Oman onnenne vuoksi eronneet (ei väkivaltaa tms.),

Miksi et rakasta enää miestäsi? Kysehän sinun pääsi siällä tapahtuvasta toiminnasta?



Miksi et halua enää elää miehesi kanssa?



Oletko kertonut miehelle, ettet enää ikinä halua seksiä hänen kanssaan?



Oletko hakaenut itsellesi kunnollista psykoterapiaa tuohon masennukseen? Kuka sen on diagnosoinut? Syötkö lääkkeitä?



Oletko edes varannut aikaa parisuhdeterapiaan?



Mitä luulet, että eronneena sinulla olisi paremmin?



Miksi koet, että eroamisvaihtoehto ei ole sinulle tarjolla?

että syy masennukseen on tosiaan miehesi?

mutta ei kaduta siltikään. Tunnelmista voit lukea



http://puolinaisenero.blogspot.fi/

ja yllättävän helposti se sitten kävi. Kesäloma yhdessä oli se viimeinen niitti, siis viime vuonna. Ja kannatti, olen niin paljon onnellisempi. En ollut masentunut aiemminkaan, mutta mieliala on kuitenkin noussut.

Haluaako ap heistä reppumatkalaisia? Jos ei ole mitään syytä erota, niin odota edes että lapset aikuistuvat.

kaksi oman onnen vuoksi eronnutta keskusteli erostaan ja kuinka sen olisi voinut välttää. Esim. "Eroa ei olisi tapahtunut jos vaikka lapsi olisi sairastunut vakavasti" oli yksi kommentti. Eli jos suhteessa on turhautunut niin oletko varma, että sama ongelma ei tule seuraavassa suhteessa vastaan. Toista erossa pääsee karkuun. Omaa itseään ei.

Samassa syssyssä löysin sen oikean miehenkin, nyt yhdessä 15v eikä erota koskaan =)

hommasin itselleni rakastajattaren, nyt on taas kaikki hyvin ja lapsillakin pysyy oma iskä, kun ei tule avioeroa turhaan.

Vaimo kun ei tykkää seksistä ollenkaan.

selitystä siihen, mikä omassa olossa mättää. Omaa itseään kun ei pääse karkuun, kuten joku jo totesi. Sama ongelma tulee toistumaan jossain määrin myös uudessa suhteessa, koska uudessa avioliitossa on 50 % ongelmista samoja - koska toinen osapuoli on sama.

ihan sama sinä se olet sen eron jälkeenkin. Ei sun masennus ole sun miehen syytä, ihan itse omassa päässäsi sen olet kehittänyt. Itse voit päättää, miten asennoidut mieheen ja voit päättää myöt asennoitua häneen rakkaudella. Kokeile vaikka viikon ajan: näyttele vastarakastunutta. Voit yllättyä.

Toki itseään ei pääse karkuun, mutta parisuhteen ongelmat ovat osittain yhdessä rakennettuja, vuorovaikutuksesta syntyviä, ja tokihan eri ihmiset tuovat toisistaan esille eri puolia.



Siinä mielessä joku voi olla jollekin kamalan huono match, jollekin toiselle taas paras. Loputtomiin ei kannata niitä ongelmia ja niiden ratkaisua kaivaa omasta itsestäkään.

Toki itseään ei pääse karkuun, mutta parisuhteen ongelmat ovat osittain yhdessä rakennettuja, vuorovaikutuksesta syntyviä, ja tokihan eri ihmiset tuovat toisistaan esille eri puolia.

Siinä mielessä joku voi olla jollekin kamalan huono match, jollekin toiselle taas paras. Loputtomiin ei kannata niitä ongelmia ja niiden ratkaisua kaivaa omasta itsestäkään.

sinun mielestäsi johtuu, että joku on huono match ja joku ei?

En aivan ymmärrä.

Itse olen aina ajatellut, että huono match on ihminen, joka loukkaa tahallaan, syyttelee, manipuloi. Kyllähän tällainen ihminen on kaikille huono match.

Jos taas kohtelee toista osapuolta kunnioittavasti, on aina hyvä match. Kaikille maailman osapuolille.

toisella on taipumus vetäytyä, toinen haluaa aktiivista keskustelua. Molempien taipumukset vahvistavat toisiaan, kumpikaan ei ole väärässä, paha tai huono ihminen vaan hakee suhteesta sitä mitä kaipaa ja hämmentyy toisen reaktioista.



Ihmisillä on tarpeita, tarpeet ovat erilaisia.

haaveilen samasta, eli erosta.



Aina joskus sitä miettii miten paljon parempaa voisi saada. Mies on ihan ok, mutta typerä kuin saapas. Juhannuksena juuri tapasin tyypin, joka on älykäs, hyvin koulutettu, kaikkea muuta kuin mieheni. Hän tarjoitui nauttimaan kanssani juhannusyöstä, mutta tietenkin kieltäydyin "hauskanpidosta".. Ja jälkeenpäin taas tuntuu siltä, ettenkö olisikin miellumin jonkun hänen kaltasensa kanssa.

En ehdi/pysty nyt kaikkiin kysymyksiin vastaamaan, mutta en kuvittele että mieheni olisi tähän syyllinen. Itse aikanaan rakastuneena kuvittelin itse pieleen sen mitä kaikkea jaksaisin parisuhteessa. Toki miehenkin puolelta on vuosien varrella tullut epämiellyttäviä yllätyksiä, loukkauksia jne., mutta sanoisin että isoin ongelma meillä on se, että valitsin silloin joskus väärin. Mies ei ole muuttunut missään merkittävässä määrin. Kai toivoin että hän muuttuisi.

Olen aina tykännyt olla sinkku ja olla yksin. Rakastan lapsiani enkä halua heidän kärsivän, mutta nyt olen onneton aina. Jos olisin eronnut ja saisin siis joskus olla myös yksin, saattaisin olla onnellinen tosi suuren osan ajasta - sekä silloin kun saisin olla yksin, että silloin kun saisin taas olla lasten kanssa.

Eilen taas hänen kanssaan seksiä harrastaessani mietiskelin näitä asioita, ja joskin taas totesin että aika helpostihan tämä sujuu eikä varmaan pitäisi inhota tätä hommaa niin paljon kun näin pienellä panostuksella saa niin paljon aikaiseksi, samalla tunsin oloni periaatteessa huoraksi. Teen miehelle niitä asioita jotta lapseni eivät joutuisi kärsimään. Se on varmaan monen ammattihuorankin agendalla.

Ymmärrän hyvin niitä huoria jotka eivät suutele. Minä nyt suutelen kyllä miestäni, mutta tämä ajatus että joutuisin näyttelemään tunteita on minulle todella surullinen. En ole koskaan esim. valehdellut että rakastaisin häntä, lakkasin sanomasta sitä kun tunnekin kuoli.

ihan sama sinä se olet sen eron jälkeenkin. Ei sun masennus ole sun miehen syytä, ihan itse omassa päässäsi sen olet kehittänyt. Itse voit päättää, miten asennoidut mieheen ja voit päättää myöt asennoitua häneen rakkaudella. Kokeile vaikka viikon ajan: näyttele vastarakastunutta. Voit yllättyä.

Puolet eroaa, mutta aina siksi että toinen osapuoli hakkaa tai pettää? Oikeastiko?



ap

entä ne lapset?

Keräsin rohkeutta monta vuotta. Päätin asiasta yksin, koska tiesin että se "ihan hyvä" puolisoni ei asiasta pysty keskustelemaan. En myöskään kertonut mitään aikeistani ystävilleni. Välitän ystävistäni, mutta he ovat sellaisia naisia joiden mielestä eroaminen on yksinkertaisesti väärin, ja eroavien pitää hävetä. Suomeksi sanottuna: Pelkäävät jäävänsä yksin, joten syyllistävät ne ihmiset jotka ovat mieluummin yksin kuin huonossa suhteessa.



Tunsin toki syyllisyyttä, ja olen monesti itkenytkin ahdistuneena. Ja niitä asioita ei sitten saakaan kertoa muille ihmisille, koska vain ne, jotka antavat miesten hakata ja pettää saavat itkeä.

erittäin pahasti ja paljon ja pitkään, vieläkin.



En olisi osannut edes kuvitella, että näin voisi käydä, hoidettiinhan ero kaikkien taiteen sääntöjen mukaan.



Kirjoitin pidemmän stoorin aiheesta just tohon toiseen ketjuun, olikohan sen otsikko jotain että mitä tekisit mun sijassani A vai B vaihtoehto.

erittäin pahasti ja paljon ja pitkään, vieläkin.

En olisi osannut edes kuvitella, että näin voisi käydä, hoidettiinhan ero kaikkien taiteen sääntöjen mukaan.

Kirjoitin pidemmän stoorin aiheesta just tohon toiseen ketjuun, olikohan sen otsikko jotain että mitä tekisit mun sijassani A vai B vaihtoehto.