Saatan olla raskaana..

Noita me ainakin mietittiin kun toinen lapsi oli ajankohtainen. En ollut raskaudestakaan kovin fiiliksissa, kun mietin että mitenkähän tässä pärjätään.



Meillä myös esikoinen on ollut helppo lapsi ja elämä muutenkin helppoa. Toinen lapsi pisti pakan ihan sekaisin. Hän aloitti huutamisensa laitoksella ja huusi 9 kk putkeen. Oli rankkaa, pakko myöntää. Voin rehellisesti myöntää senkin, että ton 9 kk KADUTTI joka päivä, että oltiin menty tekemään toinen lapsi, kun tuntui että kaikki on niin vaikeaa, nukkua ei saa koskaan, ei saada ikinä olla miehen kanssa rauhassa, esikoiselle ei riitä aika jne. Ajattelin, että taidan olla niitä ihmisiä, jotka on hyviä äitejä vain yhdelle lapselle, kun en saa tätä toista lasta ikinä tyytyväiseksi.



Mut sitten se huuto väheni ja lapsesta tuli pikkuhiljaa helpompi. Kaikki alkoi sujua, ja lapsesta tuli oikea pieni päivänsäde. Hän on haastava luonne, saa kilareita joka ikinen päivä, ja hän vastaa työmäärältään kahta esikoista, joten helpommalla en ole päässyt, vaikka niin joskus kuulee sanottavan. Hän on kuitenkin meille hyvin rakas, päivien ilo, ja olen tosi iloinen ja kiitollinen että saimme hänet.



Hyvin kaikki sujuu. Onnea mahdollisesta raskaudesta.

Tämä teksti valaisi paljon asioita.. Joskus olen ajatellut, että pärjäähän sitä muutkin jopa useammankin lapsen kanssa, mutta sitten ajattelen että he ovat varmasti luonteeltaan parempia äitejä. Minulla ei oikein ole muuta antaa lapselle/lapsille kuin rakkautta ja perustuevallisuus, en ole touhukas pullantuoksuinen äiti joka leipoo ja neuloo, sekä kestittää kavereita jne.



Testiä teen joka tapauksessa viikon alussa, sitten kun/jos plussa pärähtää niin on mielenkiintoista nähdä mikä on ensimmäinen reaktio.

Kahden lapsen kanssa ei taatusti ole helpompaa kuin yhden, mutta hauskempaa se ainakin meillä on. Kukaan ei saa vauvelia nauramaan ja viihtymään niin kuin leikki-ikäinen isosisko.

Meilläkin pikkukakkonen on tosi paljon työläämpi kuin esikoinen, kakkonen ei syö pullosta, on kärsinyt allergiaoireista, heräilee yhä yöllä jne. mutta jotenkin äitinä olen paljon rennompi kuin ekan kanssa. Vauvavaikeuksia jaksaa, kun tietää, etteivät ne kestä ikuisesti.

Sitä en oikein ymmärrä, miksei kahta lasta voi jättää hoitoon siinä kuin yhtäkin ainakaan, jos molemmat eivät ole ihan pieninä. Meillä isosisko on kova neuvomaan esim. mummia, kuinka vauvaa hoidetaan.

Toisen lapsen myötä tulevat tietenkin mustasukkaisuus ym. muut sisarkateuskuviot, mutta mielestäni pettymysten sietämisen opettelu on esikoisellekin hyväksi.

Niin, se voi ollakin että minulla on vain ollut kuvitelma että kahden lapsen hoitaminen olisi liian rankkaa, on tuo esikoinen kuitenkin jo sen verran toimeen tuleva että olisi vain apuna. :D



Sama juttu kuin tuon vauva-ajan miettimisen kanssa olen pohtinut raskausaikaa. Esikoisen raskaus oli suhteellisen helppo pientä kuvotusta, kramppeja ja liitoskipuja lukuun ottamatta. Jaksoin kuitenkin touhuta ja liikkua ihan viimeisille viikoille asti. Varsinkin pahoinvointi ja oksentaminen pelottavat, onneksi mies olisi apuna jos olo menisi aivan kamalaksi.