? Missä joku perheenjäsen voi tarvittaessa nukkua, jos muut ovat hereillä? Minne pyykkiteline mahtuu? Miltä tuntuu tulla eteiseen koko perhe kerralla, märissä talvitamineissa tai korviin asti hiekkaisissa kurahaalareissa? Toimiiko koti silloinkin?



Ja sitten vielä se, että kun kävelit kotiin sisälle ensi kertaa, tuntuiko siltä, että tämä on ihana, tänne haluan muuttaa?

Paikasta tykkään ja sinne voisin muuttaa...



Mutta kumpi...voi, voi



ap

kyllä av raati ratkaisee tämänkin pulman!

Tai tiedän. Mulla tuntui siltä, että olen tullut kotiin. Meillä on yli 100-vuotias talo ja tämän talon sielu kutsui meidät kotiin :)



En mä oikein muuten sitä osaa selittää.

Kannattaa muistaa, että sijainti on aina hyvin tärkeä, sillä sitä ei voi muuttaa, mutta asuntoa taas voi remontilla ja sisustuksella muuttaa paljonkin.

Toki asuntokin pitää olla itselle mieluinen, mutta sijainti pitää olla vielä mieluisampi. :)

Olemme löytäneet muutamamia sopivia taloja, mutta sijainti tai piha on ollut niin avara, että tuntuu kuin se olisi yhteinen naapureiden kanssa, joten kiitos ei sellaista taloa.

Nostetaan vähän...

Millaiset asiat on ratkaisseet teillä sen mihin muutatte? Katselen paljon myynnissä olevia taloja ja asuntoja ja pystyn kyllä sieluni silmin näkemään missä mitäkin meillä olisi. Eli siinä mielessä kelpaisi mikä vain. Yksi asunto jossa käytiin oli pieni pettymys,koska olin aina haaveillut ko paikasta. Se tuntui loppujen lopuksi ahtaalta. Myöhemmin olin alkanut ajattelemaan asuntoa toiselta kantilta ja sisustmaan sitä mielessäni uudelleen ja ihastuin siihen uudelleen. harmitti että asunto oli jo mennyt. Mies ei lämmennyt koko asunnolle yhtään,ei edes myöhemmin joten jätin sitten sen asunnon perään haikailun.

Itselleni on tärkeimmät asiat kulkuyhteydet,rauhallinen ympäristö ja koulut,mielellään lapsiperheitä,jotta lapsille on seuraa. Aiemmin halusin vain tietylle alueelle mutta nyt voisin jopa harkita alueen vaihtamista. En haluaisi kerrostalojen keskelle. Korkeintaan jonkun yksittäisen pienen kerrostalon alimpaan kerrokseen.

Eka 45 sek ratkaisee. Olet joko tullut kotiin tai et.

Vierailija kirjoitti:

Tai tiedän. Mulla tuntui siltä, että olen tullut kotiin. Meillä on yli 100-vuotias talo ja tämän talon sielu kutsui meidät kotiin :)

En mä oikein muuten sitä osaa selittää.

Tämä. Sama homma. Sitä tuntee vanhat epätasaiset lankut villasukkien alla ja hengittää tuoksutonta raitista ilmaa syvälle keuhkoihin. Ikkunasta näkyy miellyttävä näkymä ja töihin ja kauppaan on sopiva matka. Ennen kaikkea juuri se fiilis, tämä voisi olla koti, tervetuloa. Ihan ekalla kerralla vielä arkaili, kun oli vähän isompi kuin toinen katsottu, mutta sitten kolmannen mahdollisen jälkeen palasi katsomaan vielä toisenkin kerran ja tuntui että tämä se on. Tunne vaan vahvistuu kun saa omat tavarat paikoilleen. Eli auttaa päättämisessä kun kirjoittaa paperille plussat ja miinukset ja sitten kuvittelee miltä asunto näyttäisi omilla tavaroilla.

Mulla on monikin vuokrakämppä tuntunut "just oikeelta", mutta kun olen siinä asunut esim. viikon niin on karmea todellisuus esim. heikosta äänieristyksestä ja naapureista paljastunut. Miten tällaiset yllätykset välttää omaa ostaessa, minua ainakin ottaisi päästä aika huolella?

Rapputaulusta kannattaa katsoa asukkaiden nimet. Ja joltain naapurilta kysellä lisätietoja.

Ehkä myyjä antaa asua ikäänkuin vuokralla pari viikkoa ennen päätöksen tekoa. Ei mahdotonta.

Meillä ratkaisi sijainti, hinta, asunnon kunto, meille sopiva huonemäärä ja ympäristö. Emme välittäneet tapettien väristä ja keittiön kaakeleista, koska tiesimme remontoivamme asunnon. Siltikin moni asia tuli yllätyksenä; En tiennyt, että terassille paistaa ihanasti koko päivän ajan aurinko, en tajunnut, että vesivaraaja oli vaihdon tarpeessa jne. Mieti molempien asuntojen plussat ja miinukset, niin asia selkeytyy. Älä mieti liian kauaa. Asunnon voi myydä, jos se ei miellytä. Jokainen kuukausi, jonka maksat omaa asuntoa vuokran sijasta, on omaisuuden kerryttämistä.

Jos tuntuu että teillä on paljon yhteistä sen asunnon kanssa, nauratte samoille asioille yms.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä myyjä antaa asua ikäänkuin vuokralla pari viikkoa ennen päätöksen tekoa. Ei mahdotonta.

Tällainenhan on lähes välttämätön menttely osaketta ostaessa, kun ei voi mitenkään pelkällä pikaisella piipahduksella asunnossa saada täyttä kuvaa näistä asumismukavuuteen suuresti pidemmällä välillä vaikuttavista tekijöistä.

-Älä luota fiilishömppään vaan järkeen! (Ja joo, olen nainen, en ostaisi asuntoa ihanapohjalta ikinä)

-Onko järkevällä alueella, järkevän kokoinen (jaksaa pitää kunnossa), toimiva keittiö (nykykeittiöt usein liian suuria), sopivan hintainen, taloyhtiön asiat ok, remontteja, kunnostusta?

-Ja sitten vasta siihen fiilistelyihkuiluun unelmineen eli mitä tuntemuksia aamukahveineen asunto herättäisi.

1. asunto ostettiin 1-lapsisena perheenä: selkeä, hyvä pohja, laadukkaat materiaalit, isot ikkunat. ”Tämä on meidän!”

2. asunto 2-lapsisena, koska tilaa piti saada lisää. Silloin oli boomi päällä ja päätökset piti tehdä nopeasti. Ostettiin rakenteilla oleva, jonka pohja oli hyvä, mutta laatu osoittautui olevan susi. Virhe.

3. asunto tuntui tuntui omalta heti, kun oli kävellyt sen ympäri; iso tontti, iso talo. Minä halusin sen, vaikka mies oli sitä mieltä, että se on kaukana esim. lasten koulusta. Olihan se, mutta minä lupasin kuljettaa heitä, koska talo ja paikka vaan nyt oli ihana. Niin se on edelleen parikymmentä vuotta myöhemmin ja lasten koulureitin osaisin varmaan vieläkin ajaa vaikka silmät ummessa, vaikka he ovat jo muuttaneet kotia.

4. asunto ostettiin loma-asunnoksi: talosta oli vasta arkkitehdin piirtämät kuvat ja pohja, mutta tontti oli sellainen WAU-elämys, että tehtiin todella nopea ex-tempore päätös, vaikkei meillä ollut mitään tarkoitusta ostaa loma-asuntoa.

Vierailija kirjoitti:

-Älä luota fiilishömppään vaan järkeen! (Ja joo, olen nainen, en ostaisi asuntoa ihanapohjalta ikinä)

-Onko järkevällä alueella, järkevän kokoinen (jaksaa pitää kunnossa), toimiva keittiö (nykykeittiöt usein liian suuria), sopivan hintainen, taloyhtiön asiat ok, remontteja, kunnostusta?

-Ja sitten vasta siihen fiilistelyihkuiluun unelmineen eli mitä tuntemuksia aamukahveineen asunto herättäisi.

Noi asiat on toivon mukaan selvitetty jo ennenkuin asuntoa/taloa lähdetään katsomaan.

Jo syntyessään ihmisellä on valmiina se OIKEA asunto yms. muut oikeat asiat. Tunnistat sen oikean ihanasta väreilystä.

Kun tulee asuntoo tulee heti innostus ja tunnet kuinka huudat mielessi TÄÄ ON MUN.

Itse kävin aika monessa näytössä ennen kuin löysin omani. Fiksu pohja, siisti vessa ja parveke. En muuta täältä hetkeen :)