onko sinulla epätyypillinen masennus?

mutta olen erittäin ärtynyt, ja päässäni tapan itseni joka pvä muutamaan kertaan. mutta en oikeasti. koska tiedän,että lapseni isä pilaisi heidät...yrittää jo...

mutta olen erittäin ärtynyt, ja päässäni tapan itseni joka pvä muutamaan kertaan. mutta en oikeasti. koska tiedän,että lapseni isä pilaisi heidät...yrittää jo...

oikeestikko ? oletko saanu diagnoosin +?

mä oon tosii ärtynyt ja v...mainen kaiken aikaa

kaikki ja kaikkialla saa mut ärsyynytneeksi, valitan kaikesta ja kaiken aikaa:::

pitäiskö hakeutua hoitoon?

vuotta, tosin en tiedä onko niistä apua, juuri äsken löytyi kilpirauhasen vajaatoiminta, joka myös ei tee mielelle hyvää....kahtellaan auttaako thyroksin

diagnoosina oli kyllä maanisdepressiivisyyden sekamuotoinen jakso (mixed state)

mutta olen erittäin ärtynyt, ja päässäni tapan itseni joka pvä muutamaan kertaan. mutta en oikeasti. koska tiedän,että lapseni isä pilaisi heidät...yrittää jo...

vuotta, tosin en tiedä onko niistä apua, juuri äsken löytyi kilpirauhasen vajaatoiminta, joka myös ei tee mielelle hyvää....kahtellaan auttaako thyroksin

nim. mixed state

vuotta....

vuotta....

ei ole kukaan kuullut....en luota mielenterveyssairaanhoitajaan, jolle olisin päässyt terveysaseman kautta puhumaan..

ei ole kukaan kuullut....en luota mielenterveyssairaanhoitajaan, jolle olisin päässyt terveysaseman kautta puhumaan..

ei edes vitutukseen ????

yhtä paljon. mutta nyt odotan tota thyroksin vaikutusta.

yhtä paljon. mutta nyt odotan tota thyroksin vaikutusta.

nimestään huolimatta se tyypillisin. Siihen kuuluu liikaunisuutta, kasvavaa ruokahalu ja mielialan reaktiivisuus (eli se miten päivän tapahtumat muuttavat mielialaa hyvin herkästi).



Ei ihan "perus" masennus se on.

aamuisin on ihan sikavaikea herätä ennen puoltapäivää......!!! Mikä siihen auttaisi? Ei auta aamulla aikaisin herääminenkään väkisin.

jotka selvisivät masennukseksi vasta kun virta loppui yhtenä päivänä kokonaan.

Ensimmäisen kerran sairastuin 15 vuotta sitten, nyt toinen jakso menossa, diagnoosi atyyppinen depressio, vakava-asteisena. Lääkärikin sanoi että en vaikuta masentuneelta, eikä minulla ole koskaan ollut itsemurha-ajatuksia tai ajatuksia kenenkään vahingoittamisesta, jos jotain niin se on korostunutta huolta minulle rakkaista. Ensimmäisen diagnoosin yhteydessä silloinen lääkärini sanoi, että sinänsähän ei varsinaisesti ole kyse viasta tai kamalasta sairaudesta, vaan ennemminkin siitä että olen herkkä ihminen, ja nyky-yhteiskunta kuormittaa herkimpiä niin että siitä joutuu sitten jossain vaiheessa kärsimään. Minä olen tosiaan herkkä, syvästi tunteva ja luova ihminen ja kun kuormitun liikaa, se menee äärimmäisyyksiin, jolloin nuo diagnostiset kriteerit täyttyvät. Minulla tuo epätyypillinen masennus ilmenee liikaunisuutena ja aamuyöhön asti valvomisena, olen hyvin reaktioherkkä, kaikki päivän tapahtumat, niin positiiviset kuin negatiivisetkin, vaikuttavat mielialaan - ja se ei ole sellaista "oi kiva, pihlaja kukkii" tai "voi kökkö, tulipa iso puhelinlasku", vaan positiivisten asioiden kohdalla itkettää ilosta, tai negatiivisten kohdalla ahistaa, paniikki iskee ja raivostuttaa tai itkettää ja tekee mieli mennä maan alle piiloon. Lisäksi minulle tyypillistä on normaalistakin korostunut tunteiden vuoristorata; jotain ikävää sattuu, olen paniikissa, parun, huudan, raivoan, ja ihan muutaman minuutin kuluttua jos jotain mukavaa tapahtuu niin reaktio on täysin päinvastainen, ei siis ole "kausia" vaan se vaihtuu minuuteissa äärilaidasta toiseen. Tasankovaiheita ei ole, se on joko mustaa tai valkoista. Saan kohtuupaljon aikaan, en siis vietä päiviä märehtien ja murehtien itkunsekaisen lamaannuksen kourissa, mutta toisaalta mm. univaikeuksien takia on liki mahdotonta pysytellä normaalissa päivärytmissä eli se on joko sairausloma tai nukahtamislääkkeitä. Keskittymiskyky osin tuosta reaktiivisuudesta johtuen on mitä on, eilenkin olin kirjoittamassa jotain koneella kun sain päähäni lähteä viemään tuolia yläkertaan, ja neljän tunnin päästä se kirjoittaminen oli edelleen kesken, mutta yläkerran lattiapinnat oli valmisteltu aulassa laminaatin asennusta ja makuuhuoneissa lautalattian maalausta varten. Saatan myös lähteä juoksulenkille aamukolmelta, tai tehdä välillä typeriäkin ostoksia hetken mielijohteesta. Tässä tilassa en viihdy ihmisten seurassa, se tuntuu kuormittavan liikaa kun ei edes omien tunteidensa tai mielialojensa perässä meinaa pysyä niin lisää nyt siihen sitten liuta muita ihmisiä ja heidän tunteensa jotka vaikuttavat luonnollisesti aina muutenkin mutta erityisen herkässä tilassa vielä enemmän, minä en yksinkertaisesti pysty käsittelemään enää muidenkin tunteita, varsinkaan negatiivisia, silloin kun olen haavoittuvimmillani. Kummallakin kerralla taustalla on ollut stressaava elämäntilanne, kuten läheisten sairastelua, konflikteja läheisessä ihmissuhteessa, muutto, epävarmuutta tulevaisuudesta, ero tai kuolema, kaikenkaikkiaan paljon huolta ja surua, samaan aikaan myös paljon ilonaiheita ja kaikki alle vuoden sisällä. Se on elämää vuoristoradalla josta lumipalloilmiön tavoin seuraa aika äärimmäinen tunteiden vuoristorata. Minulle on sopinut Aurorix, muista lääkkeistä ei joko ole ollut mainittavaa apua, tai sivuvaikutukset on olleet sietämättömiä, tai sitten olo on vain pahentunut kun lääkitys on turruttanut, vienyt kaikki tunteet, myös ilon, ja tukahduttanut luovuuden, mikään ei ole tuntunut yhtään miltään, eikä sellainen kemiallinen lobotomia ainakaan omalla kohdallani millään tavalla kohenna elämänlaatua eikä myöskään työkykyä. Tuossa noin typistetysti.

Up

Mitä enemmän olen uupunut ja masentunut sitä enemmän nostan kierroksia. Olen levoton ja lähes hyperaktiivinen, touhuan koko ajan ettei tarvitsisi pysähtyä ja ajatella asioita. Pelkään sitä että jos pysähdyn kaikki kaatuu niskaan, en halua jäädä toisten huolehdittavaksi.

Keskivaikea dg ja psykoterapiaa vuosi takana.

Liikuntaa ja lääkkeitä ;)

Kyllä. Olkavarret painoi ja niihin sattui.

Kyllä on! Se on vähän niin kuin oireeton päänsärkynikin ja tulee aina silloin kun en sitä toivo tai odota.