Onko teidän öapsenne ns. varakaveri?

ei ole kavereita. Ne kolme, joiden kanssa joskus harvoin leikkii, ovat juurikin näitä, kelle poikani on vain varakaveri. Äidin sydäntä raastaa, ja poika itsekin tämän tietää.. Mutta on iloinen, että edes joskus harvoin on leikki/skeittikaveri.

Isompi tyttö heivasi tuollaisen kaverin kokonaan joka alkoi vinkumaan tyttöä ainoaksi kaverikseen. Kyllä ihmisten pitää osata olla kaikkien kanssa ja antaa toisten leikkiä tai olla välillä muidenkin ihmisten kanssa. Teininä sitten aletaan uhkailemaan itsemurhilla jne. ku kiinnitytään liikaa muihin eikä anneta ihmisille vapautta valita seuraansa.

Kyllä mun mielestä jokaisella pitäisi olla edes yksi luottoystävä. Ei nyt tarvitsisi joka hetki olla kahdestaan, mutta ei saisi olla oloa että on varakaveri. Hyvät ystävät ottaa kyllä kolmannenkin mukaan leikkiin ilman että ketään on eriarvoinen. Ongelmia tulee siinä että ollaan hyviä ystäviä kun ollaan kahdestaan, mutta kun joku toinen tulee kuvioihin niin kaveri jätetään samantien oman onnensa nojaan.

Kyllä minä jo koululaisen kavereiden kanssa juttelen jos joku mättää tai kehun jos aihetta. Lapsen läheinen kaveri puolusti lastani upeasti vaikeassa tilanteessa, jossa aika arka lapseni koki vaikeaksi pitää puoliaan niin kaveri astui reippaasti esiin ja ilmoitti, ettei kaveriani sorreta, piste. Kehuin valtavasti tätä ystävää upeasta teosta.



Samoin olen jututtanu jotain kaveria joka vaihtoi tuollailla jatkuvasti, kysyin, että onko toi sinusta reilua ja rauhallisesti ilmoitin, että meillä ei noin toimita, tuo on typerää. Vähän aikaa tää kaveri oli poissa, mutta palasi takaisin, ilmeisesti arvosti lojaaliutta kuitenkin, taisi itse maistaa jossain toisessa porukassa samaa lääkettä eikä se ollutkaan kivaa.



Nuo lapset tietävät myös että puoleeni voi aina kääntyä, jos on kerrottavaa tai tarvitaan apua tms. Pyytävät jopa mukaan välillä peleihinsä, tosin nolaan itteni tehokkaasti mutta saavathan pitää hauskaa vanhan naisen kustannuksella ;)

ja sen kanssa leikitään, joka haluaa elikkiä. Lapsella on muutama varakaveri ja muita joille on varakaveri, mutta ei niistä puhuta. Bestiksiä on ainakin 5 ja hyviä kavereita toinen mokoma.



Varakaverijutut olen kieltänyt, että niistä tulee paha mieli, se jonka kanssa leikitään voi olla kolmas jota pyysi, mutta ei tarvitse pahoittaa kenenkään mieltä.



tyttö 9 vee

Meillä oli lapsella pari hyvää kaveria eskarissa ja ekallakin vielä, hissuksiin jäivät ja ihmettelin sitten lapselle, että mihin ne jäivät. Minusta kilttejä, fiksuja lapsia.



Nämä kaverit olivatkin sitten kovasti muuttuneet, kun heitä olen satunnaisesti nähnyt. Jatkuvaa lapseni arvostelua, moititaan milloin mistäkin, yhtään kompromisseja ei haluta, jos lapsi ehdotti 1h pleikkaa ja 1h pihalla niin ei käynyt, se on pleikka tai ei mitään jne. Samoin kielenkäyttö täällä sellaista jota en halua kuunnella. Juteltuani lapsen kanssa ymmärsin miksi se kiintymys näihin kavereihin oli vähentynyt.

jonka lapsille sallitaan toi käytös:

Ne perustelee sillä ettei lapsi jaksa leikkiä aina, ihan perusterveitä kuitenkin ovat?!



Lapset saa muutenkin pomottaa pihassa kavereita.

Jos tulee konflikteja niin lapset kaikki heittäytyy draamakuninkaiksi ja -kuningattariksi.

Ilkeä lapsi sitten vollottaa ja vanhemmat silittelee päätä.



Toi toimii kun lapset ei ajattele mutta kaveripiiri pienenee kun muksut yli 10- vuotiaita.



Koitan keksiä lapsille ohjelmaa jos näen että ne hyppyyttäjä perheen lapset on ilman seuraa ja saattaa olla riski että lapseni menee sinne "leikkimään" eli tulee yksin hylättynä 5 minuutin kuluttua.

Tytölläni on kotikulmilla vain yksi ystävä, jonka kanssa ovatkin sitten kaikki mahdolliset vapaa-ajat. Muut koulukaverit asuvat eri puolilla kaupunkia ja heidän kanssaan tulee oltua vain harrastusten puitteissa koulupäivän jälkeen.



Tällä bestikellä on myös toinen ystävä, joka ilmeisesti on sitten hänelle kakkonen. Tuon kakkoskaverin kanssa ovat silloin kun minun tyttö on varattu. Koskaan ei kesken päivän kyllä kaveria vaihdeta. Ja oma tyttöni viihtyy hyvin yksinkin silloin kun bestiksellä on muuta ohjelmaa.

se toinen lapsi sanoi päin naamaa, että ei ollut Pekka kotona niin tulin hakemaan sua ja nyt lähdenkin koska Pekka kurvasi juuri autolla pihaan tai sitten vaivihkaa livistää kesken leikin Pekan kotiin leikkimään tai sanoo puhelimessa etten oikein tiedä voinko olla sun kanssa koska haluaisin olla Pekan kanssa. Poikani on vielä kamalan lapsellinen eikä oikein edes ymmärrä tuota kuviota.

varakaveri ja kaveri jolle aina pääsee sisälle ja jolla on tramboliini jolla on kiva pomppia jne.. Olen niin vihainen näille tytöille mutta en raaski kieltääkään tulemasta, koska tyttömme olisi sitten yksin.



Tyttöni on niin kauan kaveri kun meille tullaan mutta kun mennäänkin esim särkänniemeen, ei tyttö pääse mukaan. Särkän jälkeen tosin taas tullaan pimpottaan ovikelloa että pääseekö meille.



Aina kun tyttö soittaa esim aamulla, voiko joku olla, saa hän vastauksen EHKÄ, katotaan. Olen oppinut että tämä tarkoittaa sitä että jos ei ketään muuta saa niin soitan sitten.



Tyttöni on hieman lapsellinen luokkakavereihinsa verrattuna, joten se saattaa olla syy ettei aina kelpaa mukaan.



Mutta tiedän että tyttönikin jo tiedostaa olevansa varakaveri ja on siitä surullinen.



Näiltä palstoilta usein saa lukea kuinka lapsilta puuttuu kaveri ja ollaan varakaveri jne.. Miksi nämä lapset eivät koskaan löydä toisiaan...