Tunnistan itsessäni alkoholistin piirteitä, mutta pystyn hallitsemaan käyttöä. Miten jatkossa?

jos olet kerran tunnistanut ja tunnustanut noi piirteet.



Tässä muutamia kai aika yleisiä vinkkejä: Älä hanki alkoholia kotiisi. Hanki harrastus/harrastuksia, joiden avulla pystyt välttämään joutumasta tilaisuuksiin joissa muut juovat (eli järjestä menoja viikonlopuiksi joko illoiksi tai aamuiksi). Hanki uusia kavereita tai kerro nykyisille, että et halua juoda ja että haluat että he eivät houkuttele sinua matkaansa.

Mieti miksi sä haluat tarttua siihen viinipulloon. Onko sun elämässä asioita mihin et ole tyytyväinen? Poista ne, niin ei tee mieli juoda. Mun tuntemat suvun alkkikset ovat kaikki ahdistuneita ja pettyneitä elämäänsä ja juovat turruttaakseen jotain kipua. Ja ite join nuorena aina masentuneena ja liika juominen ruokki sitä masennusta vaan lisää ja sit sitä taas joi, et ois hetken parempi mieli. Mut ei tää tietty kaikkiin päde. Itel autto ku muutin elämääni radikaalisti, poistin ihmiset, jotka aiheuttivat pahaa mieltä ja läksin työpaikasta, mikä aiheutti vapaa-ajallakin stressiä. Nyt olen onnellinen ja viinipullon näkeminen ei aiheuta mitään tunteita (ei positiivisia, eikä negatiivisia - se on vaan viinipullo). Siitä tiedän, että olen nyt vahvoilla.

eiköhän niitä ole tuommoisia aika monella että välillä tekee mieli juoda viiniä viikolla ja joskus tulee juhlissa otettua enemmän kuin piti, tai ainakin tekee mieli ottaa. En minä niitä mitenkään huolestuttavina pitäisi.



Itse olen ollut yli vuosikymmenen suurkuluttaja (juonut 20-40 annosta viikossa määrä vähän esim. stressitasosat riippuen) mutta nykyisin aito kohtuukäyttäjä eli juon viiniä ruoan kanssa lasin päivässä mutta juovuksiin hyvin harvoin, tyyliin uutenavuotena ja juhannuksena. Itselläni tämä onnistui niin, että ensinnäkin tuli siinä mielessä "pohja" vastaan että olin kerta kaikkiaan kyllästynyt siihen että en saanut elämässä aikaan mitään koska vain latkin kaljaa illat kotona, ja kämppäkin oli usein kuin sikolätti täynnä tyhjiä kaljatölkkejä. Sellaiselle pohjalel en onneksi joutunut että olisi mennyt työ, ihmissuhteita tms.



Toinen avain oli se että vahvistin uskoa omaan kykyyni päättää omista ajatuksistani ja päätöksistäni. Kun ennen vaan pelkäsin että jostain puun takaa se viinanhimo taas iskee kun on huono hetki, enkä oikeastaan uskonut että pystyn raitistumaan (koska 100 muuta lopettamis- tai vähentämisyritystä oli jo surkeasti aiemmin epäonnistunut) niin tulos oli juuri noiden odotusteni mukainen: sortuilin juomaan kun oli surua, stressiä, ahdistusta, mitä vaan. Ja joka kerta vahvistui uskoni että joo, ei ole minulla tahdonvoimaa, mun on vaan pakko juoda liikaa. Onneksi tajusin että tällaisissa asioissa ihminen luo uskomuksillaan oman elämänsä ja aloin muuttaa uskomuksiani. En uskonut enää sisäistä puhetta siitä että en pysty enkä voi, vaan aloin valaa itselleni uskoa siihen että hallitsen omat tekemiseni, että jos sitten tuleekin ajatuksia että nyt on saatava muutama olut niin minun ei ole niitä toteltava jos en halua.



Tein siis päinvastoin kuin AA:ssa neuvotaan, siellähän käsketään tunnustamaan voimattomuus alkoholin edessä ja luottamaan Korkeimpaan voimaan - minäpä päätin että minä EN OLE voimaton alkoholin edessä vaan pystyn hallitsemaan mitä ja kuinka paljon kurkusta sitä tavaraa kaadan. Uskomukset muuttamalla minä pääsin eroon tavasta juoda tolkuttomia, elämää häiritseviä määriä. Ei se toki täysin suoraviivainen prosessi ollut, kyllä jokusen kerran lankesin siihen että kun piti ottaa se ruokaviinilasillinen jonka sallin itselleni, menikin koko pullo, tai perjantaina työn jälkeen kipitin ostamaan six-packin ja join sen koska eihän siitä mitään haittaa ole kun en ole muuten juonut juuri mitään. Mutta nuo harvenivat tuollaiset tapaukset aika äkkiä kun en lannistunut lankeemuksista vaan sisukkasti jatkoin uskoen että voin muuttua, enkä ole enää moneen vuoteen juonut hallitsemattomasti eli niin että olisin päättänyt että en juo tai juon vain vähän, ja sitten olisikin mennyt paljon.

ja siihen liittyi myös se, että säännöllisesti, ehkä noin kerran kahdessa kuussa, järjestin itselleni aikaa käydä bailaamassa kavereiden kanssa ja juhlin aina aamuun saakka. Sinänsä tuossa ei olisi mitään pahaa, monihan niin tekee, mutta itseäni harmitti se, että en todellakaan koskaan päässyt kotiin ajoissa ja vain vähän humalassa, aina join niin kauan kun viinaa vaan riitti. Minulla ei ollut ongelmia olla juomatta, mutta täysin kokonaan en onnistunut lopettamaan, aina sen pari kk juomatta oltuani keksin aina jonkun syyn mennä vähän "juhlimaan". Pelkäsin, että sillä menossa menen vielä joskus sen rajan yli, jossa en enää voi päättää, juonko vai en. Sitä paitsi kun ikää tuli lisää, en oikein enää tykännyt humalajuomisesta, ja sitä juomiseni oli - joko paljon tai ei mitään.



Olen ratkaisuut ongelman, nykyään en oikeastaan juo koskaan, ei vaan tee mieli. Joskus saatan ottaa muutaman lasillisen, mutta enempää en tahdo, ja yleensä en viitsi edes ottaa paria - nykyään kun ei enää juo, vaikuttaa alkoholin "myrkylliset" aineet paljon voimakkaammin kuin aiemmin, jolloin olin itseni totuttanut niihin. Ja tosiaankaan ei tee enää yhtää mieli alkoholia.



Se onnistui niin, että varasin itselleni ajan päihdelääkäriltä, ja pyysin saada kokeilla naltreksoinia. Se toimi minulla loistavasti - aluksi tosin join enemmän, en kuitenkaan niin paljon kuin aiemmin, ennen kuin aloitin naltreksonin käytön, mutta vuosien kuluessa alkoholin käyttö on koko ajan vähentynyt, ja nyt ei tosiaankaan tee enää yhtään mieli. Olen nyt syönyt ko. lääkettä viitisen vuotta, enkä aio sitä lopettaa ikinä (sitä otetaan vain kun juo, joten kovin kalliiksi se ei minulle tule, viimeksi taisin hakea 20 kpl paketin yli kaksi vuotta sitten, ja vieläkin siitä on muutama jäljellä).



Ei naltrekson toki kaikilla toimi ainakaan ihan noin hyvin, mutta kyllä sitä kannattaa kokeilla, jos on yhtään huolissaan juomisestaan. Ja nimenomaan sitä kannattaa kokeilla silloin, kun ongelma ei vielä ole liian paha, koska alkoholistille siitä ei ole samanlaista apua.

Meillä on melkoisen raitis suku.



Se vähän mitä itse juon, juon rentoutuakseni. Ja minä voin sen tehdä, koska se on todellisuudessa vain kerran kuukaudessa kaksi - kolme lasillista viiniä.



Mutta pystyn sitten helposti olemaan pari vuotta juomatta pisaraakaan, kuten nyt on ollut raskauden ja imetyksen aikana.



Kun juominen on vain huvi, ei pakko, niin on helppo keksiä sata muuta tapaa rentoutua. Eihän siihen alkoholia tarvita. Voin käydä lenkillä, katsoa telkkaria ja syödä herkkuja, käydä poreammeessa, soittaa kavereille, ja niin edelleen. Moni muukin asia rentouttaa, ei siihen alkoholia tarvita.



Eli kuten joku jo sanoi, niin voisi olla hyvä miettiä niitä omia reaktioita alkoholiin liittyen: syitä ja tarkoitusperiä, oheistoimintoja ja niin edelleen. Miettimisapuja saa mielenterveystoimistosta tai perheasiain neuvottelukeskuksesta. Sillä ei noiden juttujen tajuaminen ja uusien ajatusmallien luominen ole mitään helppoa hommaa. Siinä on apu oikein tervetullutta.