Täällä on tietysti niin fiksuja ihmisiä että kukaan ei ole ikinä

Haluatko kysya jotain?

olet sössinyt sillä tavalla, me muut jollain toisella. Täällä ollaan tietysti täydellisiä äitejä/vaimoja/naisia...

mulle kävi kerran tolleen 3 lapsen kanssa. pääsin kaverin nurkkiin.

asiassa en ole sössinyt. (muissa kyllä)

mites aijot nyt tehä? minne pääset asumaan? onko sulla lapsia?

kurja tilanne sulla! tsemppiä kovasti! ei täällä kukaan ole virheetön..

täällä?? ihanaa naiset... :)

Manian ja masennuksen kourissa kuitenkin sössin raha-asiani, kun hankin velkaa mutta sitten en edes jaksanut laskuja avata. Ne kerääntyivät, ja mitä enemmän kerääntyivät, sitä enemmän ahdistivat, ja sitä kovemmin ja huonommin meni jne jne.



Nykyään kaikki ok.



Tsemppiä.

Opiskeluaikoina jätin useamman kuukauden vuokrat maksamatta. Häätöhän siitä tuli. Ei ollut vuokranmaksu päällimmäisenä mielessä. En varsinaisesti suunnitellut olevani elossa erään kesän jälkeen. Sittemmin minut puhuttiin ympäri itsemurha-aikeistani ja olen siitä asti ollut enimmäkseen yhteiskunnan elätti. Toivoin kyllä että olisi tarjottu helppoa ja kivutonta tapaa kuolla mutta pyyntööni ei jostain syystä suostuttu. Katkeroiduin siitä. Kosto elää, ja kostolla tarkoitan itseäni.



Otan kyllä mielelläni vastaan ehdotuksia esim. lääkkeistä, joilla saa nirrin pois itseltä kivuttomasti tai jopa miellyttävästi. Selvitän kyllä itse lääkkeen ja yliannostuksen luonteen, joten ei tarvitse esim. aspiriinia ehdottaa.



Mielelläni kuolisin myös leikkauspöydälle siten, että vereni ja elimeni voidaan hyötykäyttää. Muistan haikeasti miten tehokasta nukutusaine oli kun eräässä leikkauksessa olin.

Se että myönnät sössineesi raha-asiat itse, on jo pieni voitto, silloin tilanteen voi sentään korjata. Tiedän henkilön joka myös on sössinyt raha-asiansa pahasti ja syyttää siitä yhteiskuntaa, sukulaisia, huonoa tuuria yms. eikä ymmärrä että voisi itse ottaa vastuuta elämästään.

olen äärimmäisen tarkka niistä, mutta eiköhän tuo kuitenkin ole inhimillistä. Ota selvää, miten pääset tuosta eteenpäin.

Ja ihan hyvin olen muuten asiani (työ, perhe) hoitanut, mutta nuo raha-asiat menivät omaa tyhmyyttäni ja ahdistuneisuuttani pilalle. Olimme eläneet liian tiukasti ja olin jopa velkaantunut visa-kortin saatuani ja sitten mieheni jäi työttömäksi ja masentui ja koska ei täyttänyt työssäoloehtoa, jäin pienillä tuloillani perheen ainoaksi elättäjäksi. Maksoin velkoja ja lopulta ruokiakin pika-vipeillä ja sitten lopulta olin aivan epätoivoinen ja onnekseni lopetin lisävelkaantumisen ja hakeuduin velkaneuvontaan. Jonotin sinne puoli vuotta ja yritin maksaa vain välttämättömät laskut (vuokra, sähköt, netti, terveydenhuoltokulut yms.). Velkaneuvonnassa tehtiin maksusopimukset jäljellä oleviin velkoihin, jotka eivät olleet vielä edenneet oikeudelliseen perintään. Sitten velkaneuvonnan ja ulosoton kautta olen nyt heinäkuussa vapaa veloistani. Muutama tuskantäyteinen vuosi jo takana, mutta nyt jo valoa näkyvissä. Vuokra-asuntoni toivon voivani pitää vielä siihen asti kun saan luottotiedot takaisin, mutta varma en ole. Asunnottomuus on suurimpia pelkojani.



Ap kyllä se siitä. Ota yhteyttä kaikkiin läheisiisi ja sosiaalitoimeen, paikalliseen diakoniaan ja jos löydät googlettamalla jonkun kriisipalvelun, niin soita sinne. Ja ilmoittaudu velkaneuvonnan asiakkaaksi. Kaikkea hyväää sinulle ja sattuu tuota paremmissakin piireissä ;)