Kätilöopiston tavisosasto / Haikaranpesä - akupunktion / ammeen saatavuus?

Pääsin, mutta enpä päässyt asiassa pidemmälle, kun 20 minuutin aikana lapsi oli syntynyt. Ja mullahan siis kalvot puhkaistiin Haikaranpesässä.



Kaksi ihanaa päivää siellä sitten vietettiin koko perhe.



Haikaranpesään pääsyn siis tietää hyvissä ajoin. Ellei sitten loppumetreillä tuli jotain komplikaatioita tms.



Akupunktiosta yms en osaa sanoa mitään.

että jos siellä ei ole tilaa... Muutenhan kyllä tietää sen, täyttääkö ne "kriteerit" vai ei. t. ap

Jos kaikki salit on täynnä oman synnytyksen käynnistyessä, ei tietystikään pääse sinne. Tämä ei ole edes mitenkään poikkeuksellista, koska Haikaranpesässä taitaa olla vain kolme salia. Amme on ainoastaan yhdessä ja se ammesali ollut varattuna kummallakin kerralla, kun itse olen mennyt synnyttämään. En siis ole päässyt ammeeseen. En myöskään kummassakaan synnytyksessä ole saanut akupunktiota, sitä osaava kätilö ei ole ollut työvuorossa.

Halusin synnyttää ekan luomusti , kun en tiennyt mitä on tulossa. Sitten pytin olemaan pitkään kotona ja kun viimein soitin kun supistuksia oli ollut 6 tuntia ja olin niin kipeä, että joka supistuksella jalat meni alta ja konttasin lattialla, mulle sanottiin, että jos pärjäät ole ihmeessä vielä kotona, mene vaikka suihkuun. Konttasin tyhmä suihkuun ulisemaan vielä tunniksi ja sitten aloin oksentaa niin , että mies soitti sinne Haikaranpesään ja sanoi , että nyt tullaan. Automatka oli ihan helvetti !

Siellä sit kohdunsuu oli auki 8cm ja vauvan pää ihan matalalla , eikä puudutusta enää voinu laittaa. Olin niin kipeä , etten voinu liikkua ja itkin ja huusin vaan. Kalvot puhkaistiin ja 2 tunnin päästä sylissä oli 4-kiloinen lapsi ja pyllyssä episiotomia . Olin niin järkyttynyt siitä kivun määrästä, että en edes ollut iloinen lapsesta.

Toisen raskauden aikana menin Naikkarin pelkopolille nauvolan lähetteellä. Tälläkertaa sovittiin , että kaikki kivunlievitykset mulla mitä on saatavissa , itkin kun näin sen haikaranpesän suunnittelulapun jossa tyhmä olin toivonut luomusynnytystä.

Toinen synnytys oli hämmästyttävä. Epiduraali auttoi ja kun vauva nostettiin syliini, näin heti miten ihana hän on . Ei tullut edes repeämiä.

Vasta hiljalleen olen tajunnut, miten kummallisesti mua kohdeltiin haikarassa. Olin 23v ensisynnyttäjä, en voinut tietää miten typeriä asioita toivoin. Kun sitten sairaalaan tullessa toivoin puudutusta, sanottiin vaan , että ei enää ehdi ja hyvinhän sä pärjäät.

Naikkarilla sain puudutuksen vielä ponnistusvaiheessakin. En tajua miten kätilö ei nähnyt siellä haikarassa miten hukassa olin , miten paljon tarvitsin apua.

Joo muuten , sain aqua-rakkuloita. Ei mitään apua mihinkään. Ilokaasumastiin oksensin 2 kertaa ja jätin sen sit pois.

Akupunktiota ei tarjottu sentään , tuskin olis auttanut. Kätilö vaan hoki, että hienosti pärjäät ja minä huusin että auta mua , sattuu. Siinä sitä synnytysrauhaa ja harmoniaa. ...

että sinne kun soittaa , että nyt olisi synnytys käynnissä ja haluaisi tulla, aina sanotaan , että ole vielä kotona. Sitten kun lopulta menet ja haluat puudutuksen , sanotaan , että nyt on liian myöhäistä , senkun vaan ponnistat .

Ihan kamala paikka.

lukea näitä kertomuksia joissa nainen huutaa kivusta ja pyttää apua ja puudutusta, mutta ei saa. Miksi ei voi puuduttaa jos vauva on matalalla ja kohdunsuu auki 8cm ? Kai jonkun puudutusken voi saada ?

Mitä jos minullekin käy noin ?

Synnytin myös esikoiseni kättärillä haikaranpesässä, 10 vuotta sitten. Synnytyskokemus sekä kätilö olivat suoraan helvetistä. Olin toivonut etukäteen luonnollista synnytystä ilman lääkkeitä.  Synnytystilanteessa kipu oli loppuun saakka siedettävä, ja pyysin, että saisin kuunnella kehoani, olla huoneessa olevassa altaassa jne. Sairaala oli kuulemma sinä päivänä täynnä, ja kätilot päättivat nopeuttaa synnytystä. Pyysin edelleen päästä kävelemään tms. luonnollista nopeutusta supistusten heikennyttyä (Kuten täällä nykyisessä kotipaikassani keski-euroopassa toimitaan, normaaleilla sairaalaosastoilla ilman sen kummempaa luomuilua). Vastaus oli, että ei ole aikaa täällä kaikkia kävelytellä. Pakko-oksitosiinin, epiduraalin, hienosti sujuneen episiotomian ja 50 tikin jälkeen päätin, että alakautta en enää tämän elämän aikana synnytä...

En tiedä, mikä on meininki tänä päivänä Haikaranpesässä, mutta oma synnytykseni siellä oli elämäni hirvein kokemus.