Lue keskustelun säännöt.
Miksei kukaan kolahda?!
24.06.2012 |
Miesjutut menee mönkään uudestaan ja uudestaan, kenenkään kohdalla ei tule sitä ihanaa leijuvaa ihastumista.. Olen jo pitkään ollut yksin ja se tuntuu niin väärältä :( olen 27 vuotias fiksu ja itsenäinen nainen, silti alan olla ainoa ystävistäni, jolla ei ole puolisoa tai lapsia. Tulee väkisinkin sellainen olo, että mikä mussa on vikana? Tuleeko sellaista kolahdusta enää ollenkaan vai oliko se teinihuumaa? Pitääkö ottaa miehekseen joku, jonka kanssa on ihan ok olla eikä haaveillakaan mistään suuresta rakkaudesta?
Kommentit (6)
että sillä tunteella ei olisi mitään tekemistä sen ihmisen kanssa, jonka kohtaa...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuleeko sellaista kolahdusta enää ollenkaan vai oliko se teinihuumaa? Pitääkö ottaa miehekseen joku, jonka kanssa on ihan ok olla eikä haaveillakaan mistään suuresta rakkaudesta?
Mielestäni se tunne nimenomaan on sitä teinihuumaa. Kuvitelmaa siitä, että poikaystävä ratkaisee kaikki elämän ongelmat ja kaikki muuttuu täydelliseksi. Ja ne unelmien poikaystävän kriteerit ovat tietty vain ulkonäköön liittyviä.
Lakkaa odottamasta että joku mies tulee ja muuttaa kaiken. Jätä miehet rauhaan ja ala korjaamaan elämääsi sellaiseen kuntoon, mitä sen haluat olevan. Vain siten voit tavata sellaisen ihmisen, jonka kanssa voit elää sitä oman näköistäsi elämää.
Tuleeko sellaista kolahdusta enää ollenkaan vai oliko se teinihuumaa? Pitääkö ottaa miehekseen joku, jonka kanssa on ihan ok olla eikä haaveillakaan mistään suuresta rakkaudesta?
Mielestäni se tunne nimenomaan on sitä teinihuumaa. Kuvitelmaa siitä, että poikaystävä ratkaisee kaikki elämän ongelmat ja kaikki muuttuu täydelliseksi. Ja ne unelmien poikaystävän kriteerit ovat tietty vain ulkonäköön liittyviä.
Lakkaa odottamasta että joku mies tulee ja muuttaa kaiken. Jätä miehet rauhaan ja ala korjaamaan elämääsi sellaiseen kuntoon, mitä sen haluat olevan. Vain siten voit tavata sellaisen ihmisen, jonka kanssa voit elää sitä oman näköistäsi elämää.
sitten esim. minä olen tavannut jopa teineiksi jämähtäneen vanhuspariskunnankin, siis tapasivat jossain vanhusten riennoissa ja rakastuivat.:) miten oikein sait aloituksen luettua tuollaisella tavalla! mutta tietysti saahan sitä noinkin asiat nähdä.
Ei kannata ottaa ketä vaan ihan kivaa. Siitä se itku tulee kun tapaatkin sen joka vie jalat alta ja olet jo naimisissa väärän miehen kanssa.
Mä löysin omani etsimättä 31-vuotiaana ja huumaannuin täysin. Sitä on kestänyt jo 13 vuotta ja jatkuu ja jatkuu...
Itse olen 32v, takana monen vuoden avioliitto. Ex-mieheeni olin todella rakastunut mutta valitettavasti eroon päättyi tuo suhde. Tämän jälkeen olen tapaillut muutamaa miestä, yhden kanssa seurustelin vajaan vuoden. Mutta ei vaan kolahtanut, ei. Yritin ajatella järjellä, mies oli fiksu, koulutettu, hyvässä työssä, hyvästä perheestä jne. Mutta en vaan voinut pakottaa sitä tunnetta, joka jäi puuttumaan.
Nyt tapasin miehen ja olen häneen korviani myöten ihastunut. Juuri sitä kutkuttavaa tunnetta, intohimoa ja kaipausta. Tästä suhteesta ei varmaan mitään tule, mutta tunne on se eoikea. Mies ehkä ei.
Jatketaan siis harjoituksia ;)
sun omista hormooneista. Mulle tulee sellainen olo kerta 1 - 3 vuoteen. Ja menee ohi parissa kuukaudessa.