Lue keskustelun säännöt.
Onko teidän öapsenne ns. varakaveri?
05.06.2012 |
Siis sellainen, jonka kanssa leikitään jos muita kavereita ei ole sillä hetkellä "saatavilla"?
Kommentit (30)
Mut mun pikkusisko oli ala-asteella juurikin tuollainen varakaveri. Suorastaan inhosin sitä tyttöjengin johtajaa, joka välillä suvaitsi luonamme vierailla ja vaati siskoni vaatteita ja leluja omakseen. Äitini kanssa kannustettiin siskoani sitten tutustumaan itseään nuorempiin ja heistä onneksi saikin parempia kavereita, kuin tuo kiusanhenki, joka haukkui siskoani muille saman ikäisille, jotka eivät sitten siskoni kanssa halunneet tekemisissä olla. Yläasteella siskoni sitten tutustuikin saman ikäiseen tyttöön, joka vieläkin täysi-ikäisyyden kynnyksellä on hänen paras kaverinsa. Itsetuntokin on parantunut hurjasti ala-astevuosista, jolloin hän iltaisin itki, kun kukaan ei tykkää hänestä. Onneksi hänellä kiusaaminen ei jatkunut ala-astetta pidemmälle, kuten niin monilla muilla...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naapuruston pojat saattavat lähteä kesken leikin, kun mieluisampi kaveri soittaa. Tai saattavat pyytää poikaani ja parin minuutin päästä perua, kun parempi kaveri ilmaantuikin paikalle. Sanotaan, että lasten täytyy oppia sietämään pettymyksiä, mutta kun ne ovat jatkuvia, alkaa vaan miettiä, miten ne vaikuttavat lapsen psyykeeseen. Poikamme on ikäisekseen lapsellinen ja hieman jäljessä sosiaalisissa taidoissa ikätovereitaan. Viihtyykin esim. pari vuotta nuoremman tytön seurassa.
kelpaa kyllä kaveriksi kouluajan ulkopuolella. Meillä käy kavereita, yökyläilijöitäkin ja samoin tyttömme käy kaverina muiden luona. Mutta koulussa jostain syystä jää paritehtävissä aina ylimääräiseksi, "joutuu" liksatunnilla pojan pariksi, ei ole kaveria, joka haluaisi istua retkillä linkassa vieressä jne. Kummallinen tilanne :(
Naapuruston pojat saattavat lähteä kesken leikin, kun mieluisampi kaveri soittaa. Tai saattavat pyytää poikaani ja parin minuutin päästä perua, kun parempi kaveri ilmaantuikin paikalle. Sanotaan, että lasten täytyy oppia sietämään pettymyksiä, mutta kun ne ovat jatkuvia, alkaa vaan miettiä, miten ne vaikuttavat lapsen psyykeeseen. Poikamme on ikäisekseen lapsellinen ja hieman jäljessä sosiaalisissa taidoissa ikätovereitaan. Viihtyykin esim. pari vuotta nuoremman tytön seurassa.
meille tullessaan lapset jo luettelee, ei ollu jannicccaaa-ellinoora-millakaisa-maija-julica-vencla-jonnica-ellicaaaa--jne jne jne
kotona, niin tulin tänne !!!!!!
alkuun ymmärsin , ehkä, noita lapsia.. nyt in hoan heitä, enkä todellakaan päästä sisälle!
ole ohjannut lastani hakemaan uusia kavereita, ja onkin niitä saanut, nyt kun aika ei mene noiden hyväksikäyttäjien kanssa
ja kyllä meille tuli yks tuollainen tyttö leikkimään, 15min ajan ehti levittää kaikki mahdolliset barbit tarvikkeineen kaikkialle, ja niin lähti vauhdilla, kun bestis tuli MEILLE soittamaan ovikelloa ja hakemaan kaverin pois!!!
no, otin yhteyttä vanhempiin, eivät ymmärtäneet olleskaa, olivat et nooo ainahansit'ä kiistaa tulee tyttöjen kesken....
vaan kun ei ollut kiistaa, leikki ei päässyt alkua pidemmälle, ja sen aikaa sujui hyvin, kunnes tuo toinen tyttö tuli hakemaan pois...
nyt siis en heitä päästä, ja niinpä ovat yksikseen, kun se bestis lomailee/harrastaa/sairastaa jne
omalle tytööle on löytynyt useampi aivan ihana kaveri, joden kanssa ei tuollaisia ongelmia ole. tyttöno rohkeus ja olemus noussut huimaa vauhtia, kun tuosta hylkäämistrakediasta päästy
eli suosittelen teille kaikille, JÄTTÄKÄÄ NE LAPSET POIS KAVERIPIIRISTÄNNE!
varakaveri saa ollakin, sillä on jotain seuraa.
Kesken leikin ja yhdessäolon ei saa vaihtaa kaveria ja niin ei kukaan lapseni kavereista tee, paitsi yksi.
Tämän pojan otin puhutteluun ja nyt oma poika osaa hoitaa asian itsekkin minun avustuksella.
Jos homma ei lopu niin sitten meille ei tule oharin tekijät.
Monesti näissä kuvioissa on myös äidit mukana.
Saattavat jopa ilmoittaa, että x haki sua ja tuletko kotiin.
KYLLÄ SE KASVATUS LÄHTEE VANHEMMISTA JA LAPSI EI TOIMI NOIN, JOS VANHEMMAT PUUTTUU SIIHEN.
Pojallani oli jopa tyytö kaverini ja teki pojalleni ohareita ja tytön äiti seisoi vieressä eikä koskaan puuttunut asiaan.
Tästä on aikaa muutama v uosi ja tyttö sai meille lopullisen porttikiellon ja lapset erotettiin toisistaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä poikani ja hänen kaverinsa keskustelu.
Muistatko mitä äitini sanoi sinulle?
Niin ei saa tehdä, että pyydät minut kaveriksi vähäksi aikaan.
Kaveri vastaa jotain.
Onko sinulle tulossa joku kaveri nyt vai ei.
Kaveri vastaa.
Poikani sanoo, että no minä tulen.
Tämä heidän kännykkä keskustelu ja kaverin puheita en kuullut.
Kaveri pyysi poikaani kaveriksi ja jätti heti, kun toinen tuli.
Sanoi vielä, että pyysin sinut vain siksi aikaa kunnes Jere tulisi ja sitä kesti peräti 15 minuuttia.
Nyt poikani varmistaa, että kaveri ei ole sopinut kenenkään muun kanssa mitään tapaamisia.
Viisas poika ja äitinsä avulla opin saanut.
en myöskään hyväksyisi jos lapseni pomottaisivat tai kohtelisivat huonosti kavereitaan. Yleensä kivat ja reilut lapset viihtyvät hyvin keskenään ja sitten nämä vähemmän fiksut ja reilut taas yhdessä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja sama jatkuu aikuisena. Niilä on aina kavereita joilla on antaa muutakin kuin lämmintä kättä.
varakaveri ja kaveri jolle aina pääsee sisälle ja jolla on tramboliini jolla on kiva pomppia jne.. Olen niin vihainen näille tytöille mutta en raaski kieltääkään tulemasta, koska tyttömme olisi sitten yksin. Tyttöni on niin kauan kaveri kun meille tullaan mutta kun mennäänkin esim särkänniemeen, ei tyttö pääse mukaan. Särkän jälkeen tosin taas tullaan pimpottaan ovikelloa että pääseekö meille. Aina kun tyttö soittaa esim aamulla, voiko joku olla, saa hän vastauksen EHKÄ, katotaan. Olen oppinut että tämä tarkoittaa sitä että jos ei ketään muuta saa niin soitan sitten. Tyttöni on hieman lapsellinen luokkakavereihinsa verrattuna, joten se saattaa olla syy ettei aina kelpaa mukaan. Mutta tiedän että tyttönikin jo tiedostaa olevansa varakaveri ja on siitä surullinen. Näiltä palstoilta usein saa lukea kuinka lapsilta puuttuu kaveri ja ollaan varakaveri jne.. Miksi nämä lapset eivät koskaan löydä toisiaan...
Jos vanhemmat tukisivst lapsiaan ja vahvistaisivat heidän itsetuntoaan eivätkä antaisi lastensa jäädä jonkun pomottajan kynnymatoksi. Jos vanhemmat kertoisivat lapsilleen kuinka hienoja ja ainutlaatuisia he ovat ja kuinka he ansaisevat jotain parempaa kuin jonkun kiusaajan varakaverina oleminen ja rohkaisisivat ja auttaisivat lasta uusien kivojen kavereiden löytämisessä. Lapsenne ovat sen arvoisia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naapuruston pojat saattavat lähteä kesken leikin, kun mieluisampi kaveri soittaa. Tai saattavat pyytää poikaani ja parin minuutin päästä perua, kun parempi kaveri ilmaantuikin paikalle. Sanotaan, että lasten täytyy oppia sietämään pettymyksiä, mutta kun ne ovat jatkuvia, alkaa vaan miettiä, miten ne vaikuttavat lapsen psyykeeseen. Poikamme on ikäisekseen lapsellinen ja hieman jäljessä sosiaalisissa taidoissa ikätovereitaan. Viihtyykin esim. pari vuotta nuoremman tytön seurassa.
meillä taas poika ikäisekseen vähän vanhempi...mutta sosiaaliset taidot eivät kuitenkaan ole hyvät ja tunne-elämän hallinta.
Kesäloman alkukin on mennyt yksin kun kukaan ei ole halunnut olla hänen kanssaan :(.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis poika, joka haluais vielä leikkiä legoilla ja ulkona juosta ja leikkiä vesipyssyillä ja tehdä muutakin kuin vain pelata K-18 pelejä. Tai siis ollenkaan muuta kuin pelata siis kiellettyjä pelejä.
Meillä pelastaa tilanteen onneksi kun on isompia sisaruksia.
Surettaa katsoa 11v poikaa joka oli ensin varakaveri kahdelle pojalle jotka olivat keskenään parhaita kavereita. Sitten poika yritti saada uusia kavereita ja oli hetken toisten poikien varakaveri josta seurasi että nämä ekat kaverit eivät halunneet häntä enää edes varakaveriksi, eikä nämä uudetkaan kaverit ole kiinnostuneet poikani seurasta. Nyt hän on siis yksin. Kesäloman alkukin on mennyt yksin kun kukaan ei ole halunnut olla hänen kanssaan :(.
En ole ainakaan huomannut tuollaista. Kurjaa jos noin on. Yleensä meillä ollaan pitkään, tunteja. Ei lähdetä kesken jos joku toinen soittaa.
Esikoinen ei kutsu paljon ollenkaan kavereita meille. Ei ehkä keksi tekemistä meillä. Kuopus kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja aina jos joku kaveri ei ole ollut kotona, olen patistanut lapsen seuraavan luokse. Toki jos meillä on ollut useampia lapsia niin kaikki ovikelloa soittavat ovat mahtuneet mukaan.
Olen jo pienestä pitäen opettnut että kaikki kaverit pitää mahduttaa leikkiin, eikä ketään saa jättää yksin. On tuntunut menneen perille.
Olin iältäni keskimmäinen. Aina sain valita kumman kanssa leikin, ei juuri koskaan leikitty kolmestaan. Ulkopuolelle jäänyt haki sitten kaverin vähän kauempaa. Tätä pidettiin ihan normaalina, eikä siihen kenenkään vanhempi puuttunut.
Omallakin lapsella on varakaveri ja oma lapsi on varakanerina välillä. Tärkeintä varmaan on, että on joku kunnon ystäväkin.
Surettaa katsoa 11v poikaa joka oli ensin varakaveri kahdelle pojalle jotka olivat keskenään parhaita kavereita. Sitten poika yritti saada uusia kavereita ja oli hetken toisten poikien varakaveri josta seurasi että nämä ekat kaverit eivät halunneet häntä enää edes varakaveriksi, eikä nämä uudetkaan kaverit ole kiinnostuneet poikani seurasta. Nyt hän on siis yksin. Kesäloman alkukin on mennyt yksin kun kukaan ei ole halunnut olla hänen kanssaan :(.
varakaveri. Hänellä on yleensäkin vain 1 kaveri, ja tämäkin on sellainen että hänellä on toinen tyttö parhaana kaverina, ja minun tyttäreni kelpaa seuraksi vain niiksi hetkiksi jolloin on riidoissa parhaan kaverinsa kanssa. Tyttäreni on myös valitettavasti koulukiusattu - ei ole helppoa lastenkaan elämä aina. Itselläni myös historia koulukiusattuna ja ilman yhtään kaveria lapsuudessa, ja hyvin olen selvinnyt, joten jaksan pysyä positiivisena että tyttärenikin selviää kun taitaa olla perinyt aika itsenäisen ja kovankin luontonsa äidiltään.
Jos jotain positiivista pitää löytää niin itsekin sain parhaat kaverit vasta yläasteella, siihen asti olin varakaveri. Ja ne varakaveripäivätkin oli harvinaisia, pääosin olin yksin. Ehkä vielä ei ole myöhäistä.
toki siis LAPSENNE... :)