Lue keskustelun säännöt.
Menee hermo ystäväni lapseen, onko normaalia?
16.05.2012 |
Aina, kun ystäväni 3-vuotias tyttö on meillä ystäväni kanssa, se riehuu meillä ku mikäki apina, oikeesti!
Viime kerralla olin ihan hiilenä, kun kallis iittalan malja meni säpäleiksi, kun tämä juostessaan törmäsi hyllyymme.
Olen aina sanonu, ettei saa juosta sisällä, ei saa tehdä sitä ja tätä..välillä tuntuu et mun ystävä sanoo lapselleen aina välillä, tosi lempeästi, muttei tämä lapsi usko mitään. Sanoin, että jos ette osta uutta maljakkoa meille, niin tulet yksin seuraavankerran ja sitten voi lapsikin tulla, kunhan sen käyttäytyminen on jotenki tämän äidin hallinnassa.
Tää ei ole ainut kerta, se tutkii mun kaappeja ja ottaa tavaroita ja sanoinkin sille, että älä ota mun tavaroita, niihin ei saa koskea. Hän kiusaa meidän koiraa lähes aina, vetää hännästä ja kun koira ärsyyntyy ja näykkäsee, se löi kerran sitä naamaan.
Sanoin silloinkin siitä, mutta ystäväni loukkaantuu, jos sanon ihan nätistikkin.
Mulla on alkanu tuntua jo siltä, että en pidä tästä lapsesta ollenkaan enää, ennen oli kyllä ihana. En jaksa olla iloinen, kun he ovat meillä. Kyse tosi hyvästä ystävästä ja tuntuu, että äitiys on muuttanut hänet jotenkin itsekkääksi eikä muira tarvitse enää huomioida saatika toisen kotia ja tavaroita kunnioittaa, olen hänelle tietääkseni ystävä. Ensi talvena menemme mieheni kanssa naimisin ja pelolla odotan, mitä tämä lapsi siellä keksii. Toivottavasti ei pilaa meidän häitä ja häiritse tai kiusaa juhlavieraita ja heidän eläimiään.
Ystäväni lapsella on myös paha tapa pomotella, kerran hän sanoi, kun olin menossa Omaan vessaani, että Älä Mene vessaan, et saaaa! Mä sanoin vaan, että kuules et sinä minun vessakäyntiäni määräile, en minäkään estä sinua menemästä vessaan ja sen jälkeen koputteli ovea ja haahuili oven takana jatkuvasti.
Minun mielestä on pahinta, että lasta ohjataan kasvatuksessa muita ihmisiä kunniottamaksi ihmiseksi? Toisen kotona, toisen tavarat ja omaisuus, sitä pitä kunnioittaa. Vanhempen tehtävä on oikeesti asettaa rajoja ja minä olen tehnyt toisen lapselle rajoja itseni kipeäksi asti, että koen lapsen läsnä olo olevan todella epämiellyttävää ja saa pelätä, mitä hajoaa seuraavaksi. Kaikkein eniten suututtaa, kun lapsi ymmärtää puhetta ja tehneensä väärin, mutta jatkaa sitä uskomatta. Ystäväni pitäisi olla jämäkämpi, ei ole kiva olla lapsen kanssa muiden mielestä karttava ja epämiellyttävä.
Kommentit (6)
tuo vessa episodi kertoisi siitä. Ja lapsella taitaa olla myös tylsää sinun luonasi, siksi riehuu.
Jospa kyläilisit vain heidän luonaan siihen asti, että lapsi kasvaa pahimmasta uhmaiästään yli? Ei tarvitse sinun menettää hermojasi eikä ystävästäsi tunnu, ettet ymmärrä hänen lastaan kun "vain komennat ja kiellät".
Lapset ovat rasittavia, varsinkin tuon ikäisinä. Mutta sopivalla huomioimisella voi lapsen saada rauhoittumaan. Lapsi ei kuitenkaan ymmärrä asioita ihan niinkuin me aikuiset vaikka puhetta ymmärtävätkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Häiden juhlavieraat ja heidän eläimensä? Eläimensä? Häissä?
Tsemppiä ja kestämistä. Sano sille ystävällesi suoraan, että lapsen vanhemmat sitten korvaavat kaikki lapsen aiheuttamat vahingot. Reilua.
Sitä lasta pitää kasvattaa, eikä se ole muiden tehtävä kuin niiden sen vanhempien. Ystäväsi vaikuttaa huonotapaiselta idiootilta suoraan sanottuna, kun ei vahdi eikä kasvata omaa lastaan, eikä edes tarjoudu korvaamaan aiheuttamiaan tuhoja toisen kodissa! Törkeää. :O Kuulostaa kyllä aika karselta kakaralta oikeasti, mutta äitinsä ja isänsä ovat kyllä ne syypäät. Mä pistäisin porttikiellon tuollaiselle sakille. Tulkoot sitten uudestaan, kun osaavat olla ihmisiksi!
Ei todellakaan ole normaalia että 3-vuotiaan annetaan kylässä sotkea ja rikkoa ja riehua. Ja muutenkin pomottaa ja käyttäytyä miten lystää!
Ja kyllä, minulla on lapsia. Montakin.
vaikka vähän hassulle kirjoitus tuntuikin. Minäkin ihmettelin "häitä ja eläimiä". Minulla on itselläni 3 lasta ja tiedän, että voivat olla todella haastavia joskus kyläpaikoissa. En silti koskaan anna heidän sotkea tai riehua toisten kotona. Yleensä vierailun päättymisellä uhkaaminen tehoaa jos homma meinaa karata lapasesta. Toisten ihmisten kotia on kunnioitettava. Vanhemman tehtävä on huolehtia siitä, että näin myös tapahtuu.
Olen huomannut, että muutamat lapsiperheet meillä kyläiltäessä eivät tätä noudata. Esimerkkinä kun tullaan ovesta sisään, alkavat vanhemmat välittömästi toitottaa omia juttujaan ja antavan lapsena tepastella kuraisilla kengillä ympäri taloa. Eli heti kättelyssä asiat menevät niin, että lapsi saa sen viestin, että täällähän on kiva juosta ja touhuta mitä haluaa kun vanhemmat vain puhelevat omiaan. Ilmiö on sama kuin äidit usein valittavat, että puhelin keskustelujen aikan tapahtuu vaikka mitä katastrojeja. Tuolloinkin lapsi tajuaa äidin huomion olevan muualla.
Mielestäni lapsiin pitäisi vierailuilla kiinnittää ensin huomioita näytää vähän paikkoja ja vaikka "ihastella" yhdessä jotakin mielenkiintoista. Näyttää itse esimerkkiä siitä kuinka toisten kotiin tullaan. Sen jälkeen lapset yleensä antavat aikuisillekin omaa aikaa.