Tietääkö kukaan mitä se käytännössä tarkoittaa kun perhe joutuu lastensuojelun

Ei joudu silmätikuksi ja mun mielestä tietoja ei luovuteta eteenpäin. Ei mm. koululle.



Mekin olemme lastensuojelun piirissä kun itse hain apua lapselle jota en mm. saanut kouluun ja hän näpisteli kaupasta. Koulu teki sen ilmoituksen koska poika ei mennyt kouluun.



Olen tyytyväinen että se ilmoitus on tehty sillä nyt lapsi saa apua ongelmiinsa. ja jos nyt teemme töitä noiden asioiden eteen niin kyllä siellä tunnelin päässä on valo, eli kaikki järjestyy.

Sossun työntekijät on mukavia ja yhteistyömme on mennyt hyvin.



Ota apu vastaan luottavaisin mielin ja älä syyllistä itseäsi. Olet vahva jos otat avun vastaan.

siis juttelemassa ja tapaamassa niitä viranomaisia, nyt yhteensä 3 kertaa, kun ovat tehneet lastensuojelutarpeen selvitystä ja arvioineet tukemme tarvetta. Meillä siis tilanne se, että olen itse ollut mukana tekemässä lastensuojeluilmoitusta perheestämme vaikean masennukseni ja siihen liittyvien oireiden tiimoilta. Mulle on jäänyt lastensuojelusta tosi positiivinen kuva, meitä ainakin on kohdeltu tosi kivasti ja kunnioittavasti. En usko että siellä halutaa pahaa kenellekään, vaan nimen omaan kyseessä on _lasten_suojelu_

Ensin siltä soitettiin ja kysyttiin mm että on kyseessä eka kerta. Jos olisi ollut eka kerta, juttu olisi kuulemma hoidettu ihan vaan puhelimessa. Minä vastasin rehellisesti ettei ollut eka kerta ja vaadin että järjestetään tapaaminen. Tavattiin kerran, teini kävi kerran yksin ja sitten sain puhelinsoiton jossa hieman käytiin asiaa läpi ja sossuhenkilö kertoi että tarvetta lastensuojelulle ei ole. Myöhemmin tuli vielä kirjallinen päätös.

Eli ainakin meillä melko kevyt prosessi.

Sossun kautta asia ei ole levinnyt mihinkään mutta kyllähän tapahtuneen pienellä kylällä tietää kaikki. En silti koe että mulla olis syytä hävetä ja tuntea olevani epäonnistunut vanhempi.

Riippuu tilanteesta, millaisia tukikeinoja yms. saatte. Me olimme lastensuojelun alaisia kun esikoinen syntyi, saimme sillä tavalla perhetyöntekijän sekä kotipalvelun. Jälkimmäinen oli loistava apu, mutta tuosta ensimmäisestä ei ole valitettavasti kovin hyviä muistoja...meillä ei ollut mitään kapitaaliongelmaa kuten päihteitä tms., mutta tosi vaikea oli päästä työntekijän näpeistä irti ja viimeisessä yhteistapaamisessa (hän, hänen esimiehensä, meidän perhe, minun tukihenkilöni) hän haukkui meidät pystyyn kun halusimme lopettaa asiakkuuden ja syytti meitä mm. ongelmien vähättelemisestä. Kuitenkaan kukaan muu ei nähnyt asiakkuuden lopettamisessa mitään ongelmaa, joten siihen jäi koko juttu.

Jos haet rohkeasti apua niin et ole epäonnistunut. Jos jätät avun hakematta niin olet silloin epäonnistunut.