Ruokahysteerikkomammojen lapset ovat juuri niitä, jotka ahmivat vieraissa herkkuja

Huvittaa aina äidit ketkä puhuu lapsistaan kun ne ei saa karkkia tai mehua eivätkä osaa niitä vielä pyytää tai tykkää mausta. No kappas kun ne kelpaavat kyläillessä, jos ei nyt ihan karkit niin niiden sijaan pullaa, keksiä, younameit.

juurikin yks lapsi veti melkein koko keksipussin ja meidän muksu otti ehkä yhden tai kaksi keksiä. Keksipussin syönyt ei saa kotona kuin tosi tarkkaan valittuja herkkuja.

Minä olin tälläisen ruokahysteerikon lapsi. Ja voi sitä juhlaa, kun jossakin sai esim. valkoista leipää! Juu, äitini oli siis TODELLA hysteerinen.

Jälkeenpäin olen tajunnut, että äidilläni oli, ja on yhä jonkinasteinen ortoreksia.

Äitini avustuksella sairastin itse 23 vuotta anoreksiaa, bulimiaa ja ortoreksiaa. Että turpiin vaan ja onnea ruokahysteerikkojen lapsille.

Minulla on nyt 2 omaa tytärtä ja yritän kaikkeni, että meillä olisi normaalit ruokakäytännöt. Mieheni, joka ei ole koskaan kärsinyt ylipainosta ja syö normaalisti saakin aika pitkälle päättää ruokailuistamme. Minä en välttämättä siihen enää ikinä pysty.

Juu ja tunnustan, että Coco popsejakin lapsemme ovat saaneet. Eivät tykänneet.

Lapset on loppujen lopuksi aika fiksuja.

kun sen ruokahysteerikkomamma pääsee vauhtiin..kovasti häviävät leivonnaiset (joissa ei edes ole käytetty täysjyväjauhoja!) parempiin suihin ja konvehtirasia tyhjenee.



Limsakin tekee kummasti paremmin kauppansa kuin kotona tehty mehu.



Meillä on parikin tuollaista ruokahysteerikkoperhetuttua. Kun ovat tulossa kylään niin osaan jo varautua laittamalla normaalia enemmän herkkuja tarjolle.

se onkin siis hysteriaa kun haluaa tarjota lapselleen viisi täyspainoista ateriaa päivässä.



Aina sitä oppii värssyn päivässä.



T. sellainen ohis joka ei osta sokrumuroja eikä muitakaan tyhjänpäiväisiä herkkuja yli äyräiden



Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa.

Olen huomannut saman.



Ja ei, ruokahysteria ei tarkoita samaa kuin terveellisesti syöminen. Ruokahysteriaan liittyy tiukkapipoisuus ja joustamattomuus.

eivät anna edes vieraisilla lapsen koskea mihinkään edes etäisesti epäterveelliseen. Esim. meillä kävi viikonloppuna vieraita, joiden äiti teki ison numeron valkoisesta pastasta, ja antoi lapsensa ottaa vain miniannoksen, ja pyysi oheen vihanneksia että saa mahan edes täyteen. Leikkasin sille tikkuja kurkusta, porkkanasta ja paprikasta mutta vähän sääliksi kävi kun näin että hän olisi halunnut enemmän sitä pastaa, ja kun minä en usko että satunnainen valkoinen pasta ketään tappaa tai äkkilihottaa.

eivät anna edes vieraisilla lapsen koskea mihinkään edes etäisesti epäterveelliseen. Esim. meillä kävi viikonloppuna vieraita, joiden äiti teki ison numeron valkoisesta pastasta, ja antoi lapsensa ottaa vain miniannoksen, ja pyysi oheen vihanneksia että saa mahan edes täyteen. Leikkasin sille tikkuja kurkusta, porkkanasta ja paprikasta mutta vähän sääliksi kävi kun näin että hän olisi halunnut enemmän sitä pastaa, ja kun minä en usko että satunnainen valkoinen pasta ketään tappaa tai äkkilihottaa.

Me ei olla kuoltu eikä lihottu, vaikka pasta on AINA valkoista, samoin riisi.

Ja sama pätee myös niihin jotka saavat katsoa telkkaria puoli tuntia päivässä ja pelata tietsikalla vartin.



Kylässä ei sitten muuta haluttaisi tehdäkään ja kauhea homma saada leikkimään normaalileikkejä...

lapseni on sen ikäinen, että vasta nyt ollaan alettu antaa karkkia ja herkkuja. Kysymys kuuluukin: mikä on sitten se hyvä määrä, ettei anna liikaa muttei ole hysteerikkokaan? Onko ok, jos lapsi saa joka päivä jälkiruokaa? Entä pullaa? Miten on mehujen laita?



Joka paikassa toitotetaan terveellistä ruokavaliota, mutta herkkujen määrästä ei ole mitään ohjeita. Olen ihan (uus)avuton tässä asiassa.



Tässä ketjussa on varmasti osaajia, siksi tämä ohis :)

mehusta en niin osaa sanoa, koska meillä lapsi ei oikein tykkää. Itse valitsee mieluummin maidon tai veden. Mutta mun mielestä esim välipalalla ihan ok juoda myös mehua tai kaakaota.



Jälkkäriä meillä on lähinnä viikonloppuisin. Joskus jossain vaiheessa oli syömisen kannustimena jälkkäriä vähän useamminkin, mutta se vaan jäi sitten pois.



Meillä on karkkipäivä kerran viikossa. Muuten ei karkkeja oikein syödä. Tietty kylässä ja synttäreillä tms. erikoisjutuissa. Mutta ei siis normaalina koriarkipäivinä.



Kohtuus kaikessa -ajattelulla pärjää varmasti aika pitkälle asiassa kuin asiassa.

Meillä lapset saa ainä jäätelöä ja karkkia. Olin kyllä tosi ylpeä omasta lapsesta kun se kaverin synttäreillä ei edes halunnut syödä täytekakkua. Miksi olisi halunnut, kun kotona oli syöty lempparijäätelökakkua.

tällainen hysteerikkomamma tempaisi lapseltaan Heinzin ketsuppipullon pois! Itkua siinä lapsi tihrusti, kun muut laittoivat ketsuppia ruokaan. Piti mamman vielä toitottaa, että tämä on sellaista myrkkyä että meidän Petteri ei sellaista syö...



Ei olla sen jälkeen tätä perhettä meille kutsuttu.

ymmärrä, että tuupataan muksu täyteen herkkuja ennen juhlia ja ollaan sitten ylpeitä, kun se ei syö kakkua siellä kyläpaikassa. Miksi?



Ja aika usein lapsille ei se täytekakku maistu juhlissa. Siis ainakaan lastenjuhlissa ei malteta olla ja syödä rauhassa sitä. Muiden herkkkujen menekki on kyllä suurta.

Kysymys kuuluukin: mikä on sitten se hyvä määrä, ettei anna liikaa muttei ole hysteerikkokaan? Onko ok, jos lapsi saa joka päivä jälkiruokaa? Entä pullaa? Miten on mehujen laita?

Joka paikassa toitotetaan terveellistä ruokavaliota, mutta herkkujen määrästä ei ole mitään ohjeita. Olen ihan (uus)avuton tässä asiassa.

Tässä ketjussa on varmasti osaajia, siksi tämä ohis :)

sellainen määrä, jolla pysyy normaalissa painossa ja jossa herkut ei ole vatsantäyttäjän roolissa vaan nimenomaan herkkuina, pieninä nautinnonlähteinä. Jos ravinnontarpeen tyydyttää ja vatsan täyttää hyvällä normaalilla ruoalla, niin kyllä sen kohtuumäärän jälkiruokaa voi syödä vaikka päivittäin. Mehuakin voi juoda, kunhan muistaa että pääosin janojuoma on vesi eli mehua ei juoda isoja määriä.

langanlaihoille lapsilleen keksihyllyn kohdalla kovaan ääneen (tarkoituksella ilmeisesti, että puoli kauppaa kuulee) että MEILLÄ ei syödä sokeria, MEILLE ei tuollaisia ostella---.

Voi lapsiparat... Voisiko joskus löysätä sitä pipoa?

langanlaihoille lapsilleen keksihyllyn kohdalla kovaan ääneen (tarkoituksella ilmeisesti, että puoli kauppaa kuulee) että MEILLÄ ei syödä sokeria, MEILLE ei tuollaisia ostella---.

Voi lapsiparat... Voisiko joskus löysätä sitä pipoa?

ylipainoinen akka saarnasi minulle, joka olen hoikka ja jonka lapsetkin on hoikkia kassajonossa, kuinka lihottavia ja epäterveellisiä ruokia minulla oli ostoksissani. Karppaamaan kuulemma pitäisi alkaa. En yleensä halua olla ihmisille ilkeä mutta en voinut olla kysymättä tuolta minua varmasti ainakin 30 kg painavammalta ihmiseltä, että tulisinko mullekin karppaamalla noin hyvä kroppa kuin sinulle?

Meillä lapset saa ainä jäätelöä ja karkkia. Olin kyllä tosi ylpeä omasta lapsesta kun se kaverin synttäreillä ei edes halunnut syödä täytekakkua. Miksi olisi halunnut, kun kotona oli syöty lempparijäätelökakkua.

Kyllä kai kohteliaisuudesta päivänsankaria kohtaan voisi pienen palan kakkua synttäreillä maistaa, vaikkei olisikaan Viola-Amadeean lempimakua.

Meillä otetaan myös rennosti herkkujen kanssa, mutta opetetaan myös kauniit pöytätavat.

Kotona ei saada herkkuja ja sitten kun kylässä ollaan niin koko roikutaan siinä kahvipöydän ääressä ja kakkua, pullaa yms. herkkuja menee..ja pipareita lukematon määrä...

Tosin kyllä meillä on kavereissa niitä joiden lapset saavat omia lapsiani enemmän herkkuja "normaalioloissa" (eli ei mitään juhlia vaan ihan arjessa) ja kyttäävät keittiössä kun ovat kylässä että onko piparia, kakkua, jätskiä yms.. ja yrittävät jo pöydästä ottaa ennen kuin saa luvan.. ja palasokeri astiakin tehokkaasti tyhjenee mehun sekaan.oma lapseni yritti minulta kerran saada verukkeella että kaverikin saa ottaa mehun sekaan palasokeria että hänkin haluaa mutta siihen vedän rajan, en pelkkää sokeria anna.. :)



muroja yms. meillä syödään kyllä..

tällainen hysteerikkomamma tempaisi lapseltaan Heinzin ketsuppipullon pois! Itkua siinä lapsi tihrusti, kun muut laittoivat ketsuppia ruokaan. Piti mamman vielä toitottaa, että tämä on sellaista myrkkyä että meidän Petteri ei sellaista syö...

Ei olla sen jälkeen tätä perhettä meille kutsuttu.

mutta mä en kyllä usko puoliakaan näistä teiän kälätyksistä. Tääkin ihan selvästi valetta.