Ei helv.. Mies pelannut koko viikonlopun tietokoneella
Ajattelin kokeilla mitä käy jos en sano pelaamisesta mitään. Eilen klo 9-23. Söi välillä ja pikaisesti kävi kaupassa.
Tänään aloitti kymmeneltä, pyykit laittoi kun sanoin ja tunnin katsoi telkkua ja söi.
Kommentit (20)
Normaalistikin istuu koneella tuntitolkulla ennen kun asiasta sanon. Mihinkään ei voi lähteä kun pelikaverit odottavat, puhelimeen ei voi vastata kun on pelissä jännät paikat menossa.
Joskus olemme sitoutuneet yhteiseen yritykseen nimeltään PERHE. Kurjaa että pelaaminen voittaa mm. omien lasten kanssa olemisen :(
Voin kuvitella, että tuo kyrsii. Oma mies on ollut monta päivää työ-/harrastusmessuilla ja mä yksin kotona. Tai siis lasten kans.
Kuinka vanha sun miehes on? Toi on jo sairaalloista.
Perusteli että "rankka työ" (on opettaja) vaatii pään nollausta. No joo, nollasi päätään kaiken vapaa-aikansa, valvoi ja pelasi yöt ja nukkui päivät. On ex.
Kyllä miehen pitää välillä saada toteuttaa itseään omien harrastusten parissa. Joku ajaa moottoripyörällä, joku suunnittelee grillikatoksen, joku hakkaa säkkiä nyrkkeilysalilla, joku lukee Päätalon tuotannon, joku valloittaa galaksin tietokonepelissä.
Asiallista, että miehesi on rohkeasti toteuttanut omaa sisintä minuuttaan koko viikonlopun, propsit vahvalle yksilöllisyydelle taantumuksellisen laumasieluisuuden sijaan!
Näitähän on näitä tapauksia, joissa joku on pelannut vuorokauden putkeen. Unohtanut tyyliin juodakin...
Meillä parisuhde on joskus vapaapäivänä sitä, että herätään, rakastellaan, juodaan aamukahvit, mennään koneelle ja pelataan erillisissä huoneissa ruokaan saakka - sitten taas pelataan, kunnes tulee iltapalan aika ja pelataan myöhään yöhön, kunnes jompikumpi väsähtää ja tulee kiehnäämään toisen pois koneelta sänkyyn.
Seuraavana päivänä sitten taas sama homma.
Toki vaatii jonkun hyvän peliuutuuden (Oblivion, Fallout, Skyrim), että menee näin överiksi, mutta joskus tosiaan on tällaista, eikä haittaa yhtään. :)
Varoittavia tapauksia:
http://www.tietokone.fi/uutiset/2005/mies_kuoli_50_tunnin_pelisessioon
http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/art-1288446913964.html?ref=lk_tk_2
luonnollisesti sitten sullekin vapaata omiin harrastuksiin. Toimii meillä.
Tänä viikonloppuna muksut mummolassa ja kumpikin saatiin pelata pe-su iltaan. Välillä tehtiin ruokaa katottiin leffaa ja pussailtiin ja takas koneille. :)
yleensä perusarki pyörii toinen vanhempi touhuaa lukkojen takana työhuoneessa. Yksi pelipäivä per viikko, kerran kuussa viikonloppu.
Kaveriperheessä siten, että mies pelaa kanssa päivän(6-10 tuntia) viikossa ja vaimo käy zumbassa kolmesti yms harrasteita ja kasvojen kirkastusjuhlia..
Iät 37v ja 40v
Mä pelasin käytännössä 5 vuotta putkeen, melkein joka päivä 2-16h. Siinä sai strategia- ja toimintapelit kyytiä, puhumattakaan laaturopeista. Helpotti ja kivaa oli. Kielitaito (sanavarasto) koheni myös kummasti. En kadu sekuntiakaan, vaikka sosiaalinen elämä kuihtui minimiin.
Tietysti jos menee koko päivä, ja jää lastenhoito, kodinhoito yms. kokonaan sivuun, mutta jos pelaa vaikka 5-6 tuntia päivässä, niin ei se mua ainakaan haittaa.
Sen verran tulee joskus itsekin katsottua telkkaria, oltua kahvilla tai leffassa ystävien kanssa yms.
Miestä ei kiinnosta tv yhtään, ja kavereitaan tapaa silloin tällöin jossain jääkiekkomatsissa.
Jos miehen mielestä on kivaa pelata kavereidensa kanssa jotain peliä tietokoneella, niin mitäs sitten?
Saan sitten ne päivät omaa rauhaa, kun lapset on nukkumassa ja mies pelaa - voi käpertyä vaikka nojatuoliin lukemaan hyvää kirjaa ja syömään suklaata ;)
Unohtanut tyyliin juodakin...
Ärsyttävä sanonta. Joko on unohtanut tai sitten ei ole, ei mitään "tyyliin unohtanut".
eli ei ongelmia. Ja lapset 8 ja 10 v myös :)
Eilen meillä kylässä 14v poika, joka koneella yöt ja päivät nukkuu ja 23v mies, joka pelaa pleikkaria paljon. Kummatkin istuivat kahvipöydässä täysin hiljaa, kuin tikut paskassa ja sosiaaliset taidot nolla. Meidän 5v poika antoi fiksumman vaikutelman itsestään :)
Eilen meillä kylässä 14v poika, joka koneella yöt ja päivät nukkuu ja 23v mies, joka pelaa pleikkaria paljon. Kummatkin istuivat kahvipöydässä täysin hiljaa, kuin tikut paskassa ja sosiaaliset taidot nolla. Meidän 5v poika antoi fiksumman vaikutelman itsestään :)
mutta onhan se erikoista ettei ihminen saa sanaa suustaan, vastaukseksi joku örähdys ja äiti vastaa puolesta :)
itsekin oon tänään pelannut Skyrimiä tunteja.