Jos olet lähdössä perheen kanssa juhliin, oletko

Jo pienikin lapsi nauttii siisteistä ja kauniista juhlavaatteista. Niillä sitä paitsi kunnioitetaan tilaisuutta ja isäntäväkeä sekä opetetaan lapsille käytöstapoja.

Olen ollut viimeiset 10 vuotta enemmän tai vähemmän rähjäinen. Nyt alkaa helpottaa, kun nuorinkin on kohta 8.



Ylipäätään mikä tahansa lähtö perheen kanssa on hornasta.



Olin pedantti ja huolellinen ja ajoissa, nyt on kaikki vähän sinnepäin... Aikataulu pitää aina, mutta kaikki muu...

Mutta oon koittanut tehdä niin, että meikkaisin ja laittaisin omia hiuksia jo aamulla/aamupäivällä, ni myöhemmin ei tarvi ku tarkistaa ne ja vaihtaa kaikille vaatteet ja laittaa lasten hiukset.



Ja joo, vaatteita riittää, jotka ei näytä hyvältä päällä, mut niitä taitaa olla aika monilla muillakin. :D

ja hankkia tilalle sopivan kokoisia yhtä ihania?



Ja valmistautuminen pitää tehdä limittäin. Ensin laittaa itsensä vaatteita vaille kuntoon, sitten lapset ja lopuksi vaatteiden vaihto itselle. Isällekin voi delegoida. Silittämiset ja ehjien sukkiksien etsimiset jo edellispäivänä.

Kuin mun näppikseltä. Mutta luulen, että tää on periytyvää, lapsuudenkodissanikin vanhemmat pitivät aina mykkäkoulua matkalla juhliin. Sitten hymy päälle autosta noustessa... =)

Ja meillä kakruja 6. Kun viimeset on puettu, ekat näyttää jo nuhruisilta.

Lähtötilanteessa huudetaan "Pois konttamasta sieltä keittiön pöydän alta, sulla on juhlavaatteet!"

Hauska että muillakin on sama homma. :) Meillä kävi sunnuntaina (kun oltiin menossa häihin) niin, että isompi karkasi juuri ennen haalarien pukemista painimaan koiran kanssa. Ei varmaan tarvi kertoa, miltä näyttää tekokuituhousut sen jälkeen, kun niihin on tarttunut valtava määrä valkoista koirankarvaa. Mehän miehen kanssa reagoitiin tilanteeseen rakentavasti niin, että keskusteltiin siitä oliko tää mun vika, kun lähdin vielä hakemaan sormusta sormeen vaikka olin laittanut jo haalarin lattialle valmiiksi. Onneksi oli niin pitkä matka juhliin, että ehdittiin lopettaa mökötys ja oltiin yhtä happy familya kun päästiin perille. :)

ap.

kuulkaa, mulla on kaapissa ihan sopivia vaatteita eikä lapsiakaan ole kuin yksi ja sekin jo niin vanha, että osaa laittaa itsensä kuntoon. Ja silti mä olen käyttyisä kun pitäisi lähteä johonkin juhliin.



Omasta mielestäni tämä johtuu siitä, että meidän perheen jäsenet, joista kaikkien pitäisi olla jo tarpeeksi vanhoja saamaan itse itsensä kuntoon tiettyyn kellonaikaan mennessä, jotenkin ovat täysin kykenemättömiä siihen. Noin 5 minuuttia sen jälkeen kun kaikkien pitäisi istua lähtövalmiin autossa, meidän teini alkaa etsiä housujaan, sukkiaan, kenkiään... Ja mies menee vielä kellariin tarkastamaan jotain. ja sitten multa kysytään että olethan sä ottanut mukaan sen übertärkeän jutun, jota tarvitaan nyt, mutt akukaan ei muistanut minulle kertoa ja sit sekin pitää etsiä...



Lähtiessä ollaan aina 20 minsaa myöhässä.

niin, että minä olen iloinen ja hyvällä tuulella. Mies on kuin perseelle ammuttu karhu, vetää stressiä kaikesta olemassa olevasta ja olemattomasta, mutta kuitenkin minä olen se, joka laittaa kaiken (lapset) valmiiksi. Minä yleensä valmistaudun itse ensi, että saan tehdä sen rauhassa ajan kanssa eikä tarvitse lapsia kieltää remuamasta juhlakamppeissa. Lapsille laitan juhlavaatteet juuri ennen lähtöä, kuitenkin niin että aikaa on hyvin. Huomaan itsestäni sen, että jos tulee kiire niin pinna alkaa vähän kiristyä.



Tuo vaatetusasia on totta, mutta minä olen ratkaissut sen uusilla vaatteilla. Sellaisilla jotka istuvat paremmin päälle: ovat malliltaan hiukan erilaisia ja korostavat eri kohtia kuin ennen.

eli katson vaatteet valmiiksi jo pari päivää ennen ja silitän ne reilusti ennen lähtöhetkeä. Käyn itse suihkussa hyvissä ajoin ja alan laittaa itseäni. Miehen tehtävä on pukea lapset, kun mä laitan itseäni. Ja lapsille laitetaan juhlavaatteet ihan viime hetkellä, niin että sitten lähdetään saman tien. Muuten ne voi olla missä kunnossa vaan.

Kerrankin meidän olisi pitänyt mennä jo, kun yhtä perheenjäsentä odoteltiin - ja yhtäkkiä alakerrasta alkaa kuulu ompelukoneen surinaa! Hän oli vasta just ennen lähtöä kokeillut uusia, alesta ostettuja housuja, jotka oli sit liian pitkät, ja siinä hän kaikessa rauhassa lyhenteli niitä, vaikka kello tikitti ja juhlissa oli pöytä katettuna ja ruoka valmiina. Jotenkin me kuitenkin aina ehdittiin joka paikkaan eikä ihan hirveästi myöhästytty - tosin sitten mulle autokoulussa selvisi, ettei keskustassa saa ajaa kuuttakymppiä, kuten isä teki. :)

Olen myös aina itse se rähjäinen kun yritän selvitä toisten tarpeiden kanssa.

Sillävälin kun laitan itseni kuntoon, niin mieheni hoitaa lapset juhlatamineisiin.



Pienen myöhästelyn olen oppinut antamaan itselleni anteeksi, ennen lapsia oltiin paikalla aina juuri kuten kutsussa luki.

Siinä vaiheessa, kun päästään autoon istumaan, helpottaa. Kotona olen _kireä_. Mulla on autossa nykyään kynsiviila, sakset, hiusharja ja "savetteja" valmiina ja meikit otan mukaan. Voi siinä matkalla paikkailla, leikata pitkät kynnet, pyyhkiä vielä kerran naperoiden naamat jne.



Omat vanhat vaatteet mahtuu, mutta en mä niitä käytä. Vanhin lapsi on 10v, joten onhan ne jo hieman eilispäivää. Muut lapset 7, 5 ja 2v.

Niin, jos lähdössä on sekä nainen että mies lasten kanssa en ymmärrä miksi nainen pukee kaikki lapset?

Meillä mies ei meikkaa eikä laita hiuksia (siis itselle). Mulla menee aikaa hiusten ja meikin laittoon. Yleensä ollaan mietitty mitä lapset laittaa päälle. Sitten kun mä laittaudun mies pukee lapset, tai ainakin toisen. Kaikki valmiina samaan aikaan eikä äidin tartte olla räjähtäneen näköinen :)



Vähentää stressiä huomattavasti, suosittelen!!

Minä kyllä pidän huolen että saan laittautua rauhassa, sitten laitan pikkuneidin ja mies huolehtii kuntoon itsensä ja pojan. Mutta jotenkin viime hetkillä tulee aina jotain, ja sitten tulee kiire ja pinna kiristyy.. Jouluaattonakin olin miltei itkun partaalla ja vasta päässy ulos suihkusta kun ekat vieraat jo tuli. Onneksi oli äitini miehineen ja lapsineen kun tuli, joten äiti jatkoi valmisteluja ja minä laittauduin. (mies ja lapset oli käymässä haudoilla)

sitten vasta puen lapset. Lapset ehtii muuten helposti sotkemaan itsensä ja sitten vaan viimeinen silaus (mekko ym.) itselle päälle ja ovesta ulos.

mutta en oikein käsitä miksi lasten pitäisikään olla niin siistejä, rypyttömissä vaatteissa. Eihän se ole mahdollista. Siis mikäli kyseessä on leikki-ikäinen. Jos niihin juhlahousuihin nyt vähän tulee vekkiä, pölyä lattioilta, vaikka niitä koirankarvoja tai jopa pieni repeämä: so what. Se on lapsi, eikä sitä voi käskeä käyttäytymään täysin kuin aikuinen. Oli sitten juhla tai ei.



Eli en jaksaisi stressata ihan liikoja siitä, että taapero on tiptop. Riittää, että sillä on siistit kivat vaatteet, vaikkei ne täysin tahrattomat ja rypyttömät olisikaan. Siistillä tarkoitan siis, ettei ne joka päivä käytössä olevat pussihousut.