Lue keskustelun säännöt.
Taidan olla täysin poikkeuksellinen äiti.
04.03.2007 |
Minulla on kaksi lasta, joita molempia olen imettänyt noin vuoden. En osannut jännittää imetystä millään tavalla ennen synnytyksiä. Minulla ei ollut sen suhteen kunnianhimoa tai suorituspaineita, vaan koin sen olevan pelkästään luonnollinen tapa ruokkia vauvaa.
Lasten synnyttyäkään en ole imetystä paljon ajatellut - imetin vain. En liittänyt touhuun valtavia arvolatauksia, enkä edelleenkään ymmärrä, miksi olisi pitänyt. Istuin pari kertaa mielenkiinnosta imetystukiryhmän kokoontumisessa ja tulin vain siihen lopputulokseen, ettei moinen uskonnollissävytteinen vihkiytyminen asiaan ole minua varten.
Ihmettelen edelleen, miksi äidit ressaavat asiasta niin hirveästi. Miksi toisten mielipiteistä provosoidutaan niin voimakkaasti? Miksi tällaisella asialla mitataan omaa arvoa äitinä?
Taidan olla aivan erilainen. Mutta hyvä niin.
Kommentit (11)
Älä imartele itseäsi ja nosta jalustalle suotta " luonnollisesti paras" -tyyliin! Itse olen imettänyt samalla asenteella kaikkia 1,5v, enkä istunut edes yhdessäkään imetystulkiryhmässä tms tai selaillut aiheen nettisivuja.
Todellakin SUURIN OSA äideistä on kaltaisiamme. Me siis olemme massaa, noi vouhkaajat oma ryhmänsä!
Oli asia mikä tahansa: kantoliinat, kestovaipat jne en kestä jos asiasta tulee elämää tärkeämpi vouhkaamisen aihe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin luulin ensimmäisen lapsen saatuani, että sen kun vain alkaa imettämään. Ei se välttämättä niin helppoa ole. Lapsi ei suostunut imemään ja maitoa ei tullut tarpeeksi, mikä saattoi johtua siitä, että lapsi ei suostunut imemään. Yhtä tuskaa ja tappelua koko homma!
Toisen kanssa sujui paremmin. Ei mitenkään täydellisen hyvin kuitenkaan. En koskaan päässyt täysimetykseen.
Itse imetysasenne ollu sama. Rinnat on imuttelua varten.. Ääripäät nostaa mekkalaa, itselläni on kantoliina kaupunkireissuja varten, jos joku jaksaa pestä kakkavaippoja niin hatunnosto lähtee täältä -haluaisin joskus sitä kokeilla mutta oon jumiutunu kertakäyttösiin..
Vouhottaminen on outoa.
T. maitoaan luovuttanut.. ;)
olen ap:n kanssa samaa mieltä.
Itse en imettänyt lapsiani ollenkaan kun koin sen vastenmieliseksi ja ahdistavaksi, ja tämä on ollut synnytyslaitokselta asti (ensin hoitajat, sitten muut:) ongelma joillekin ihmisille, mutta itse olen pitänyt täysin normaalina että ruokin lapseni meille parhaalla tavalla.
Sain kuitenkin paljon apua. Reilun kuukauden synnytyksestä on mulla vieny että imetys alkaa toimimaan. Esikoisesta meni pari kuukautta.
5
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rinnanpäät menivät verille ja vauva huusi nälkäänsä, kun jostain syystä ei saanut imettyä riittävästi. Hän sai aluksi masunsa täyteen lisämaidosta ja imetys oli lähinnä harjoittelua. Käytin rintakumia muutaman viikon, ja sen jälkeen imeminen onnistuikin jo pelkästä rinnasta.
En silti osannut ottaa asiasta paineita. Olin iloinen lisämaidon mahdollisuudesta, ettei pienen tarvinnut nähdä nälkää. Rintakumi taas auttoi omaa oloani. Ajattelin, että eiköhän homma ala sujua pienellä harjoittelulla. Ja niinhän se alkoikin. Jos ei olisi alkanut, niin tuskin olisin maatani myynyt. Olen itsekin kasvanut pelkällä korvikkeella eikä minusta ole tämän hullumpaa tullut.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
olen ap:n kanssa samaa mieltä.
Itse en imettänyt lapsiani ollenkaan kun koin sen vastenmieliseksi ja ahdistavaksi, ja tämä on ollut synnytyslaitokselta asti (ensin hoitajat, sitten muut:) ongelma joillekin ihmisille, mutta itse olen pitänyt täysin normaalina että ruokin lapseni meille parhaalla tavalla.
suhtautuvat asiaan noin mutkattomasti, eivät edes hankkiudu tänne - ainakaan keskustelemaan ko. asiasta, joka on luonnollinen osa elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
heittämään sen kuuluisan ensimmäisen kiven :DD
ja vastaan että ei, vaan meille paras, vaikka se kuinka kiukuttaisi.
kaltaisesi äiti. Ne ääripäät vaan tuovat itseään enemmän esiin.