Lue keskustelun säännöt.
Mikä koira meille?
10.06.2012 |
Olemme kolmikymppinen toistaiseksi lapseton pariskunta. Olemme ajatelleet hankkia koiran, jonka toivoisimme olevan ystävällinen ja aktiivinen lenkkikaveri. Haluaisimme perustarpeiksi käydä koirakouluissa yms, ja olemme aika liikunnallisia -koira saisi paljon liikuntaa miel. vapaana ulkoillen. Haluaisimme, että koira olisi koulutettavissa pysymään suht hyvin kuulolla vapaana ollessaan. Olemme miettineet jotain noutajaa tai spanielityyppistä koiraa, ihan pikkukoiraa emme halua.
Suositelkaa rotuja!
Kommentit (34)
Ei tarvitsisi vartioida. Käsittääkseni useimmat noutajan ja spanielin tyyppiset eivät juuri vartioi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehdottomasti staffi tai ranskanbuldoggi!!! Suosittelen lämpimästi. Rakastaa kaikkia ja ei ole mikään sohvaperuna.
Suloinen, hyvin koulutettavissa, ystävällinen, pitää lapsistakin, jonkun verran vartioiva.
jonkun verran vartioiva.
Mittelitsiis. Huomaa koiranäyttelyissä minkä kehän ohi kävelee...
Miten olisi kooikerhondje tai vesikoira, espanjan tai portugalin?
Ei juurikaan vahtiviettiä, mutta riistavietin omaa. Tarvitsee paljon liikuntaa. Lauhkea elukka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enkku tai welssi. Ihania höselöitä, tosi ystävällisiä ihmisille ja muille koirille. Enkut vähän rauhallisempiä, mutta welssit hauskempia :-)
Terveitä, sekä päästään että muuten. Vahtikoiriksi niitä ei ole, kun kakista tykkäävät. Ei juurikaan ole haukkuherkkiä eivätkä paimenna. Hienoja seura- ja harrastuskoiria, jaksavat ulkoilla just niin kauan kuin itsekin, agilityyn ovat vähän haastavan kokoisia. Ja luonteisia, eivät ehkä myöskään parasta toko-ainesta ;-)
Ota se vasta lastenhankkimisen jälkeen. Jatkuvasti netissä jaellaan pois koiria kun se vauvanvirkaa hoitanut koira ei ookaan enää sitten kiva kun on se oikea lapsi siinä perheessä tai sitten koira ei nöyrrykään noin vain lauman ylimmältä paapotulta paikalta lauman alimmaiseksi ja sitten se omistajien tekemä "ongelmakoira" pitää lopettaa tai antaa pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Labradorinnoutaja, koikerhondje ja vesikoirat on lähinnä sitä tyyppiä, mitä ollaan ajateltu. Onko kellään tietoa kiharakarvaisesta noutajasta, fieldspanielista tai walesinspringerspanielista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiva, reipas rotu, joka sopii hyvin toiveisiinne.
Tavallaan pehmeä, mutta voi olla aika omapäinen. Ei ole tippaakaan aggressiivinen, rakastaa ihmisiä ja tulee juttuun muiden koirien kanssa. Helppohoitoinen ja terve. Miinuspuolena on aika vilkas ja levotonkin, spanielina kyllä oppivainen, mutta myös keksii itse temppuja ja puuhaa (=tekee tihutöitä), jos jää toimettomaksi. Leikkimielisenä säilyy pitkälle vanhuuteen, sen voi sitten itse päättää onko plussaa vai miinusta :-)
Onko kellään tietoa kiharakarvaisesta noutajasta, fieldspanielista tai walesinspringerspanielista?
kuin esim. labris ja kultainennoutaja. Kaikki noutajat eivät siis ole samanlaisia. Kiharaa en välttämättä suosittelisi ensimmäiseksi koiraksi, kokeneelle noutajaharrastajalle kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Chesapeakelahdennoutajasta sanotaan: "Labradorinnoutajaa voi käskeä, kultaistanoutajaa voi pyytää, chessien kanssa pitää neuvotella.""
Itse terrieri-ihmisenä arvostan tiettyä omapäisyyttä koirissa, enkä kestäisi labbisten ja kultsien löllykkämäisyyttä. Meitä on kuitenkin erilaisia eikä siinä ole mitään väärää :) Mettälinjaiset labbikset on eri juttu, niiden kohdalla peli ei ole vielä menetetty.
t: se, joka ehdotti koikkeria ja vesikoiria
Hei 16, mitä kiharan kohdalla tarkoittaa tuo haastavampi kuin esim. labradori? Ilmeisesti siis ei niin höselö kuin labradori, mutta onko jotenkin erityisen hankala rotu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tarkoittaa toistaiseksi lapseton? Se kun on mielestäni se kaikkein tärkein huomiota kiinnittävä asia esittelyssäsi. Eli jos, ja todennäköisesti kun, niitä lapsia tulee niin mitä sitten? Onko silloinkin varmasti mahdollista ulkoiluttaa koiraa neljä kertaa päivässä? Hyvin koulutetun koiran kanssa ei yleensä ongelmia lasten kanssa tule, mutta koirat eivät kyllä kaikki yksinkertaisesti pidä lapsista vaikka niihin tottuisivatkin. Minäkin ehdottaisin koiran hankinnan lykkäämistä siihen kunnes päätös lapsista on tehty ja mahdolliset lapset saatu leikki-ikäisiksi. Tällainen pentuna valmiiseen laumaan tullut koira sopeutuu lapsiin kaikista parhaiten ja helpottaa teidänkin elämäänne. Ennen lapsia ei voi yksinkertaisesti kuvitellakaan miten hankalaa lasten kanssa elämä joskus on. Sitten jos voimia riittää vielä koirallakin niin miksipä ei?
Meillä on koiran tulon jälkeen syntynyt kaksi lasta ja kaikki on kovin hankalaa. Ikinä en koirasta luopuisi, mutta olisihan kaiken voinut tehdä fiksumminkin. Kerrostalosta koiran ja lapsien kanssa ulos lähteminen monta kertaa päivässä on jo aikamoinen episodi. Lisäksi meillä ei koiralle hoitajia läheltä löydy, joten kaikki lasten sairastumiset, synnytykset sun muut ovat aina hurjia voimanponnistuksia kaiken järjestämisessä. Koiran sairastuessa taas lähtö eläinlääkäriin yksin lasten kera toisen ollessa töissä on sekin aikamoista. Autolla matkustaminen taas on yksi hankaluus. Kaksi turvaistuinta, kaksi aikuista ja (onneksi pieni) koira vievät kaiken tilan, tavaraa sitten ei kovin paljon. Ja sitten koira pelkää kaikesta totutuksestani huolimatta lapsia. Isompaan on vuosien varrella tottunut, mutta ei kyllä luota tähänkään. Kyllä elämä näinkin sujuu toki... :)
Jos koiraan päädytte ennen lapsia, niin suosittelisin jotakin tomeraa seurakoiraa, esim. bichon frisee tms., niin todennäköisesti arki sujuu lastenkin kanssa helpommin. Jaksavat kyllä lenkkeillä hyvinkin, vaikka ovat pieniä. Vielä huomioisin että koirillekin kehittyy helposti vaivoja jalkoihin ja selkään (ilman lenkkeilyäkin), joten mitä jos koira onkin tällainen, mitä sitten? Pelkäksi lenkkikaveriksi ei siis koiraa kannata ottaa. Meillä tästäkin kokemusta kun koiralla patella luksaatio eli hikilenkit tehdään ilman koiraa ja kevyemmät koiran kanssa. Valitettavasti käytännössä pienten lasten kanssa ajan rajallisuus on tehnyt sellaista että näistä hikilenkeistä on toistaiseksi luovuttu. Ei ole aikaa ulkoilla ilman koiraa lasten kanssa, sitten koiran ja lasten kanssa ja vielä yksin.
Oikeesti miettikää nyt vähän mitä ehdotatte! Kas kun ei joku ehdota tolleria.
ja on todella vaivaton ja ihana, mutta mieheni (maratoonarityyppiä) lenkkikaveriksi se ei oikein sovellu.
Itse tykkään kulkea metsissä ja siellä meidän muhvi on ihan omiaan ja paras mahdollinen kaveri sinne. Jos siis juoksee pitkiä lenkkejä, suosittelisin lenkkikaveriksi vaikka dalmatialaista tai jotain setteriä. Ovat rakenteeltaan kevyempiä kuin kultainennoutaja tai labbis.
ettei kyseessä ole eka koira. Mulla on ollut saksanpaimenkoira, jonka kouluttamisesta suoriuduin kunnialla, vaikkei ihan helpoin tapaus ollutkaan :) se on nyt vuoden päivät ollut mullan alla, kun takapää petti 8-vuotiaana.
Nyt en vain ole ihan varma, että haluanko tällä kertaa harrastaa niin kovin intensiivisesti, mitä tämän sakemannin kanssa. Ja kyllä, tiedän, mitä elämä on aktiivisen koiran kanssa.
Koira ei myöskään ole lelu, joka heivataan kevyin mielin pois, jos ja kun joskus lapsia ilmaantuu.
Ap
Mut mä oon enkku sprinkun kannal. Meilt löytyy ajokoiran lisäks 6kk sekä 5v ikäset enkku sprinkut, vanhmepi on kyllä ihan käyttökoira, kakarastaki tulee kasvettuaan käyttökoira.
on sitten taas ilmoitus Apulassa kun ei sille haukulle ollutkaan aikaa vauvan synnyttyä. Näitähän riittää, ja usein otetaan vielä ihan väärää rotuakin se koira. Liikunnallinen koira tarvitsee todellakin paljon liikuntaa, ja koirat tarvitsevat myös paljon älyllistä aktiviteettia.
Meillä on koira, rotua jota yleisesti suositellaan mukavaksi perhekoiraksi. Että sopii hyvin lapsiperheisiin, ei vartioi ja on seurallinen. Ei tarvitse mitään erityistä, sillä rotu on nykyään pääasiassa seurakoira.
Ja katinkontit. Tänään 4 tuntia lenkkeilyä ja 2 tuntia (ei tietenkään putkeen vaan pätkissä) aivojumppaa sekä leikkimistä koiran kanssa, ja sain sen viimeinkin väsymään. Että joo, jos tähän vielä vauva tulla tupsahtaisi niin hulluksi tulisin.
koira vai kaikkien kaveri?