Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En kestä, rakastan toista miestä :(
05.06.2012 |
Tapasin hänet pari vuotta sitten yhteisen harrastuksen parissa. Tajusin hyvin pian ihastuneeni häneen, mutta koetin jättää asian sikseen. Omassa parisuhteessani oli silloin kuivempi, vaikkakin ihan sopuisa aika.
Tunteeni eivät kuitenkaan kuolleet, vaan vahvistuivat ajan myötä. Aloin myös aavistaa, että ne olivat molemminpuolisia. Silti pidin jäitä hatussa, en halunnut pettää miestäni. Märkä rätti tuli naamalle, kun ihastukseni kertoi jokin aika sitten muuttavansa pariksi vuodeksi ulkomaille. Se tuntui kamalalta, mutta ajattelin että nyt asia sitten unohtukoon.
Hänen lähtöään edellisenä iltana tapasimme viimeisen kerran, ja olimme kahdestaan paikalla. Hyvästellessämme "vain kavereina" en pystynyt pidättelemään kyyneliä. Äkkiä yksi asia johti toiseen, ja kohta suutelimme, halasimme ja itkimme molemmat. Puhuimme kaiken auki: tunteita oli molemmilla, ja molemmat olivat yrittäneet niitä peitellä puolisoiden takia. Nyt meillä oli yhtäkkiä yhteinen ilo ja suru. Päätimme että asia jää tähän yhteen iltaan.
Nyt mies on ollut muutaman viikon pois, enkä tunnu ollenkaan pääsevän eteenpäin. Kaipaan häntä koko ajan, aamusta iltaan ja illasta aamuun. :( Tiedän ettei minulla olisi lupaa tuntea näin, mutta pakahdun, enkä voi edes kenellekään tästä puhua.
Miten saan itseni unohtamaan hänet??
Kommentit (13)
Minulla on ollut lähes identtinen tilanne, ainoa ero oli että minä olin se ulkomaille lähtijä (aviomieheni sai ulkomailta työpaikan, en tietenkään voinut kieltäytyä lähtemästä johonkin hassuun ihastukseen vedoten). Oli henkisesti raskasta, todellakin. Aika kuitenkin auttaa, joskus jopa haalistaa ihastuksen. Riippuen siitä, haluatko jatkaa asiaa miehen palattua Suomeen, pikaviestimet/Skype jne. on myös keksitty. Toisaalta, jos mieluummin repäisisit itsesi irti ihastuksesta, nyt on erinomainen tilaisuus siihen.
Omalla kohdallani palava ihastus on valitettavasti kestänyt yli 10 vuotta jo, pidempään kuin suhteeni aviomieheeni...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saa sitä mennä jo ennen kuin liitto on hajalla. Puhuminen neutraalin ammattilaisen kanssa voi auttaa.
En välttämättä osaa auttaa sinua, mutta tämän ketjun viestit luettuani huomaan, etten ole ainoa. Vertaistukea siis.
Itse olen ollut puolisen vuotta ihastunut työkaveriini. Aluksi kun asian huomasin, se tuntui jännältä ja mukavalta. Onneksi ihan jatkuvasti emme töissä näe toisiamme, joten olen pystynyt tekemään työni hyvin sekä käyttäytymään melko normaalisti miehen läsnäollessa.
Omituista on, että samaan aikaan minulla ja omalla miehelläni on toimiva avioliitto. Löytyy lämpöä ja läheisyyttä, huumoria ja hyviä hetkiä. Lapsiakin on. Ihastukseni kohteella on myös perhe, sattumalta tunnen/tiedän hänen vaimonsa muista kuvioista ja heidän lapsensa ovat vanhempia kuin omani.
Ihastukseni ei ole oikeastaan minun ihannemieheni fyysisesti eikä henkisesti, toisin kuin aviomieheni! Aloitin tuossa työpaikassa vuosi sitten ja ensitapaamisella ajattelin ihastuksestani, että mukava ja asiallinen mies, jonka kanssa työnteko sujuu mutkattomasti. En mitenkään sen enempää. Sitten kuin salama kirkkaalta taivaalta ennen joulua teimme tiiviimmin yhteistyötä erään projektin tiimoilta, ja yhtäkkiä olin aivan myytyä naista.
Olen lähes koko ajan ajatellut, että tämä ihastuminen on normaalia eikä johta mihinkään sen pidemmälle. Emme ole ihastukseni kanssa asiasta puhuneet, emmekä suudelleet, halanneet vaan ja koskeneet, kuten meillä töissä on tapana eli onnistuneen työrupeaman jälkeen kiitellään ja "taputellaan selkiin" puolin ja toisin. Haaveissani olen hänen kanssaan tehnyt kyllä ihan kaiken: Näinhän se saakin olla.
Uskon että merkitsen ihastukselleni enemmän kuin perustyökaveri. Hän puhuu minulle paljon ja luottamuksellisesti muttei esimerkiksi perheestään. Muutamat pienet eleet, sanat ja teot olen tulkinnut viimeisen puolen vuoden aikana joksikin enemmän, kuin normaalisti työkaverin kanssa ollaan. Tuntuu tosi hienolta ja hyvältä, ja unelmissani lennän.
Olen tästä asiasta pystynyt kertomaan ainoastaan yhdelle ihmiselle eli veljenvaimolle, jonka kanssa olemme hyviä ystäviä. Hänen kanssaan olen todennut saman kuin tekin tässä ketjussa olette kirjoittaneet eli tällainen ihastus voi kestää jopa vuosia. Ihanaa vai raskasta?
Miltä tuntuisi, jos miehesi itkisi toisen naisen perään, hä? Nyt kokoat itsesi ja jatkat elämääsi. Kyllä se ukkeli unohtuu ja muutaman vuoden päästä kiität itseäsi.
tuli melkein itku sun puolesta. Hyvä puoli on, että onneksi nyt molemmat tiedätte tunteenne. Miksi ette viestittelisi ja sähköposteilisi, jotta tutustuisitte lisää? Hyvässä lykyssä se jäähdyttää tunteen, kun huomaatte, ettei se toinen nyt niin ihana ollutkaan tai sitten auttaa tekemään sen toisen ratkaisun. Kummin vain, niin sähköpostiyhteys on todella viaton juttu eikä pettämistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä on näitä samankaltaisia tarinoita paljon, mutta aina samassa vaiheessa, että joko ollaan salaa siinä suhteessa toiseen mieheen ja niiiin rakastuneita tai vasta ihastunut toiseen kaukaa ja sydäntä raastaa.
Olisi kiva lukea tarina siitä miten käy sen jälkeen kun kaikki tulee ilmi.
Itse olen kokenut tuon kaiken. Viisi vuotta meni, mies jäi kiinni omalle vaimolleen, minä kerroin omalle puolisolleni ja siitä tuli yhtä helvettiä.
On niin helppoa rakastaa jotain jonka kanssa ei koskaan ollut sitä yhteistä arkea, kaikki tuntuu niin oikealta kun ei koskaan nää niitä huonoja puolia.
Loppujen lopuksi pitää ajatella järjellä: mitä jää kun kaksi suhdetta pistetään palasiksi pettämällä? Exät tulevat hankaloittamaan IHAN KAIKKEA, varsinkin jos kuviossa on lapsia mukana. Ja se helvetti ei sitten lopukaan koskaan. Siinä ei enää rakkaus riitäkään, kun exän häiriköinti uutta pariskuntaa kohti alkaa.
Ja sitten se oma pää ja sydän: miten voit ikinä luottaa enää sellaiseen, jolla on mahdollisesti jo kauankin ollut sivusuhde toiseen (eli sinuun). Niitä iltoja ei voi sormin eikä varpain laskea, kun epäilet että käykö sama sullekin. Jokainen pienikin juttu on lopulta merkki pettämisestä.
Ihan oikeasti, noi EI kannata.
yleensä tunteet haihtuvat. Oma mies on kuitenin hioutunut niin omantyyliseksi :) Ja jos niin ei käy, ehkä kannattaa toimia...
tuli melkein itku sun puolesta. Hyvä puoli on, että onneksi nyt molemmat tiedätte tunteenne. Miksi ette viestittelisi ja sähköposteilisi, jotta tutustuisitte lisää? Hyvässä lykyssä se jäähdyttää tunteen, kun huomaatte, ettei se toinen nyt niin ihana ollutkaan tai sitten auttaa tekemään sen toisen ratkaisun. Kummin vain, niin sähköpostiyhteys on todella viaton juttu eikä pettämistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tuli melkein itku sun puolesta. Hyvä puoli on, että onneksi nyt molemmat tiedätte tunteenne. Miksi ette viestittelisi ja sähköposteilisi, jotta tutustuisitte lisää? Hyvässä lykyssä se jäähdyttää tunteen, kun huomaatte, ettei se toinen nyt niin ihana ollutkaan tai sitten auttaa tekemään sen toisen ratkaisun. Kummin vain, niin sähköpostiyhteys on todella viaton juttu eikä pettämistä.
Erinomainen provo... :D tuli melkein itku sun puolesta. Hyvä puoli on, että onneksi nyt molemmat tiedätte tunteenne. Miksi ette viestittelisi ja sähköposteilisi, jotta tutustuisitte lisää? Hyvässä lykyssä se jäähdyttää tunteen, kun huomaatte, ettei se toinen nyt niin ihana ollutkaan tai sitten auttaa tekemään sen toisen ratkaisun. Kummin vain, niin sähköpostiyhteys on todella viaton juttu eikä pettämistä.
Toi romantico-viesti oli mun enkä tajua, mikä siitä provon teki. Musta stoori oli oikeasti romanttinen. Lisäksi musta on järkevää opetella tuntemaan toinen jo siksi, että hyvässä lykyssä lähempi tunteminen katkaisee tunteen. Mitä provoo siinä on?
Pahempi juttu musta on se, jos se ihastus jää vaan sellaiseksi ideaalihaaveeksi, johon ei tutustunut paremmin koskaan. Silloin se helpommin jää sellaiseksi 30 vuoden haaveeksi, jonka rinnalla mikään ei tunnu miltään.
Hyvässä lykyssä tunne haalistuu, kun oppii tuntemaan toista. Silloin saattaa osata taas arvostaa sitä arkista avioliittoakin, jossa parhaillaan on.
tää alttius huudella provoa ihan mistä tahansa menee mun hilseen yli
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erinomainen provo... :D tuli melkein itku sun puolesta. Hyvä puoli on, että onneksi nyt molemmat tiedätte tunteenne. Miksi ette viestittelisi ja sähköposteilisi, jotta tutustuisitte lisää? Hyvässä lykyssä se jäähdyttää tunteen, kun huomaatte, ettei se toinen nyt niin ihana ollutkaan tai sitten auttaa tekemään sen toisen ratkaisun. Kummin vain, niin sähköpostiyhteys on todella viaton juttu eikä pettämistä.
Toi romantico-viesti oli mun enkä tajua, mikä siitä provon teki. Musta stoori oli oikeasti romanttinen. Lisäksi musta on järkevää opetella tuntemaan toinen jo siksi, että hyvässä lykyssä lähempi tunteminen katkaisee tunteen. Mitä provoo siinä on?
Pahempi juttu musta on se, jos se ihastus jää vaan sellaiseksi ideaalihaaveeksi, johon ei tutustunut paremmin koskaan. Silloin se helpommin jää sellaiseksi 30 vuoden haaveeksi, jonka rinnalla mikään ei tunnu miltään.
Hyvässä lykyssä tunne haalistuu, kun oppii tuntemaan toista. Silloin saattaa osata taas arvostaa sitä arkista avioliittoakin, jossa parhaillaan on.
tää alttius huudella provoa ihan mistä tahansa menee mun hilseen yli
... että parempi juttu se on, että tutustuu toiseen oikeasti, jotta se tunne ei jää vaan toisen idealisoimiseksi ja sit haikailee siksi sen perää se 30 vuotta. .. mut nyt meen töihin
myöskin rakastunut toiseen mieheen. Itse olen naimisissa, tämä mies tituleeraa itseään sinkuksi, vaikka pyörii tämän tästä exänsä talossa. Halusin tunteita, mutta en tällaista. Koko ajan kaipausta, ikävää, tyytymättömyyden tunnetta OMAAN elämään, siihen tuttuun ja turvalliseen, joka joskus oli kaikki kaikessa. Nyt hyvä kun pystyn selviämään päivästä kotona. Kaiken lisäksi salamieheni elää elämäänsä rennosti, mistä tiedän vaikka tapailee muita naisia minun rinnallani. Haluan niin pois tästä kuviosta, kun vain olisi tahdonlujuutt tarpeeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
saanut ja nyt kidutat itseäsi kaipaamalla sellaista, mitä et voi saada. Oletko yleensäkään tyytyväinen siihen mitä sulla on? Mä keskittyisin siihen.