Lapseton nainen, miehellä lapsia, voiko onnistua?

Miehellä 2 lasta (oli etäisä) ja minulla ei yhtään. Mies ilmoitti ettei halua yhtään lasta lisää, eikä myöskään naimisiin enää koskaan. Hetken sulateltua asiaa, päätin kuitenkin katsoa mitä tulevaisuus tuo ja muutettiin yhteen. Muutaman vuoden päästä tästä syntyi esikoinen ja toinen melko pian sen jälkeen :) Ja naimisiinkin mentiin kunhan lapset olivat vähän kasvaneet :) Eli saattaa se miehen mieli muuttua, mutta painostaa ei kannata. Keskustelkaa asiasta ja valmistaudu siihen ettei miehen mieli muutu.

Mulle kävi niin kerran että mies (tavattaessa 41 v) sanoi että ei oikeastaan haluaisi enää lapsia mutta voi harkita. Monta vuotta oltiin yhdessä mutta miehellä kasvoi koko ajan lisää ahdistus sitä ajatusta kohtaan että pitäisi vielä vauvoja ja pieniä lapsia jaksaa. Hän koki ettei jaksa enää sellaista eikä halua luopua lapsettoman elämän mukavuuksista. Me sitten erosimme tämän asian takia koska minulla taas vauvakuume sen kun kiihtyi.

Kauanko olitte yhdessä? Vanhako olit kun suhde alkoi ja kun päättyi? Mikä oli "lopullinen" keskustelu tai tilanne? Koska kyllähän tekin varmasti puhuitte lapsiasiasta monet kerrat? Tuliko riitaa asiasta?

ap

Olimme yhdessä 3 vuotta. Olin 32 v kun tavattiin ja 35 kun erottiin. Emme varsinaisesti riidelleet asiasta koska en halunnut painostaa, mutta aina kun otin tämän lapsiasian puheeksi, huomasin että mies vältteli, ahdistui ja yritti lykätä asiaa. Minä kuitenkin korostin sitä että naisena minulla ei ole loputtomiin aikaa lykätä ja odottaa.

Lopputilanne oli sellainen että mies hieman juovuksissa paljasti ihan suoraan ja avoimesti miten kamala kokemus hänelle oli ollut jo ne ekan avioliiton lapset, kuinka hän oli paennut lapsiperhe-elämää töihin kun ei kestänyt, ja sanoi itkien että hän ei pysty siihen enää eikä halua sitä enää. Kysyin seuraavana päivänä kun mies oli selvä että tarkoititko todella mitä sanoit. Hän sanoi että ehkä hieman liioitteli sitä entisen elämän karmeutta mutta joo, ei hän enää lapsiperhe-elämää tahdo. Minä siinä totesin että minä taas päivä päivältä enemmän tahdon.

Olen muuten nyt 38 v. ja en ole tuon miehen jälkeen uutta löytänyt, enkä ole yksinäistä lastakaan hankkinut. Joskus harmittaa että lopetin suhteen lapsiasian takia, koska en taida sitten lapsia kuitenkaan saada ollenkaan puolison puuttuessa. Vielä jaksan toivoa ihmettä kyllä ihan vähän...

Miehen lapsi oli avioeron (ja muidenkin asioiden) jäljiltä niin rikki, että hän tarvitsi erityistukea, paljon huomiota ja mm. terapiaa. Siksi päätimme, että emme hanki yhteisiä lapsia ollenkaan, vaan huolehdimme tästä yhdestä (lapsi asui meillä). Saimme lapsen elämän raiteilleen ja väittäisin, että tunne oli varmaan yhtä tyydyttävä kuin oman lapsen kasvattaminen. Nyt hän on jo nuori aikuinen ja me elämme suht onnellisina kahdestaan.

Ei täällä palstalla voi kukaan tietää muuttaako mies mieltään. On ihan mahdollista että ei muuta ja silloin tuhlaat kyllä aikaa roikkumalla hänessä. Voithan sanoa että koska sinä ehdottomasti haluat lapsia, ei ole järkeä jatkaa. Jos mies ei siinä vaiheessa muuta mieltään, niin tuskin myöhemminkään.

Todella monet ihmiset lykkäävät erimielisyyksien selvittelyä, jos vain voivat.

mutta tässä on suuret asiat kuitenkin pöydällä ja mies sen tietää. Hänen lapsensa ovat jo sen ikäisiäkin että voisimme muutaman vuoden päästä viimeistään perustaa oman perheen.

ap

Jankkaat ja jankkaat. Monta kertaa on jo tullut, että mies ei välttämättä muuta mieltään. Ei se asia täällä jankkaamalla muutu. Mies on sanonut, ettei halua lapsia. Sä et sitä halua uskoa, vaan sä yrität hakea täältä sitä sulle oikeaa vastausta, että se mies muuttaa mielensä?

Jos sä samaan tapaan jankkaat sille miehelle, niin voi olla , ettei se kohta halua sun kanssas edes asumaan yhteen. Todella ärsyttävä tapa tää saman levyn pyörittäminen uudelleen ja uudelleen ja uudelleen ja uudelleen ja....

Suosittelen sen eliminoimista. Ei sua kuuntele sissikään kovin pitkään.

tosin mies halusi/ei halunnut lisää lapsia, joten nyt on yhteinen lapsi tuloillaan. Mies siis ei pakosti halunnut lisää, mutta ei vastustellutkaan ajatusta ja ymmärsi, ettei voi estää minun lapsihaaveitani.

Ainoat rasittavat jutut tässä tilanteessa ovat miehen hyvin roikkuvainen eksä ja toinen miehen lapsista. Tämä rasittava lapsi on siis hyvin vaativa, mitään diagnoosia hänelle ei ole edes haettu mutta mielestäni täyttää helposti esim. Aspergerin piirteet. Hermot kireällä aina tapaamisviikonloppuina tuon vaativan tapauksen takia, ikävää mutta ei voi mitään. Otin miehen, joten minun on pakko hyväksyä myös lapset.

Joten voi toimia, mutta sinuna harkitsisin kahdesti. Ne lapsipuolet ovat aina enemmän tai vähemmän rasite (vaikka av-mammat mitä muuta sanoisivatkin) ja kaupan päälle saat tosiaan myös eksän, elleivät lapset ole jo aikuisia. Joudut luopumaan ydinperheen ajatuksesta, oletko valmis siihen?

koskaan miettinyt miksi sinun on niin vaikea rakastaa näitä "lapsipuolia"? Lapsi kaipaa huomiota ja reagoi tilanteeseen ja siksi varmaan on ärsyttävä kun on toisessa kodissaan. Mutta yksikään aikuinen lisää lapselle, joka tästä välittää, ei ole liikaa. Ja varmasti tilanteesta saa itsekin jos ymmärtää sitä arvostaa.

Olimme yhdessä 3 vuotta. Olin 32 v kun tavattiin ja 35 kun erottiin.

Olen muuten nyt 38 v. ja en ole tuon miehen jälkeen uutta löytänyt

Eikö mies siis olllut tehnyt aiemmin kovin selväksi kantaansa? Jäitkö häneen jotenkin "kiinni"? Oletko seurustellut tuon jälkeen?

ap

jos olisi uusia ihmisiä paikalla, asiat ovat samalla mallilla edelleen...



ap

ja on täysin mahdollista (ja itse asiassa oletettavaa), että mies EI MUUTA MIELTÄÄN. Ihan oikeasti. En mäkään enää tekisi lisää lapsia missään uudessa suhteessa. Se aika on jo nähty ja nyt on muiden asioiden aika. Pienet lapset, vaikka aivan ihania ovatkin, pysäyttävät muun elämän oikeastaan ihan kokonaan moneksi vuodeksi. Mies varmaan myös miettii, että on sitten elämänsä loppupuolella, kun saisi sinunkin kanssa tehdyt lapset täysipäisiksi aikuisiksi. Ei mitään omaa elämää enää jäljellä.



Ihan kamalan kipeää tekisi, mutta päättäisin suhteen tuossa tilanteessa.

voitko elää sen asian kanssa?



Jos jatkat miehen kanssa ja toivot hänen joku päivä muuttavan mielensä, voit pettyä pahasti (ja jäädä ilman lapsia).

Olen ollut yhdessä 10 vuotta miehen kanssa, jolla kaksi lasta. Lapset nyt jo omillaan mutta mieheni oli lähi-isä, joten jouduin paljon osallistumaan lasten arkeen. Kannattaa varautua, että lasten äidin taholta voi tulla kuraa niskaan; sun ja miehesi on oltava samoilla linjoilla, ettei lapset ja exä pääse vedättämään.



siihen en ota kantaa, mitä tapahtuu ellei miehesi muuta mieltään lapsen hankinnan suhteen. Meille tuli yksi yhteinen lapsi ja se antoi miehen lasten äidille oivan syyn syyttää kaikista ongelmista uusperhettämme. Kaikki koulunkäynti- ym. ongelmat johtuivat hänen mielestään siitä, ettei hänen lapsensa saaneet enää tarpeeksi huomiota uuden lapsen synnyttyä.

Mies ei halua lapsia - hänellä on jo kaksi - sinä haluat lapsia.

Ei hyvä yhtälö, sillä vanhemmuus tai siitä paitsi jääminen on todella iso asia.

Puhukaa vielä ennen mahdollista yhteenmuuttamista toiveistanne rehellisesti.

miehelle että joko muutetaan yhteen tai suhde katkeaa. Suhteen katkeamista hän ei halua. Ja tietää toiveeni lapsista. Tarkoittanee siis että on ajan myötä valmis saamaan lapsen kanssani, jos ei katkaise suhdetta?



ap

Teillä ongelma voi olla miehen haluttomuus saada enää lisää lapsia. Muuten en näe syytä miksi ei voi suhde onnistua, jos vaan ero on hoidettu alta pois järkevästi ja lapsille annetaan aikaa sopeutua uuteen tilanteeseen.

Meillä toimii juuri sen takia, että olemme samaa mieltä lasten hankkimisesta. Siis mies ei halua lisää ja minä en halua yhtäkään omaa, mutta miehen lapset on minulle ok.

sen lapseton vs. lapsellinen asian puolesta hyvinkin, MUTTA sitä et voi odottaa että miehen mieli enempien lasten haluamisesta muuttuu. Se ei välttämättä todellakaan muutu.



Eli minusta sinun täytyy miettiä tämä juttu siltä kannalta että lapset jäävät sinulta todnäk saamatta jos menet tämän miehen kanssa yhteen. Jos voit sen hyväksyä, niin siitä vaan! Ja onhan pieni mahdollisuus tosiaan että mies muuttaa mielensä, ja se on silloin sinulle iloinen yllätys, mutta ei se kovin todennäköistä ole että näin käy. Jos taas omat lapset on sinulle ehdottoman tärkeitä, niin sitoutumalla tuohon mieheen tulevat todennäköiseksi vain katkeraksi kun et niitä lapsia saa.

on ikäeroa 14 vuotta. Mitä ei moni uskoisi, mies on nuoren näköinen ja todella hyväkuntoinen. Ikäasia ei minua kiinnosta muuten kuin lapsiasiaan liittyen. Eikö olisi hyvä mahdollisimman pian kuitenkin saada yhteinen lapsi tai yhteisiä? Kun mies on vielä näinkin nuori kuin nyt on.

Ja kyllähän mies katkaisisi suhteen tässä vaiheessa jos ehdottomasti EI haluaisi yhteisiä lapsia?



ap

miehelle että joko muutetaan yhteen tai suhde katkeaa. Suhteen katkeamista hän ei halua. Ja tietää toiveeni lapsista. Tarkoittanee siis että on ajan myötä valmis saamaan lapsen kanssani, jos ei katkaise suhdetta?

ap

sillä mieshän saattaa samalla logiikalla ajatella, että mikäli hän nyt painostettuna muuttaa kanssasi asumaan, sinä samalla hiljaisesti hyväksyt lapsettomuuden kohdallesi.

on ikäeroa 14 vuotta. Mitä ei moni uskoisi, mies on nuoren näköinen ja todella hyväkuntoinen. Ikäasia ei minua kiinnosta muuten kuin lapsiasiaan liittyen. Eikö olisi hyvä mahdollisimman pian kuitenkin saada yhteinen lapsi tai yhteisiä? Kun mies on vielä näinkin nuori kuin nyt on.

Ja kyllähän mies katkaisisi suhteen tässä vaiheessa jos ehdottomasti EI haluaisi yhteisiä lapsia?

ap

hän oikeasti tietää tämän yhteisten lasten saamisen tärkeyden sinulle, niin luulisi katkaisevan. Mutta on myös se mahdollisuus että hän ei tosiaan ole VARMA ettei yhteisiä lapsia vaan itsekin miettii vähän että vaikka ei enää lapsirumba huvittaisi niin ehkäpä sitä elämän rakkauden takia joskus voisi mieli muuttuakin. Tällainen pohdinta ei välttämättä valitettavasti aina johda siihen että se mieli muuttuu, varsinkin jos mies on tosiaan vähän vanhempi jo ja jo vuosia sitten lapsiperheajat kerran kokenut.

Mulle kävi niin kerran että mies (tavattaessa 41 v) sanoi että ei oikeastaan haluaisi enää lapsia mutta voi harkita. Monta vuotta oltiin yhdessä mutta miehellä kasvoi koko ajan lisää ahdistus sitä ajatusta kohtaan että pitäisi vielä vauvoja ja pieniä lapsia jaksaa. Hän koki ettei jaksa enää sellaista eikä halua luopua lapsettoman elämän mukavuuksista. Me sitten erosimme tämän asian takia koska minulla taas vauvakuume sen kun kiihtyi.

Miehen nimi alkaa M:lla? Exäni lähti koska ei jaksanut tai koskaan halunnutkaan lapsiperhe-elämää vaikka on ihan hyvä isä lapsilleen silloin kun jaksaa.



Miten se mies huolehtii lapsistaan? Jos ei lapset asu hänellä eikä halua lisää niin en todellakaan painostaisi niitä tekemään. Siinä kärsii kaikki, sinä, mies, olemassaolevat lapset.