Miten jaksatte riittämättömyyden ja keskeneräisyyden tunnetta?

Siksi järjestän asiat niin, että en tunne riittämättömyyttä tai keskeneräisyyttä.



- Harrastukset sellaisia, joita voi tehdä oman aikataulun mukaan

- Naapureista ystäviä -> helppo tavata

- Työtä kotona -> lyhyet työpäivät, oman ajan herra, aikaa panostaa lapsiin

- Lomalla matkustellaan

mullakin.. mutta tosiasiahan on se, ettei kaikkea voi saada. Aina joku juttu on pois jostain muusta. Ja jos kaikessa oikeesti onnistuisi niin menis kyllä koko elämä ainakin omalla kohdalla ihan pelkäksi suorittamiseksi.

Vielä pitäis keksiä keino, miten ton oikeesti sisäistää ja lakkaisi oikeesti murehtimasta koko asiaa ja tekis vaan sitä mikä millonkin tuntuu hyvältä (tietysti tärkeimpiä vastuita unohtamatta).

riman ja vaatimusten pitää olla riittävän alhaalla. Muutan burn out tulee ja syö. Ihan oikeesti.

Katkeroidun ja masennun tai yritän tehdä niistä rajallisista mahdollisuuksista mitä minulla on paras mahdollinen elämä.



Lapsi on nyt 10, on ystäviä, harrastuksia ja ehdin liikkumaankin. Mikään ei ole täydellistä, mutta en ole minäkään.

mulla ei ole noita tunteita. määrään itse omasta elämästäni, myös ne rajat, ja mulla on varaa joka päivä miten sen päivän hoidan. äitini eikä holhooja ei luojan kiitos asu meillä......

itseni vanhemmaksi kuin olen, ja tavallaan yritän katsoa nykyistä elämääni siitä vinkkelistä ja miettiä, mikä on milloinkin kaikkein tärkeintä. Nyt just se on lasten kanssa oleminen ja parisuhteen hoitaminen. Se aika, mikä perhe-elämältä jää, menee ystäville ja sukulaisille. Se helpottaa aina, kun tuntuu että olen kotona jumissa ja se oikea elämä ois jossain muualla. Mulla on kymmeniä vuosia elämää vielä jäljellä, mut lapset on vaan hetken pieniä...mä ehdin sinne zumbaan sitten myöhemminkin, samoin kuin tekemään muitakin juttuja, jota nyt en voi tehdä.

ja vedän itseni burn-outiin jos en laske rimaa.



niinpä opettelen kestämään keskeneräisyyttäni. jos opin hyväksymään sen, näkevät/ oppivat lapset mallista jotain tärkeää.

tehdä työtä kotona. Mulla tosiaan on työ kotona ja pystyn hoitamaan näin myös lapset kotosalla (viisvee ja ekaluokkalainen).



Mut sit täytyy vaan tajuta että pipo ei saa olla liian kireellä. Siitä ei nauti kukaan. Koti on suht ok, mitä nyt seiniä ei oo pyyhitty viiteen vuoteen ja tänäänkin jäi imuroimatta.



Lasten anna touhuta paljon keskenään, ite en juuri leiki heidän kanssaan. Mutta ihailen kaikkea mitä tekevät. En ehdi kauheasti olla lasten leikeissä, koska mulla on tosiaan myös tämä työ.



Leivotaan yhdessä joskus kun lapset todella tahtoo. Keskimäärin kerran kuussa. ruokaa mä laitan joka päivä moneen kertaan, harvoin syödään mitään eineksiä, koska isolle porukalle on halvempaa ja laadukkaampaa tehdä itse.



Ei juuri kyläillä. en harrasta mitään ihemeellistä, kukkia hoitelen kotona ja akvaariota, koiraa kissoja. Matkustaa en edes tahdo ja opinnot päätin vuosi sitten.



Kenenkään ei tarvitse olla täydellinen. ei minun, ei sinun. Kaikkea ei tarvitse tehdä.