En osaa ollenkaan iloita/olla onnellinen veljeni häistä/avioliitosta.

On tosi surullinen olo. Veljeni häitä vietetään parin viikon päästä. Häät ovat juhla muiden joukossa, vaikka kyseessä sentään Veljeni häät. En yhtään odota juhlia, tuskin tirautan kyyneltäkään heidän vuokseen. En osaa jostain syystä yhtään iloita heidän puolestaan. Tai no joo, ihan hienoa että menevät vihille ja bla bla bla, mutta minulle sillä ei ole merkitystä ovatko naimisissa vai eivät.

Eivät ole mitään narkkareita, teinipari tai päähänpistoavioitujia. Mutta en vaan tiedä, miksi fiilis on tämä. Ollaan kyllä ihan hyvissä väleissä ja tekemisissä toistemme kanssa, mutta mitään erityisen läheisiä emme kyllä ole. Ja veljeni vaimoikin on ihan kiva...

Mutta jos en aidosti ole onnellinen ja iloinen heidän puolestaan, niin tuskin saan sitä tunnetta itselleni tekemälläkään... Ja eipä kai sitä tarvitsekaan, mutta surullinen olen tästä "onnettomuudestani".