Oletko saanut sektiopelko -diagnoosin? Sellainenkin synnytyspelkodiagnoosi on

Mutta kyllä sektio ahisti suunnattomasti ja itkin synnytyksessä etten sitä halua vaikka pahalta näytti. No ei auttaneet itkut ja lopulta lapsi syntyi sektiolla. Loppu hyvin, kaikki hyvin.

mutta käytiin läpi se, että ajatus sektiosta ja sen komplikaatioista tuntui vielä hurjemmalta kuin alatiesynnytys. EHdoton toive oli hyvin hoidettu alatiesynnytys tehokkaalla kivunlievityksellä. Ja sen sain.

Isoin pelkoni koko synnytystä ajatellessa oli se että joutuisin sektioon. Pelkäsin sitä toimenpiteenä....kyse ei ollut siis siitä että olisin halunnut jotenkin ehdottomasti päteä luomuhörhö alatiesynnyttäjänä.

kuulostat ihan tervepäiseltä, kun sectiota pelkäät. Itse ammatti-ihmisenä ja kymmeniä sectioita ja alatiesynnytyksiä nähneenä, pelkäisin ehdottomasti enemmän sectiota. Alatiesynnytys on luonnollinen tapahtuma, mutta sectio on melkoisen hurjaa katsottavaa. Nostan hattua synnytyslääkäreille.

sektio pelottaa todella paljon. Kuolen jos joudun sektiosynnytykseen.. Sama juttu oli ekankin lapsen kohdalla, onneksi syntyi alateitse. toivon samaa seuraavassa synnytyksessäkin.

kysele 2 krt sektioitu mamma

Ma pelkaan etta kuolen leikkauskomplikaatioihin, lahinna verenvuotoon, jos joudun hatasektioon, kun kaytan verenohennuslaakkeita eika ne valttamatta ehdi poistua elimistosta jos sektio tulisi yllattaen eteen. Pelkaan myos nukutusta (mulla on perussairaus joka on rasittanut sydanta, eli myoskin ihan realistinen pelko), ja verenohennuslaakkeita kayttava ei voi saada epiduraalia kuin jos viimeisesta laakkeesta on 12-24 h. Noin lyhyesti sanottuna, pelkaan samoja asioita sektiossa kuin pelkaisin missa tahansa isossa leikkauksessa (joka sektio on).

alatiesynnytyksessä. Pelkäsin veritulppaa tai hallitsematonta verenvuotoa yms.

Jo ajatus siitä, että joku lähestyy veitsen kanssa ja makaan aloillani kykenemättä liikkua, tuntui mahdottomalta kestää, kun sitä ajattelin ennen sektiota. En ole erityisen sinut muutenkaan veren, haavoittumisen yms. kanssa. Kai se on jotain tuhoutumisen ja kuoleman pelkoa se.



Sektio meni kohdaltani kuitenkin hyvin, kukaan ei lähestynyt ase kädessä ja koko homma eteni niin nopeasti, ettei siinä ehtinyt pelätä ja huomio oli muualla. Sen jälkeen kun kuuli vauvan parkaisun, kaikki muu unohtui - kunnes seuraavana päivänä piti lähteä liikkeelle, joka tuntui aivan kammottavalta.



Minulla siis on sektiopelkodiagnoosi.

pelottaa mm se, että kohtuhaavaa tehdessä viilletään suureen kohdunseinämän verisuoneen, jooloin syntyy masssiivinen vuoto, puhkaistaan vahingossa virtsarakko tai suoli, ommellaan vähän hutiloiden sisempiä kerroksia ja vuotaa sisuksiin, tulee iso hematooma, viilletään vahingossa vauvaa, haava tulehtuu tai aukeaa, postspinaalipäänsärky, tulee laskimotulppa sektion jälkeen, sektion jälkeinen kipu, haavan ympäristön tuntopuutokset leikkauksen jälkeen. Onhan näitä nyt vaikka mitä syitä, miksi sektiota pelkään. Ja kaikki näistä ovat mahdollisia riskejä, joskaan eivät kovin yleisiä. Mutta koskaan sitä ei tiedä, kenen kohdalle se sattuu.

silti niin voi käydä juuri itselle. Minulla on kokemusta siitä, miten jokin toimenpiteen virhe ja siitä seuraava vahingoittuminen osuu juuri omalle kohdalle, vaikka todennäköisyyden pitäisi olla alle 1/1000.

Olen aina pelännyt joutuvani sektioon. Ne mammat makaavat siinä avuttomina pöytään köytettyinä valaina kun joku tonkii vauvan sieltä läskien seasta. Ainoa mitä mamma voi tehdä on oksentaa ja paskoa alleen.



Minun sektiopelkoni siis perustuu ihan käytännön kokemukseen.

Olen aina pelännyt joutuvani sektioon. Ne mammat makaavat siinä avuttomina pöytään köytettyinä valaina kun joku tonkii vauvan sieltä läskien seasta. Ainoa mitä mamma voi tehdä on oksentaa ja paskoa alleen.

Minun sektiopelkoni siis perustuu ihan käytännön kokemukseen.

tuo ole lääkäri eikä kätilö, eikä edes leikkurin sh. Ei naissä kuvioissa mukana oleva pelkäisi alleen paskomista tai oksentamista, vaan niitä todellisia vakavia riskejä.

i]

Olen aina pelännyt joutuvani sektioon. Ne mammat makaavat siinä avuttomina pöytään köytettyinä valaina kun joku tonkii vauvan sieltä läskien seasta. Ainoa mitä mamma voi tehdä on oksentaa ja paskoa alleen.

Minun sektiopelkoni siis perustuu ihan käytännön kokemukseen.

sektiossa mukana, tai korkeintaan joku itsestään liikoja kuvitteleva pikkusairaalan leikkaussalin hoitsu, niin kerronpa sinulle sellaisen tosiasian, että niitä sektioita tehdään muillekin, kuin valaan kokoisille läskeille. Jonka toivottavasti myös olet ammatissasi havainnut. Olet häpeäksi koko ammattikunnallesi puheinesi. Harva äiti sinne sektioon vapaaehtoisesti menee. Oliko Linda L. läski vaikka synnytti sektiolla, entäs kaikki muut julkkisäidit? Britney, Madonna, jne. Mikä lie katkera löysätoosainen ämmä, ainakin yläpäästään.

Olin varmasti todella hurja valas, ehkä näihin nykymittoihini verrattuna, mutta kukaan minulle ei sellaista väittänyt. Synnärilläkin kehuttiin, kuinka äiti on kauniisti raskaana, vaikka on viimeisillään.

Kummallakin kerralla BMi normaali ennen raskautta ja painonnousu pysynyt rajoissa, sekä vauvat olleet normaalikokoisia. Lantioni on tavallista ahtaampi ja siksi huononmallinen synnyttää.



Tunnelma leikkaussalissa oli rento, kuuntelimme musiikkia ennen lapsemme syntymää. Kummallakaan kerralla en ole laskenut alleni mitään, minulle laitettiin virtsakatetri ja peräruiskeen sain ennen toimitusta jo edellisena iltana. Toimenpide suoritettiin spinaalipuudutuksessa. Leikkaussalin henkilökunta oli ystävällinen ja rohkaiseva, vaikka pelkäsin kaikkia mahdollisia komplikaatioita, joita edellä mainittiin. En kokenut kuitenkaan edes pientä pahoinvointia. Minua ei suinkaan köytetty minnekään, vaan rentona olin paikallani, käsiäni toki pystyin liikuttamaan. Lääkärin oli vaikeaa päästä vatsalihaskerroksen lävitse, sillä harrastan liikuntaa ja urheilua säännöllisesti ja näin tein myös lävitse raskausajan. Hän joutui käyttämään omien sanojensa mukaan voimaa, että sai vatsalihakset pois tieltä ;) Vauvan syntymä sujui nopeasti steriileissä olosuhteissa.



Tietenkin jäin vaille sitä synnyttämisen kokemusta, mutta olen iloinen siitä mitä sain. Kahdesta rakkaasta lapsestani. Ennen sektiota kävin pelkopolilla keskustelemassa aiheesta, pelkäsin sektiota todella. Kaikki meni kuitenkin nappiin. Leikkauksen jälkeen olen hoitanut vauvani itse ensimmäisestä päivästä alkaen, enkä ole tarvinnut pitkään kipulääkettäkään. Joten minulla oli onnea matkassa.

koska mm. koen että on isompi riski ja paljon vaarallisempaa ja toipuminen kestää kauammin, sormet ristissä nyt etten joudu kokemaan toivon niiin kovasti että saan ihan normaalisti synnyttää.. aika jännä tosin koska koko synnytys yleensä pelottaa, mutta kun lekuri nosti ton sektion puheenaiheeksi niin samassa katosi alatiesynnytyspelot. Olen kerran synnyttänyt alateitse, nyt toinen tulossa ja saatan joutua sektioon, ja kyllä mun synnytyspelot sitä ajatellessa kertaantuu ainakin kymmenellä.

t.#18

Tunnelma leikkaussalissa oli rento, kuuntelimme musiikkia ennen lapsemme syntymää. Kummallakaan kerralla en ole laskenut alleni mitään, minulle laitettiin virtsakatetri ja peräruiskeen sain ennen toimitusta jo edellisena iltana. Toimenpide suoritettiin spinaalipuudutuksessa. Leikkaussalin henkilökunta oli ystävällinen ja rohkaiseva, vaikka pelkäsin kaikkia mahdollisia komplikaatioita, joita edellä mainittiin. En kokenut kuitenkaan edes pientä pahoinvointia. Minua ei suinkaan köytetty minnekään, vaan rentona olin paikallani, käsiäni toki pystyin liikuttamaan. Lääkärin oli vaikeaa päästä vatsalihaskerroksen lävitse, sillä harrastan liikuntaa ja urheilua säännöllisesti ja näin tein myös lävitse raskausajan. Hän joutui käyttämään omien sanojensa mukaan voimaa, että sai vatsalihakset pois tieltä ;) Vauvan syntymä sujui nopeasti steriileissä olosuhteissa.

en kylläkään ulostanut tai oksentanut sektiossa, virtsakin meni katetrin kautta. Käsittääkseni nämä ruumiintoiminnot ovat sitten alatiesynnytyksessä paljon yleisimpiä.

on se, että alatiesynnytys sujuu helposti ja luonnollisesti, niin ettei kätilönkään tarvitse siihen juuri puuttua (kuten muutkin nisäkkäät synnyttävät). Sektio on täysin päivastainen tilanne. Äiti makaa liikuntakyvyttömänä ja passiivisena leikkaavan lääkärin ja muun henkilökunnan armoilla. Se on suuri operaatio, ei synnytys vaan syntymä. On ihan luontevaa pelätä sitä. Onneksi henkilökunta on osaavaa ja harvemmin sattuu mitään vakavampaa.