Mikä syynä jos hienotunteisuus puuttuu?

itsekkyys ja ahneus teettää tuollaista.

vaikea tietää.

Ihminen voi olla itsekäs possu, tyhmä tai vaikka kärsiä jostain autisminkirjon oireyhtymästä.

Johtuu puhtaasti siitä, etten ajattele kovinkaan paljon ennenkuin sanon.

Pyydän kyllä anteeksi, kun huomaan loukanneeni toista ihmistä. :/

Toiset ihmiset ovat niin paksunahkaisia, että heidän yli ja läpi voi kävellä, eivätkä he ole siitä moksiskaan.

Siksi he toimivat itsekin samoin. He eivät itse loukkaannu sellaisesta käytöksestä, joten eivät kykene ymmärtämään, että joku toinen voisi loukkaantua.



Minä väitän, että tämä on yleisin selitys. Ei se minusta tyhmyyttä ole, vaan sitä, että he kohtelevat toisia ihmisiä kuten heitä itseäänkin saa kohdella.



Sitten on toisia, jotka ovat tahallaan ilkeitä. Sen huomaa katseesta tai ilmeestä - he jäävät odottamaan toisen ihmisen reaktiota. Heissä on ristiriitaisuutta: toisaalta on todella huomaavainen, sitten tulee isku.

Väitän kuitenkin, että aika harva on tahallaan ilkeä.

Vasta joskus reilusti yli 30-vuotiaana aloin vähitellen oppia hienotunteisemmaksi. Mun 9-vuotias tyttö on ihan samanlainen kuin minä olin ennen. Ei mitään hajua, mitä toisille saa sanoa ja mitä ei. Kova työ on hänen opettamisessaan. Nyt ymmärrän senkin, miksi isä aina häpesi mun käytöstä, kun olin lapsi ja nuori. Ei se ole ilkeyttä eikä tyhmyyttäkään. Voinpa väittää, että sekä minä että tyttöni olemme keskitasoa älykkäämpiä. Me vain ollaan (olin) sellaisia. Itse ei mitään vikaa käytöksessä huomaa.

mietin pitkään miksi kaikki loukkaantuvat aina sanomisistani vaikka mielestäni ihan aiheesta sanoin... nyt tiedän (teoriassa) ettei se olekaan sosiaalisesti hyväksyttävää vaikka kuinka olisi totuus. mutta siis mun aivot ei sano että se olisi jotenkin väärin. yksinäistä loppuelämää siis ohjelmassa.

Esimerkiksi töissä on muutama keski-ikäinen nainen, joille yhtäläiset ihmisoikeudet ovat aivan käsittämättömiä. Ja minä KYLLÄ sanon suoraan siinä vaiheessa, kun tulee taas puhe joistain ulkomaalaisryhmistä ja nämä ladyt jakavat kuolemantuomioita silmää räpäyttämättä kahvia juodessaan. Eli en ole hienotunteinen heidän ikäänsä ja typeryyttänsä kohtaan, muuten osaan kyllä olla kohtelias. Tosin pari kertaa olen huomannut että supermarttyyrille ei vaan voi olla tarpeeksi mielin kielin. En esimerkiksi mennyt raskaana anopin poikaa vastaan hankeen seisomaan kun tuli pikkujouluista kännissä. Joten olin siis kylmä ja paha ihminen. Sanoin vaan että jos aikuinen mies ei pääse kävelemään taksista rappuun kännissä, ei se ole minun asiani.

mietin pitkään miksi kaikki loukkaantuvat aina sanomisistani vaikka mielestäni ihan aiheesta sanoin... nyt tiedän (teoriassa) ettei se olekaan sosiaalisesti hyväksyttävää vaikka kuinka olisi totuus. mutta siis mun aivot ei sano että se olisi jotenkin väärin. yksinäistä loppuelämää siis ohjelmassa.

ennen kuin sanot jotain kovin jyrkkää toiselle ihmiselle! Kun ei se joku sinun totuutesi taatusti ole ainoa oikea totuus kovinkaan monissa asioissa ainakaan. Liika itseriittoisuus tuollaisia vaivaa eikä mikään muu. Tietysti jotkut saattavat ymmärtää aika pitkällekin tuolla tavoin toimivia kulmikkaita ihmisiä, mutta kyllä tulee tosi rajuja törmäyksiä eteesi, jollet ollenkaan osaa miettiä mitä sanot ja miten. Väitän että osaisit kyllä edes jossakin määrin, jos vaan tahtoisit.

jossa heitetään erittäin roisia läppää ja sanotaan hyvin suoraan. Kukaan ei kuitenkaan koskaan loukkaannu. Näin ollen kaukaisempien kavereiden kanssa on välillä vaikea muistaa, etteivät kaikki ole yhtä paksunahkaisia, ja sitten aina välillä voi tulla ongelmia.



Toisaalta en voi sietää kaiken maailman mielensäpahoittajia, että menetys ei ole kyllä kovin suuri, vaikka muutama tällainen kaveripiiristä putoaisikin.



Voi olla siis myös täysin opittu "taito", itsekin olen teininä ollut hyvin herkkähipiäinen ja varonut tarkkaan sanomisiani, mutta em. syystä en enää.

Mutta jos jonkun kanssa viettää enemmän aikaa, se yleensä paljastuu seuraamalla. Kannattaa myös kysyä, eikä luimistella.

Ajatelkaas töksäyttelijät laajemmin, ihan noin  maailmanpoliittisesti, mitä tapahtuisi, jos kaikki valtioiden päämiehet ym. sanoa töksäyttelisivät ihan just mitä ajattelevat (no, muutamiahan tässä maailmassa onkin..) Mahtaisi olla lähes kaikki maat sotajalalla keskenään. Diplomatian avulla hoidetaan maailman asioita, miksi ei myös ihan tavallisten ihmisten välisessä kanssakäymisessä? Itse ainakin ajattelen aina, ennen kuin avaan sanaisen arkkuni, ja usein ajattelemisen jälkeen arkku jää avaamatta kokonaan. Minusta on ihan perustaito osata ajatella sanomistensa seurauksia ja vaikutusta toisen tunteisiin, se kuuluu sivistyneeseen kanssakäymiseen.

Kuuluu myös manipulointiin ja epäaitouteen.. kontrolloit varmasti samoin kaikkia muitakin. Elämästä tulee näytelmää, ei elämää.

692