Lue keskustelun säännöt.
Kyllä on kamala lukea noiden toisten naisten vuodatuksia täällä.
31.01.2012 |
Olisin itse aivan romuna, jos oma mieheni lankeaisi toiseen naiseen ja lähtisi tämän matkaan ja vielä väittäisi löytäneensä sielunkumppaninsa.
Minähän se sielunkumppani olen.
Mun mielestä kaikki naiset, jotka ovat tuollaisesta erosta toipuneet ovat sankareita.
Näitä toisia naisia en ymmärrä alkuunkaan. Minä en tunne itse tällaisia naisia, jotka alkavat vokottelemaan varattuja. Minkälaisia nämä naiset ovat? Siis sellaiset, jotka tietävät, että mies on varattu ja kuitenkin tarttuvat kiinni.
Niitä naisia minä tavallaan ymmärrän, joille mies ei kerro olevan varattu ja he ajautuvat suhteeseen, mutta sitten selviääkin, että mies on varattu. Ja sitten haluavatkin jatkaa suhdetta.
Kommentit (2)
Minulle kävi niin, että eräs mies joka oli firmamme (siis suht iso firma ei oma) hallituksessa alkoi lähettelemään minulle maileja ja soittelemaan työasioiden ulkopuolellakin (olimme siis tavanneet muutaman kerran hallituksen kokouksessa kun itse kuuluin johtoryhmään). Kolme kuukautta hän jaksoi joka päivä lähetellä maileja 1-5 päivässä ja minä välillä vastailin niihin, kaikkiin en ehtinyt/viitsinyt. Meillä oli tulossa yhteinen strategiapäivä ja siellä illalla juttelimme kaikesta maan ja taivaan välillä ja niinpä minäkin ihastuin häneen. Meni 2kk ja suostuin tapaamaan kahdenkesken. aivan ihana mies ja niinpä jäin koukkuun tuohon "kilttiin" perheenisään joka johtajana pystyi hyvin suunnittelemaan työaikansa niin, että naisystävä mahtui aikatauluihin. Olimme pitäneet muutaman kuukauden yhtä, niin hän kertoi että hänellä on ollut muutama kymmenen naista 20v avioliittonsa aikana ja miten hän kärsii noiden naisten tempuista ym. silloin kavahdin kauemmaksi ja yritin etääntyä. No, hän sitkeästi jatkoi rakkauden vakuuttelujaan, yhteydenpitoaa jne ja nyt olemme jo neljä vuotta pitäneet yhteyttä ja tapailleet n, kerran kuussa...rakkaus on todella molemmin puoleista ja miehen puolelta vielä vahvempaa. Eli rakkaudelle ei voi mitään, mutta sen sijaan ei pitäisi antaa rakkauden viedä...vaan silloin kun se osuu omalle kohdalle on ihanaa ajatella miten toisen ihailu ja rakkaus nostaa omaa arkipäivää ylemmäksi. Ryperää, kuluttavaa mutta niin inhimillistä. Minä koitan nyt pyristellä tästä suhteesta irti (kuten sen kymmenen kertaa aiemminkin), mutta helppoa se ei ole nimenomaan molemminpuoleisten tunteiden takia :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tai niin ainakin minulle kävi. Hyvä avioliitto ja periaatteena minulla että se on ikuinen. Niin vain kävi että tapasin miehen (varattu, ei lapsia), ihastuin ja siitä tuli suhde koska intohimo oli molemminpuolista. Olimme pakotettuja olemaan lähes päivittäin tekemisissä, ja siitä se alkoi. Jos olisikin voinut vaan unohtaa koko miehen mutta ei. En minäkään ole voinut koskaan ymmärtää pettämistä, olen tuominnut sen kovin sanoin mutta kun kolahtaa omalle kohdalle niin nyt ymmärrän.