Onko lääkäreillä muuten yleinen tapa, että
määräilevät tosi vähäisestä lääkkeitä (vaikkapa antibiootteja, vahvoja särkylääkkeitä, mielialalääkkeitä tms) perheelleen, sukulaisilleen ja ystävilleen? Siis kynnys paaaljon matalampi kuin potilaille määrätessä?
Kommentit (8)
Pakko myöntää, että usein vain soitan ja kerron minkä reseptin tahdon mitäkin vaivaa varten. Hänen poikansa on kävelevä apteekki.
MInua kammottaa kaikki kapselit... en syö niitä kuin viimeisessä pakossa.
Tutkitustihan pääosa lääkkeistä syödään suotta..
Itse en ole syönyt lääkekuuria moneen vuoteen.
siskoni on lääkäri ja tosi tarkka siitä mitä suostuu määräämään lapsilleni. Ensimmäisen kerran kun pyysin häneltä jotain lääkettä hän jopa kieltäytyi, koska hänen mielestään oli epäeettistä lääkitä perheenjäseniä. Nyt hän on onneksi luopunut tästä dogmista, mutta on edelleen varsin tiukka siitä mitä määrää ja kenelle.
Hän onkin toisaalta melko nuori lääkäri, joten ehkä ote on sen takia tiukempi.
ja hän kyllä kirjoittaa pyydettäessä isompia särkylääkepakkauksia sekä lapsilleni varalle Panadol- ja Pronaxen-mikstuuroita. Muuten jos on joku akuutti juttu, on joskus soittanut puhelinreseptin, kuten silloin kun allergialääke loppui kesken kesälomareissun. Mutta mitään sen järeämpiä lääkkeitä häneltä on turha kinuta, kauan jouduin taivuttelemaan ennen kuin sain miehelleni Nexium-reseptin ruokatorvitulehdukseen... jouduin lupaamaan että suostuttelen miehen tarkempiin vatsatutkimuksiin. Ihan vastuullista minusta, ja sopii hyvin näin, varsinkin kun vastuu on edelleen hänellä jos hän sen lääkkeen määrää.
on lääkäri.
Jotenkin musta aina tuntui että hänen lapsensa kilpailivat aina kuka oli sairain. Saivat varmasti vain sillä tavalla huomiota kiireiseltä äidiltään...Aina jokin vahva kuuri menossa jokaisella.
lääkärinä puoskari tuttavieni tai sukulaisteni lapsia. Lapsi pitää viedä tutkittavaksi kunnolla ennen lääkityksen aloittamista. Mutta olen kyllä aikuisille kipulääkettä soittanut apteekkiin varsinkin ennen, kun sai vain 10 kpl pakkauksia. Nykyään kun saa jo 30 kpl:een ei ole soittaja juuri tullut. Ja olen uusinut kavareiden e-pillerireseptejä.
Antibioottia en puhelinkonsultaatiosta määrää vaan kehoitan hakeutumaan tutkittavaksi.
ymmärrä mikä hinku ihmisillä on syödä lääkkeitä, jopa niin että pyytää, ja jopa kinuaa, itselleen ja sukulaisilleen kavereilta ja sukulaisilta reseptejä. Mä en ees ilkeis.
Vastuu ei kuitenkaan katoa minnekään, vaikka kirjoittaisi sukulaisille. Käly mm. kieltäytyi kirjoittamasta isälleen jotain lääkettä sillä perusteella. (en muista mistä lääkeestä oli kyse)