10 vuottaeteenpäin - millaista elämäsi on silloin

Pyrin jäämään 55-vuotiaana varhaiseläkkeelle.

Toivon että kun pääsen 18-vuotiaana muuttamaan kauemmas, niin rankka menneisyyteni ihmissuhteissa ja rankat kotiolot alkavat pikkuhiljaa unohtumaan. Tai eihän ne koskaan unohdu, mutta että haavat pääsevät parantumaan täydellisesti. Toivon, että löytäisin täysi-ikäisenä myöskin sen elämäni miehen ja mieluiten vanhemmasta ikäluokasta. Ja lähden opiskelemaan siivousalaa.



Joten jos kaikki menee toivomusten mukaan, olen ollut 9-vuotta onnellisesti parisuhteessa ja minulla olisi kaksi lasta 7v ja 2v. Mielellään niin että ensin poika sitten tyttö, mutta loppujen lopuksi tämä on ihan sama. 23-vuotiaana haluaisin ehkä kihloihin ja naimisiin en välttämättä ikinä halua, mutta miehen sukunimen voisin kyllä muuten ottaa, koska se että perheessä kaikilla olisi sama sukunimi niin tekisi siitä yhtenäisemmän



27-vuotiaana toivon myöskin vielä olevani kotiäitinä ennen kun takasin työelämään kiinni, koska tarkoitus olisi hoitaa lapsia 3v asti kotona ja laittaa sitten vasta päiväkotiin.



Toivon että asun Torniossa itserakennetussa omakotitalossa, tai että oltaisiin keritty asua siinä ainakin vuoden verran jo.

Lapset on 16v ja 20v, ihanaa! Toivottavasti kaikin puolin tasaisempaa elämää kuin nyt.

esikoinen on 21, keskimmäinen 19 ja kuopus 16. Eli elämme sitä vaihetta, jossa lapset ovat opiskelemassa /valmistumassa ammattiin ja muuttamassa pois kotoa. Varmasti suloista mutta haikeaa aikaa. Toivottavasti murrosiät ovat jo ohimenneet eikä niissä tullut mitään tavallista pahempaa.

Minulla on säästöjä ja elän myös osingoille, voin pitää enemmän vapaata. Teen töitä konsulttina.



Lapset on aikuisia ja opiskelemassa jo. Mies on rakentanut mökin valmiiksi ja vaihtanut työpaikkaa.

esikoistyttöni 10-vuotias, toivottavasti olisi ainakin yksi lapsi lisää, asuttaisiin mukavassa hieman isommassa talossa kuin nykyään, mielellään oma rivi-/omakotitalo. Miehellä ja minulla opiskelut päättyneet ja vakituiset työpaikat. Minä tekisin töitä unelma-alallani leipomo-kondiittorina. Sellaista tasaista normaalia ihanaa arkea :)

Vanhin lapsi 35 ja nuorin 11.Elämä ehkä vähän rauhoittunut ja mä olen seesteinen:)

Pääsen mahdollisesti eläkkeelle

Esikoistyttö on 12v ja kuopus 10v! ;) Parhaillaan asustelee vielä masussa. Luultavasti meillä on asuntolainasta jo suurin osa maksettu ja toivottavasti toteutetaan omaa unelmaamme kesämökistä, missä oma ranta.

olen 39-vuotias,esikoiseni on lähes täysi-ikäinen.Lisäksi kotona pyörivät 12v ja 16,5v teinitytöt

Muuta kuin se, että olen 46v ja lapseni ovat melkein 21v ja 19½v.

-12-

Ei lastenhoitohuolia, ei töitä riesana. Takuuvarmasti en hoida lapsenlapsia, sitä varten on subjektiivinen päivähoito-oikeus.



Sen sijaan matkustan, kirjoitan, käyn elokuvissa, teatterissa jne. eli jatkan tätä samaa hyvää elämää, mutta kokopäiväisesti, ilman töiden tuomia rajoituksia.

Lapset ovat teinejä, ja jos lisää on tehty niin pari pientäkin löytyy. Jos lapsia tulee lisää, voi olla että asumme samalla paikkakunnalla kuin nytkin ja ainakin itse olen samassa työpaikassakin, ja arki on aika samanlaista kuin nytkin.



Jos taas jätämme lapsiluvun nykyiseen kahteen, voi moni asia muuttua...Toivon mahdollisesti löytäväni uuden työpaikan tai ainakin eteneväni nykyisestä työstäni. Ehkä vaihdan kokonaan alaa tai jään vuorotteluvapaalle? Matkustelemme lastemme kanssa tai miehen kanssa kahdestaan, jos lapset eivät enää halua tulla mukaan. Asuntolainaa on vielä jäljellä.



Meillä voisi olla enemmän lemmikkieläimiä, ehkä koira tai kissoja, tai jotain muuta.



Olen löytänyt sisäisen rauhan (toivottavasti jo aiemmin).

Minä olisin 32, esikoinen 12. Ehkä siinä olisi myös toinen lapsi? Koulun sain nyt viimein päätökseen, että ehkä haaveissa olisi sitten tulevaisuudessa se vakipaikka?

Lapsi lentää pesästä ja asuntolaina on maksettu. Olemme mieheni kanssa yhä yhdessä, ikää 50 ja risat. Mietimme, haluammeko jotenkin muuttaa elämäämme, kun kasvatusvastuu väistyy ym.

luultavasti palattu Suomeen ja asutaan mukavasti hyvällä alueella pääkaupunkiseudulla.



Odotetaan muutava vuosi että lapset käyvät koulut loppuun ja pääsevät elämässä omilleen. Miehen kanssa suunnitellaan muuttoa takaisin lämpimään ja toivotaan että oma ja vanhempien terveys sen sallii.

Olen silloin 47v. Toivottavasti olen tehnyt väitöskirjani valmiiksi, mitä vasta suunnittelen, muuttanut maalle ja todenäköisesti olen tästä teinisuhteestani eronnut ja uudessa aikuisessa parisuhteessa. Nyt en ole kovin tyytyväinen elämääni ja aion tehdä pari isoa korjausliikettä parin vuoden sisään.