Lue keskustelun säännöt.
Miten kestää negatiivisia ihmisiä?
20.06.2012 |
Yksi tuttava jonka kanssa joudun "pakosta" olemaan yhteyksissä, on yleensä aina naama väärinpäin ja löytää kaikesta vain haukkumisen aihetta, haukkuu myös todella halveksivalla äänensävyllä, eli pelkkä negatiivisten asioiden sanominenkaan ei riitä.
Olen huomannut että vaikka on joskus asiallinen, usein tämä negatiivisyys jää jotenkin ikäänkuin kiertämään kehää ja hän yllyttää itseään vielä suuremmille kierroksille valitsemillaan sanamuodoilla ja äänenpainoilla.
Joskus olen saanut hänelle "luun kurkkuun" kommentoimalla että asialla ei ole merkitystä tai asiahan todellisuudessa on päinvastoin kuin hän tulkitsee omasta, jopa vääristyneestä näkövinkkelistään mutta liian harvoin hän edes kuuntelee tai ymmärtää mitä hänelle vastataan.
Kerran keskustelimme eräästä yhteisestä tuttavastamme joka oli ommellut hienon asusteen ja olimme molemmat yhteisymmärryksessä siitä, että työ oli hienosti tehty ja ompelija oli todella taitava. Ei aikaakaan, kun tämän tuttavani oli kuitenkin kommentoitava: "Mutta se punainen lanka, hyi helvetti, siihen olisi sopinut paremmin musta!" Ja langan värillä ei todellakaan ollut meidän kummankaan tai keskustelun kannalta yhtikäs mitään väliä. Ja todellakin, nuo kirosanat sisältyivät kommenttiin, halveksivan äänensävyn kera.
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jonkun ihmisen vaatteiden arvostelu kirosanojen saattelemana on nyt tuskin tarpeellista. Vaikuttaa melko kielteiseltä ja oman itsetunnon puuttumiselta.
Haluan kuitenkin tuoda tähän nykyään niin muodikkaaseen negatiivinen/positiivinen -keskusteluun erään näkökulman. Itse olen hieman skeptisyyteen taipuvainen pessimisti. Varsinkin erään harrastuksen merkeissä tapaan ihmisiä, jotka ovat todella positiivisia oikein isolla P:llä. Ja mikäs siinä, mukavaahan se on. Joskus kuitenkin tämä jatkuva positiivisuus ja ikuinen optimismi kääntyy itseään vastaan liiallisena luottona siihen, että kaikki kyllä onnistuu ja mitä vain voi tehdä.
MUTTA: Sitten kun on edessä h-hetki ja kaikki ei sujukaan mallikkaasti, niin nämä yltiöpositiiviset usein väistyvät takavasemmalle, kun me jo henkisesti epäonnistumiseen varautuneet hoidamme homman tavalla tai toisella. Ja tämä on tapahtunut vuosien mittaan monta monta kertaa.
Asiallinen ja ystävällinen käytös on toki niitä perusasioita, joita opitaan jo kotona - tai sitten ei. Mutta ylilyövä jatkuva hurmoshenkinen positiivisuus ja iloisuus aivan joka asiasta ei puhuttele ainakaan minua, vaan saa varoituskellot soimaan ! Jos tämä tekee minusta pessimistin, niin olkoon sitten niin.