Joenkin voin ymmärtää näitä perhesurmaajija

Elämä voi joskus mennä niin tukkoon ettei näe mitään keinoa selvitä siitä. Näkee vain uhkia ja seiniä edessään. Tuntee täysin olevansa ahtahan ja kuoren välis. Ei näe enää mitään muuta keinoa selvitä elämästään. Apuakin on voinut hakea ja jopa hyvällä tuurilla sitä saadakkin, mutta apu ei ole ollut riittävää tai oikeanlaista.

Ahdingosta huolimatta perhe on rakkainta maailmassa ja haluaa säästää lapsensa kaikelta pahalta. Ei jaksa enää itse elää tai ei näe enää itsellään elämisen mahdollisuuksia ja haluaa pelastaa lapsensa pahalta maailmalta. Tuntee ehkä syyllisyyttä ja surua lastensa elämän pilaamisesta ja lastensa surusta. Ei enää näe muuta keinoa pelastaa lapsiaan kuin tappaa heidät. Ajatuksissaan tekee lapsilleen hyvän teon ja palveluksen. Sekaisin olevan sairaan ihmisen mieli on hyvin monimutkainen. Kumpa heitä osattaisiin auttaa näkemään toisenlainen ratkaisu elämässään.

Näitä jotka katkeruuttaan ja kostoksi tappavat en ymmärrä pätkääkään. Minkäänlaista sympatiaa heitä kohtaan en tunne. Ilkeitä katkeria raukkoja.

En hyväksy tappamista milläänlailla, mutta mielestäni on suuri ero miksi tappaa.

Varmaankin näissä perhesurmissa on ollut kummankin tyyppisiä tappajia